Marvel vs Capcom Kokoelma, bonus

 Moi,

Tällä viikolla otetaan vaihtelun vuoksi väliin lupaamani Punisher, vuodelta 1993. Tämä on siis oikeastaan ensimmäinen Capcomin ja Marvelin yhteistyöpeli, ennen Children of the Atomia. Kyseessä ei ole 1vs1 mätkintä, vaan niin sanottu perinteinen beat ‘em up, jossa edetään kentissä ja pistetään konnia poikki ja pinoon, tällä kertaa Punisherin valkoisissa saappaissa. 

Punisher lienee hahmona tuttu useimmille, joten ei mennä sen tarkemmin hahmon taustoihin. Peli sen sijaan ei todennäköisesti ole lähimainkaan yhtä tuttu, sillä tämä kokoelma on ensimmäinen virallinen julkaisu pelistä sitten ysärin. Kolikkopelin lisäksi löytyy käännös 16-bittisille Segan konsoleille, mutta sen vastaanotto oli arvostelujen perusteella laimea. Ei kolikkopelinkään menestys mitään valtavaa ollut, mutta ilmeisesti kuitenkin riittävää, että Capcomin ja Marvelin yhteistyölle jatkossa oli edellytykset. Punisher joutui myös sensuurin hampaisiin, sillä peli on yllättävän rankkaa meininkiä. Ei tässä mitään Mortal Kombatin kaltaista meinikiä ole, mutta toisin kuin tämän tyylin peleissä yleensä, pyssyt laulavat harvinaisen usein. Toinen ja justiinsa se kaikkein vaarallisin pahe, eli kakkospelaajana toimivan Nick Furyn sikarin poltto onneksi saatiin kitkettyä, aseväkivallasta ei niin väliä. Tämä kokoelman versio kuitenkin on säilytetty alkuperäisessä muodossaan kaikin puolin, eli sikari saa sauhuta. Punisher on saavuttanut vuosien varrella tietynlaisen kulttiklassikon maineen ja sitä näkee monesti erilaisessa parhaiden retromätkintöjen listauksissa. Katsotaan siis, onko maine ansaittu.

Pelin tarina menee kutakuinkin niin, että Punisher päättää laittaa lopun rikolilspomo Kigpinin bisneksille. Jos pelaa kahdella pelaajalla, mukaan lyöttäytyy agentti Nick Fury. Tämä on siis alkuperäinen, Irlantilais taustainen Nick Fury, ei siis nykyään paremmin tunnettu Samuel L Jacksonin versio. Tarinassa nähdään muutama muukin Marvelin pahis, kuten Bushwacker, Bonebreaker ja Jigsaw. Kenttiä on puolen tusinaa ja niissä on mukavasti vaihtelua graafisen tyylin osalta. Jostain syystä vuoden 1993 New Yorkin gangsterin muuten ajelevat vieläkin 1940-luvun Cadillaceilla ja pitävät lierihattuja. Myöhemmissä kentissä mukaan tulee enemmän Marvelia, eli erikoisia hahmoja ja paikkoja.  

Pelattavuus on ajankohta huomioon ottaen tiukkaa ja menevää. Liikkeitä on riittävä määrä ja homma toimii kaikin puolin pätevästi. Jos tätä vertaa vaikkapa saman firman hieman aiempaan peliin, Final Fightiin, niin kyllä Punisher tuntuu selvästi paremmalta ja modernimmalta. Ehkä yllättävin juttu on jo aiemmin mainittu pyssyjen määrä, sillä Frank vetää pistoolin esiin tai poimii maasta konnan pudottaman kiväärin yllättävän usein. Myös ammuksia on enemmän kuin muutama, kuten muissa tämän tyypin peleissä. Sopii hahmolle ja erottaa pelin muista saman genren kilpailijoista. Peli on juuri niin helppo tai vaikea kuin haluaa, koska kyseessä on kolikkopeli, jossa jatkaa saa laittamalla rahan sisään, tässä tapauksessa nappia painamalla. 

Ulkoasu on kieltämättä komea, jos tätä vertaa muihin samaan aikaan tarjolla olleisiin peleihin. Animaatioita on paljon ja taustoissa on kiitettävästi vaihtelua. Suurimman vaikutuksen teki se, että Frankin pistoolin suuliekki valaisee ja heijastuu hahmon puvusta. Musiikin ja äänien osalta sanon vain, että kyseessä on ysärin Capcom, eli kaikki on loistavaa.

Peli on kulttiklassikko ja sen kanssa aikaa viettäessä selvisi nopeasti miksi. Jos ottaa huomioon ilmestymisajan, niin Punisher oli varmasti yksi parhaista siinä mitä se tekee, ja mitä se tekee ei ole kovin mukavaa. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo