Skip to main content

Päätepysäkillä, osa 2.

 Hei,

On aika viime viikolla lupaamalleni Transformers Trainbot combiner-projektin loppuhuipennukselle. Nyt viimein päästään ihmettelemään lopputulosta, eli ensimmäistä koskaan omistamaani combineria, Raidenia. 

Transformers-sarjassa on esiintynyt porukoiden muodostamia jättirobotteja, combinereita jo 80-luvulla, mutta sillon aikoinaan näiden hahmojen epävarma saatavuus ja vanhempien varassa ollut budjetti piti huolen, ettei minulla koskaan ollut viittä tai kuutta saman tiimin hahmoa, jotka vaaditaan yhdistelmän muodostamiseen. Tämä junarobottien porukka on niin ikään ensimmäinen Masterpiece-sarjassa, koska kaikki aiemmat julkaisut ovat olleet yksittäisiä hahmoja, jotka eivät olleet osa mitään tiimiä. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, sillä reilu kahden vuoden keräilyn lopputuloksena minulta löytyy kaikki kuusi Trainbottia, joten on aika muuntaa kaikki yhdistelmämuotoon.

Porukan johtaja, Shouki muodostaa keskivartalon



Toinen Shinkansen, Yukikaze on vasen jalka



Getsuei on oikea jalka



Suiken muodostaa vasemman käden ja vasemman jalan härpäkkeen



Seizan toimittaa oikean käden ja oikean jalan lisukkeen virkaa


Kaen on vyötärö ja nivuset, johon jalat ja keskivartalo kiinnittyvät

Shoukia lukuun ottamatta kaikki osat on helpompi muuttaa combiner -muotoon junasta, mikä teetti lisähommaa, sillä kaikki sattuivat olemaan robottimuodossa. Koko porukan muuntamiseen meni varmasti kolme-neljä tuntia, sillä en ollut treennannut tätä etukäteen. Sen lisäksi hommassa on oltava tarkkana, sillä pari olennaista yksityiskohtaa on syytä olla juuri oikein harmaiden hiuksien välttämiseksi: Ensinnäkin, olkapäitä kasassa pitävät kiinnikkeet on oltava tiukasti kiinnitetty, sillä ulkonevat hartiat meinaavat sitä, että ne kantavat paljon painoa ja alkavat roikkua, ellei kiinnitys ole tiukka. Toinen yksityiskohta on se, että Yukikazen, eli vasemman jalan nilkan nivel on asetettava oikeaan asentoon, ettei se kallistu taaksepäin, jolloin koko laitos kellahtaa selälleen. Pari muutakin pientä kommervenkkiä tähän hommaan liittyy, mutta nuo kaksi olivat selvästi tärkeimmät.


Lopputulos on vaikuttava. Raidenilla on kokoa ja näköä ja kokonaisuudessa on huima määrä yksityiskohtia. Kunhan kaikki on tehty muuntaumisvaiheessa huolella, koko hela hoito pysyy kasassa yllättävän hyvin ja yleisolemus on jämäkkä. Painoa on kuitenkin sen verran, että kokonaisuuden käsittely ei ole ihan helpoimmasta päästä. Toisin kuin vosi luulla, Raiden myös liikkuu, ainakin tarvittavan määrän. Aivan mahdottomia ei voi vaatia ja käsittelyssä on oltava normaalia varovaisempi, mutta perus “A” asentoon kädet sivuilla ei tarvitse tyytyä. 

Kaiken kaikkiaan Raiden-projekti oli jännä kokemus ja sanoisin, että 40:n vuoden odotus viimein palkittiin. Transformereissa on edelleen sitä jotakin, mitä on vaikea kuvailla sanoin. Se on varmasti osittain nostalgian tuomaa tunnetta, mutta myös ihan  oikeaa hämmästystä, kuinka kekseliäästi ja taidokkaasti näin monimutkaisia robotteja voidaan toteuttaa nykyajan tekniikalla ja materiaaleilla. Jälkikasvun leluksi tästä ei ole, siitä pitää huolen hinta (150€ kappale, kertaa kuusi) ja muuntautumisen monimutkaisuus. Keräilyesineenä kuitenkin aivan huippua. 

Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Takara Tomy julkisti taannoin kaksi junabottia lisää! Niitä katsotaan syksyllä, kunhan ilmestyvät, joten Transformers-junarobotit esiintyvät blogissa vielä tulevaisuudessakin.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo  


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...