Skip to main content

Päätepysäkillä, osa 2.

 Hei,

On aika viime viikolla lupaamalleni Transformers Trainbot combiner-projektin loppuhuipennukselle. Nyt viimein päästään ihmettelemään lopputulosta, eli ensimmäistä koskaan omistamaani combineria, Raidenia. 

Transformers-sarjassa on esiintynyt porukoiden muodostamia jättirobotteja, combinereita jo 80-luvulla, mutta sillon aikoinaan näiden hahmojen epävarma saatavuus ja vanhempien varassa ollut budjetti piti huolen, ettei minulla koskaan ollut viittä tai kuutta saman tiimin hahmoa, jotka vaaditaan yhdistelmän muodostamiseen. Tämä junarobottien porukka on niin ikään ensimmäinen Masterpiece-sarjassa, koska kaikki aiemmat julkaisut ovat olleet yksittäisiä hahmoja, jotka eivät olleet osa mitään tiimiä. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, sillä reilu kahden vuoden keräilyn lopputuloksena minulta löytyy kaikki kuusi Trainbottia, joten on aika muuntaa kaikki yhdistelmämuotoon.

Porukan johtaja, Shouki muodostaa keskivartalon



Toinen Shinkansen, Yukikaze on vasen jalka



Getsuei on oikea jalka



Suiken muodostaa vasemman käden ja vasemman jalan härpäkkeen



Seizan toimittaa oikean käden ja oikean jalan lisukkeen virkaa


Kaen on vyötärö ja nivuset, johon jalat ja keskivartalo kiinnittyvät

Shoukia lukuun ottamatta kaikki osat on helpompi muuttaa combiner -muotoon junasta, mikä teetti lisähommaa, sillä kaikki sattuivat olemaan robottimuodossa. Koko porukan muuntamiseen meni varmasti kolme-neljä tuntia, sillä en ollut treennannut tätä etukäteen. Sen lisäksi hommassa on oltava tarkkana, sillä pari olennaista yksityiskohtaa on syytä olla juuri oikein harmaiden hiuksien välttämiseksi: Ensinnäkin, olkapäitä kasassa pitävät kiinnikkeet on oltava tiukasti kiinnitetty, sillä ulkonevat hartiat meinaavat sitä, että ne kantavat paljon painoa ja alkavat roikkua, ellei kiinnitys ole tiukka. Toinen yksityiskohta on se, että Yukikazen, eli vasemman jalan nilkan nivel on asetettava oikeaan asentoon, ettei se kallistu taaksepäin, jolloin koko laitos kellahtaa selälleen. Pari muutakin pientä kommervenkkiä tähän hommaan liittyy, mutta nuo kaksi olivat selvästi tärkeimmät.


Lopputulos on vaikuttava. Raidenilla on kokoa ja näköä ja kokonaisuudessa on huima määrä yksityiskohtia. Kunhan kaikki on tehty muuntaumisvaiheessa huolella, koko hela hoito pysyy kasassa yllättävän hyvin ja yleisolemus on jämäkkä. Painoa on kuitenkin sen verran, että kokonaisuuden käsittely ei ole ihan helpoimmasta päästä. Toisin kuin vosi luulla, Raiden myös liikkuu, ainakin tarvittavan määrän. Aivan mahdottomia ei voi vaatia ja käsittelyssä on oltava normaalia varovaisempi, mutta perus “A” asentoon kädet sivuilla ei tarvitse tyytyä. 

Kaiken kaikkiaan Raiden-projekti oli jännä kokemus ja sanoisin, että 40:n vuoden odotus viimein palkittiin. Transformereissa on edelleen sitä jotakin, mitä on vaikea kuvailla sanoin. Se on varmasti osittain nostalgian tuomaa tunnetta, mutta myös ihan  oikeaa hämmästystä, kuinka kekseliäästi ja taidokkaasti näin monimutkaisia robotteja voidaan toteuttaa nykyajan tekniikalla ja materiaaleilla. Jälkikasvun leluksi tästä ei ole, siitä pitää huolen hinta (150€ kappale, kertaa kuusi) ja muuntautumisen monimutkaisuus. Keräilyesineenä kuitenkin aivan huippua. 

Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Takara Tomy julkisti taannoin kaksi junabottia lisää! Niitä katsotaan syksyllä, kunhan ilmestyvät, joten Transformers-junarobotit esiintyvät blogissa vielä tulevaisuudessakin.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo  


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun