Skip to main content

Herra Numero 7

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa lootan avausta, mutta mukana on myös uutuuden viehätystä, sillä hahmo ei ole ennen esiintynyt blogissa itsekseen, vaan ainoastaan osana Famicom-pelien hahmokaartia. Katsotaan, miltä näyttää Bandain S.H. Figuarts -sarjan Ultraseven. Figuarts on sarja, joka keskittyy pääasiassa Japanilaisiin tokusatsusarjoihin ja animehahmoihin, mutta tarjolla on myös mm. Star Wars ja Marvel -hahmoja. 

Minulla on melko erikoinen historia Ultramanin suhteen, sillä vaikka hahmo ei ole juuri millään lailla iso juttu länsimaissa, eikä juuri lainkaan tunnettu Suomessa, niin Ultraman on silti yksi ensimmäisistä supersankareista, jonka tiesin nimeltä ja tunnistin, tämä siis 80-luvun alkupuolella, samaan aikaan kuin He-Man ja ehkä jopa ennemmin kuin Batman tai Hämähäkkimies. Tähän on syynä kotipaikkakunnallani ollut kioskikahvio, jossa kävin toisinaan ostamassa karkkia tai limua melko pienenä poikana, ehkä 4-5 vuotiaana. Muistan, että kahviossa oli ylhäällä hyllyllä TV, josta tuli milloin mitäkin ohjelmaa, mutta usein viikonloppuisin lastenohjelmia tai animaatioita ja ilmeisesti talossa oli satelliitti, koska siellä näkyi myös ulkomaalaisia TV-ohjelmia. Jollain ihmeen kaupalla siellä pyöri kerran Ultraman. En muista yksityiskohtia niin tarkkaan, että osaisin sanoa oliko se alkuperäisen uusintoja, vai joku uudemmista sarjoista tai leffoista, mutta hahmo oli selvästi Ultraman ja se nimi oli ainoa asia, minkä englanninkielisestä dubbauksesta ymmärsin. Tämä oli jostain syystä erittäin mieleenpainuva kokemus, ehkä Ultramanin designissa ja väreissä oli jotain sellaista, mitä en voinut unohtaa ja muistan sen hetken vieläkin, nyt kun aikaa on kulunut 40 vuotta. Siitä lähtien Ultraman oli pysyvästi supersankareiden rankingin kärkisijoilla, vaikka en sen jälkeen nähnyt hahmoa vuosikymmeniin, ennen 2000-lukua. 

Internetin myötä Ultramanin maailma ja etenkin eri sarjojen ja hahmojen määrä avautui aivan toisella tavalla, kun ymmärsin, että sarja ei ollut ainoastaan äärimmäisen suosittu Japanissa, vaan sitä oli tehty käytännössä katkeamatta vuodesta 1966 saakka. Eri Ultramaneja ja sarjoja oli kirjaimellisesti kymmeniä ja TV-sarjojen jaksoja tuhansia kappaleita. Tämä ei edes sisällä näytelmiä ja lavashowta, jotka ovat muuten useimmat myös virallisia tarinoita, jopa ne lapsille ostarilla esitettävät lyhyet näytelmät, joista joku on saattanut nähdä pätkiä. Kun puhutaan pisimpään yhtäjaksoisesti esitetyistä scifisarjoista, tai edes ylipäänsä mistä tahansa sarjoista, niin sanon että Ultramanilla on tässä todennäköisesti ennätys. Kyllä vain, esim. Dr Who ei pärjää, sillä vaikka sarja alkoi muutama vuosi aiemmin (1963 vs 1966), niin sitä ei esitetty yhtäjaksoisesti, vaan Tohtori oli pariin otteeseen useamman vuoden tauolla (1989-1996 ja 1996-2005), siinä missä Ultraman esiintyi muodossa tai toisessa katkeamattomasti. Ultraman on siis kovempi juttu kuin minä silloin aikoinaan, tai ylipäänsä moni muukaan länsimaalainen edes ymmärtää, mukaan lukien asioista hyvin perillä olevat scifiharrastajat. 

Tässä vaiheessa joku saattaa kysyä että “Hetkinen, mites tuossa lootassa lukee Ultraseven, eikä Ultraman”. Noh, Ultraseven oli 1967-1968 esitetty sarja, jota alunperin ei suunniteltu suoraksi jatko-osaksi Ultramanille, mutta siitä tuli myöhemmin sellainen. Hahmon nimi tulee siitä, että sarjan supersankari, Dan Moroboshi on Ultra Guard-nimisen muukalaisten jahtaamis- ja maailman avaruusolioiden hyökkäyksiltä puolustusorganisaation kuudes jäsen ja hänen supersankari alter egonsa on ikään kuin seitsemäs. Ultraseven yhdisteli ekan Ultramanin kaijumähistelyä Ultraman sarjojen edeltäjän, scifisarja Ultra Q:n Twilight Zone ja Outer Limits -tyyliseen mysteeriin ja jännitykseen. Sarjan juonet olivat siis usein vähän monimutkaisempia ja sisälsivät hieman “aikuisempaan makuun” elementtejä. Ultraseven oli myös erittäin suosittu ja vielä nykyäänkin on helppo huomata viittauksia Ultraseveniin esimerkiksi uusissa animesarjoissa. Itse katsoin Internetin ihmemaasta löydettyjä Ultrasevenin jaksoja ensimmäisen kerran joskus 2005-vuoden paikkeilla ja sarja teki silloin vaikutuksen. Mainitaan nyt vielä tähän loppuun, että Ultraseven keksi kapseleista vapautettavat monsterit, jotka taistelevat päähahmon puolesta vuonna 1967. 


Katsotaan sitten pitkän luennon jälkeen tarkemmin, miltä Ultraseven näyttää: Loota on tyylikäs ja mukana tulee kaikki tarpeelliset tilpehöörit. Efektit Emerium-säteelle, Wide Shotille ja Eye Slugger-bumerangille, joka on samalla Ultrasevenin kypärän harja. Käsiä tulee mukana sopiva määrä eri poseerauksiin. Kypärän design ja kostyymi näyttävät tarkasti sarjan mukaisilta, jopa puvun väri on vähän tarkoituksellisen haalea punainen, eikä kirkas niinkuin voisi luulla, koska 60-luvun puku oli tämän värinen. 


Figuartsit liikkuvat hyvin ja niveliä riittää, joten sen suhteen ei tule valittamista. Kyseessä ei kuitenkaan ole äärimmäisyyksiin asti viety liikkuvuus Yamaguchin tapaan, vaan tässä on vähän maltillisempi ja perinteisempi lähestymistapa.

Kaiken kaikkiaan S.H. Figuarts Ultraseven on mainio kuvaus klassisesta supersankarista ja samalla myös ilahduttavan edullinen valinta, noin 50€ hintalapulla postikuluineen ja veroineen. Vielä lopuksi suositus. Jos haluat tutustua Ultramaniin helpolla, ymmärrärrettävällä ja matalan kynnyksen tavalla, niin Netflixin Ultraman Rising -animaatioleffa on mainio tapa tehdä se. Se on muutenkin hyvä, aivan parhaita viime vuosien animaatioita ylipäänsä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo     


  


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun