Päätepysäkillä, osa 2.

 Hei,

On aika viime viikolla lupaamalleni Transformers Trainbot combiner-projektin loppuhuipennukselle. Nyt viimein päästään ihmettelemään lopputulosta, eli ensimmäistä koskaan omistamaani combineria, Raidenia. 

Transformers-sarjassa on esiintynyt porukoiden muodostamia jättirobotteja, combinereita jo 80-luvulla, mutta sillon aikoinaan näiden hahmojen epävarma saatavuus ja vanhempien varassa ollut budjetti piti huolen, ettei minulla koskaan ollut viittä tai kuutta saman tiimin hahmoa, jotka vaaditaan yhdistelmän muodostamiseen. Tämä junarobottien porukka on niin ikään ensimmäinen Masterpiece-sarjassa, koska kaikki aiemmat julkaisut ovat olleet yksittäisiä hahmoja, jotka eivät olleet osa mitään tiimiä. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, sillä reilu kahden vuoden keräilyn lopputuloksena minulta löytyy kaikki kuusi Trainbottia, joten on aika muuntaa kaikki yhdistelmämuotoon.

Porukan johtaja, Shouki muodostaa keskivartalon

Toinen Shinkansen, Yukikaze on vasen jalka

Getsuei on oikea jalka

Suiken muodostaa vasemman käden ja vasemman jalan härpäkkeen

Seizan toimittaa oikean käden ja oikean jalan lisukkeen virkaa

Kaen on vyötärö ja nivuset, johon jalat ja keskivartalo kiinnittyvät

Shoukia lukuun ottamatta kaikki osat on helpompi muuttaa combiner -muotoon junasta, mikä teetti lisähommaa, sillä kaikki sattuivat olemaan robottimuodossa. Koko porukan muuntamiseen meni varmasti kolme-neljä tuntia, sillä en ollut treennannut tätä etukäteen. Sen lisäksi hommassa on oltava tarkkana, sillä pari olennaista yksityiskohtaa on syytä olla juuri oikein harmaiden hiuksien välttämiseksi: Ensinnäkin, olkapäitä kasassa pitävät kiinnikkeet on oltava tiukasti kiinnitetty, sillä ulkonevat hartiat meinaavat sitä, että ne kantavat paljon painoa ja alkavat roikkua, ellei kiinnitys ole tiukka. Toinen yksityiskohta on se, että Yukikazen, eli vasemman jalan nilkan nivel on asetettava oikeaan asentoon, ettei se kallistu taaksepäin, jolloin koko laitos kellahtaa selälleen. Pari muutakin pientä kommervenkkiä tähän hommaan liittyy, mutta nuo kaksi olivat selvästi tärkeimmät.

Lopputulos on vaikuttava. Raidenilla on kokoa ja näköä ja kokonaisuudessa on huima määrä yksityiskohtia. Kunhan kaikki on tehty muuntaumisvaiheessa huolella, koko hela hoito pysyy kasassa yllättävän hyvin ja yleisolemus on jämäkkä. Painoa on kuitenkin sen verran, että kokonaisuuden käsittely ei ole ihan helpoimmasta päästä. Toisin kuin vosi luulla, Raiden myös liikkuu, ainakin tarvittavan määrän. Aivan mahdottomia ei voi vaatia ja käsittelyssä on oltava normaalia varovaisempi, mutta perus “A” asentoon kädet sivuilla ei tarvitse tyytyä. 

Kaiken kaikkiaan Raiden-projekti oli jännä kokemus ja sanoisin, että 40:n vuoden odotus viimein palkittiin. Transformereissa on edelleen sitä jotakin, mitä on vaikea kuvailla sanoin. Se on varmasti osittain nostalgian tuomaa tunnetta, mutta myös ihan  oikeaa hämmästystä, kuinka kekseliäästi ja taidokkaasti näin monimutkaisia robotteja voidaan toteuttaa nykyajan tekniikalla ja materiaaleilla. Jälkikasvun leluksi tästä ei ole, siitä pitää huolen hinta (150€ kappale, kertaa kuusi) ja muuntautumisen monimutkaisuus. Keräilyesineenä kuitenkin aivan huippua. 

Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Takara Tomy julkisti taannoin kaksi junabottia lisää! Niitä katsotaan syksyllä, kunhan ilmestyvät, joten Transformers-junarobotit esiintyvät blogissa vielä tulevaisuudessakin.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo