Moi,
Tällä viikolla on vuorossa Playstation 1:n klassikkopeli, joka on varmasti kaikille ainakin jollain tavalla tuttu. Katsotaan, kuinka ensimmäinen Tekken, vuodelta 1995 on kestänyt aikaa.
Tekken on ainakin minun mielessäni ja muistoissani ehdottomasti suomen suosituin taistelupelisarja, etenkin sen osat 3 ja Tag tournament. Ysärillä tappelupelejä oli paljon, mutta ne olivat kaikesta huolimatta melko pienen porukan suosikkeja, Tekkeniä lukuunottamatta, sillä jostain syystä juuri se oli pelisarja, joka kelpasi kaikille. Asiaan varmasti vaikutti se, että Suomi oli niin vahvasti Playstation-landia ysärin puolivälistä eteenpäin ja Namcon Tekken oli Sonyn lippulaivasarjoja. Myös kolikkopelien osalta kaksi oli ylitse muiden: Sega Rally ja Tekken löytyivät aikoinaan lähes jokaisen huoltsikan ja taukopaikan nurkasta. Ne kaksi olivat myös kaksi viimeistä mohikaania, joita näki vielä vuosia sen jälkeen kun kaikki pelihallit ja suurin osa huoltoasemien koneista oli häipynyt maisemista.
Kuitenkin, vaikka Tekken on pelisarjana niinkin suosittu ja tunettu, niin etenkin konsolilla se suosio tuntui alkavan vasta osasta 3, ei niinkään ensimmäisestä. Tekken 3 oli myös monella tapaa niin paljon aikaansa edellä, että se tuntuu edelleen lähes modernilta peliltä. Siksi päätin kokeilla nimenomaan miltä Tekken 1 tuntuu nykyään, kun edellisestä kerrasta on kulunut yli 20 vuotta.
Se tuntuu yllättävän samalta kuin oletin. Yksi asia, minkä olin tyystin unohtanut oli että levyn ladatessa peliä voi odotellessaan pelailla Galagaa. Namco ja Tekken olivat tunnettuja tyylikkäistä esirenderöidystä alkuvideoistaan, mutta Tekken 1:ssä siitä alkaa olla vasta viitteitä, sillä vielä ei lähelläkään Tekken 3:n tai Ridge racer 4:n hypevideoita. Ulkoasu on kulmikas, mutta ei aivan niin karu kuin voisi luulla, ainakaan jos on tottunut retrokonsoleiden 3D-tyyliin.
Kontrolleissa on ehkä aavistus jäykkyyttä ja liikkeiden suorituksen ajoitus tuntuu tiukemmalta kuin uudemmissa. Mikään ei kuitenkaan tunnu siltä, että se olisi tarpeettoman vaikeaa tai mahdotonta tehdä. Vaikeustasoja näkyi olevan vain yksi ja oletan sen olevan sama kuin kolikkopelissä. Pelasin enimmäkseen Paulilla ja Yoshimitsulla ja molempien tärkeimmät liikkeet tuntuivat onnistuvan melko hyvin vanhasta muistista.
Jos joku Tekkenissä tuntui vanhalta, niin se on pelimuotojen ja vaihtoehtojen vähyys. Käytännössä tarjolla on Arcade Mode, eli yksinpeli ja kahden pelaajan vastakkain peli ja siinä kaikki. Konsoliversiossa on hahmoja sinänsä ihan kiitettävä määrä, 17 kappaletta, joista noin puolet avautuvat, kun pelaa arcade-moden läpi useampaan kertaan.
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen Tekken ei tuntunut pelituntumaltaan niin vanhentuneelta kuin olisi voinut luulla, mutta modernille taistelupelaajalle sillä ei ole mitään tarjottavaa, sillä uusin Tekken tekee kaiken paremmin. Ainoa käyttö tälle pelille nostalgisen retrotestailun lisäksi saattaa olla ylhäällä mainittu, eli se että lähes kaikki kolmekymppisistä eteenpäin muistavat Tekkenin ja se saattaa olla edelleen ainoa tappelupeli, johon pelejä aktiivisesti pelaamaton saattaa tarttua vaikkapa illanistujaisissa. En alkaisi selittää Tekken 8:n systeemejä minuutissa jollekin, joka on viimeksi koskenut pelikonsoliin 25 vuotta sitten, mutta tämän pelin “4 nappia ja ristiohjain” eikä mitään kikkoja sen päälle on varmasti vielä ihan ymmärrettävä.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments