Marvel vs Capcom kokoelma, osa 3

Moi,

Tällä viikolla on aika tehdä nopea katsaus Capcomin Marvel-kokoelman kolmanteen peliin, joka on X-Men vs Street fighter vuodelta 1996 ja samalla sarjan ensimmäinen todellinen crossover.

Ensimmäistä kertaa 17 hahmon kaarti on jaettu tasan 8 & 8, plus Akuma tuttuun tapaan bonushahmona. Mukaan mahtuvat niin ikään ensimmäistä kertaa myös sarjan kestosuosikit, sekä ysärin Marvelin suosituin pariskunta, Rogue ja Gambit. Tällä kertaa pelin pääpahiksena on Apocalypse, joka on Magneton ohella ehkä parhaiten tunnettu X-Pahis. Apocalypsen mutanttivoimiin kuuluu muodon ja koon muutos, joten ensimmäistä kertaa sarjassa pomotaisteluna on valtavan kokoinen pääpahis. Isokokoisten pomojen perinne on jatkunut sarjassa nykypäiviin saakka.

Samalla tavoin kuin sarjan aiemmatkin pelit, ainoa kelvollinen konsolikäännös tähän saakka oli Sega Saturnille, muuten ollaan menty enemmän tai vähemmän erilaisten emulaattoreiden varassa.

Pelin ulkoasu ei ole muuttunut paljonkaan sarjan edelliseen osaan verrattuna, mikä on ymmärrettävää, sillä Capcomin paukut on todennäköisesti käytetty enimmäkseen siihen, että mukaan on saatu Capcomin puolelta kahdeksan kokonaan uutta taistelijaa, sekä kaksi uutta X-Men -hahmoa. Muuten grafiikoista voi sanoa sen verran, että pelin menut ja kenttien taustat ovat todella miellyttävää katseltavaa. Tämä peli sisältää joitain kaikkien aikojen suosikkejani mukana olevien hahmojen piirroksista pikselimuodossa. Street Fighter-hahmot muistuttavat Alpha-sarjan versioitaan, eli ovat keskimäärin hieman nuoremman näköisiä, kuin mihin on totuttu.

Myös pelin ohjaustuntuma on ennallaan, lukuunottamatta paria pientä muutosta siihen, kuinka superliikeet ja hahmon vaihto lennosta toimivat tässä pelissä. Edellisen pelin tapaan kyseessä on mekaniikoiltaan nimenomaan iteraatio enemmän kuin alusta saakka mietitty uusi peli. Ysärin Capcomia voisi luonnehtia parhaiten sanoilla “tuttu ja turvallinen”.

X-Men vs Street Fighter on jälleen yksi mainio 2D-mätkintä, vaikka suuria muutoksia ei hahmovalikoimaa lukuunottamatta ollut vielä tässäkään osassa. Tästä huolimatta on hyvä pitää mielessä, kuinka päräyttävää tämän luokan kahden tunnetun brändin yhdistelmä oli vuonna 1996. Nykyään kaikki on multiversumia ja crossoveria, mutta niin ei ollut pelin ilmestymisen aikoihin.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa. Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen. Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...

Malone Plays

Search This Blog