Marvel vs Capcom kokoelma, osa 3

Moi,

Tällä viikolla on aika tehdä nopea katsaus Capcomin Marvel-kokoelman kolmanteen peliin, joka on X-Men vs Street fighter vuodelta 1996 ja samalla sarjan ensimmäinen todellinen crossover.

Ensimmäistä kertaa 17 hahmon kaarti on jaettu tasan 8 & 8, plus Akuma tuttuun tapaan bonushahmona. Mukaan mahtuvat niin ikään ensimmäistä kertaa myös sarjan kestosuosikit, sekä ysärin Marvelin suosituin pariskunta, Rogue ja Gambit. Tällä kertaa pelin pääpahiksena on Apocalypse, joka on Magneton ohella ehkä parhaiten tunnettu X-Pahis. Apocalypsen mutanttivoimiin kuuluu muodon ja koon muutos, joten ensimmäistä kertaa sarjassa pomotaisteluna on valtavan kokoinen pääpahis. Isokokoisten pomojen perinne on jatkunut sarjassa nykypäiviin saakka.

Samalla tavoin kuin sarjan aiemmatkin pelit, ainoa kelvollinen konsolikäännös tähän saakka oli Sega Saturnille, muuten ollaan menty enemmän tai vähemmän erilaisten emulaattoreiden varassa.

Pelin ulkoasu ei ole muuttunut paljonkaan sarjan edelliseen osaan verrattuna, mikä on ymmärrettävää, sillä Capcomin paukut on todennäköisesti käytetty enimmäkseen siihen, että mukaan on saatu Capcomin puolelta kahdeksan kokonaan uutta taistelijaa, sekä kaksi uutta X-Men -hahmoa. Muuten grafiikoista voi sanoa sen verran, että pelin menut ja kenttien taustat ovat todella miellyttävää katseltavaa. Tämä peli sisältää joitain kaikkien aikojen suosikkejani mukana olevien hahmojen piirroksista pikselimuodossa. Street Fighter-hahmot muistuttavat Alpha-sarjan versioitaan, eli ovat keskimäärin hieman nuoremman näköisiä, kuin mihin on totuttu.

Myös pelin ohjaustuntuma on ennallaan, lukuunottamatta paria pientä muutosta siihen, kuinka superliikeet ja hahmon vaihto lennosta toimivat tässä pelissä. Edellisen pelin tapaan kyseessä on mekaniikoiltaan nimenomaan iteraatio enemmän kuin alusta saakka mietitty uusi peli. Ysärin Capcomia voisi luonnehtia parhaiten sanoilla “tuttu ja turvallinen”.

X-Men vs Street Fighter on jälleen yksi mainio 2D-mätkintä, vaikka suuria muutoksia ei hahmovalikoimaa lukuunottamatta ollut vielä tässäkään osassa. Tästä huolimatta on hyvä pitää mielessä, kuinka päräyttävää tämän luokan kahden tunnetun brändin yhdistelmä oli vuonna 1996. Nykyään kaikki on multiversumia ja crossoveria, mutta niin ei ollut pelin ilmestymisen aikoihin.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa). Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Akiba’s Trip, osa 3. Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato. Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...

Malone Plays

Search This Blog