Skip to main content

Marvel vs Capcom kokoelma, osa 3

 Moi,

Tällä viikolla on aika tehdä nopea katsaus Capcomin Marvel-kokoelman kolmanteen peliin, joka on X-Men vs Street fighter vuodelta 1996 ja samalla sarjan ensimmäinen todellinen crossover. 

Ensimmäistä kertaa 17 hahmon kaarti on jaettu tasan 8 & 8, plus Akuma tuttuun tapaan bonushahmona. Mukaan mahtuvat niin ikään ensimmäistä kertaa myös sarjan kestosuosikit, sekä ysärin Marvelin suosituin pariskunta, Rogue ja Gambit. Tällä kertaa pelin pääpahiksena on Apocalypse, joka on Magneton ohella ehkä parhaiten tunnettu X-Pahis. Apocalypsen mutanttivoimiin kuuluu muodon ja koon muutos, joten ensimmäistä kertaa sarjassa pomotaisteluna on valtavan kokoinen pääpahis. Isokokoisten pomojen perinne on jatkunut sarjassa nykypäiviin saakka. 

Samalla tavoin kuin sarjan aiemmatkin pelit, ainoa kelvollinen konsolikäännös tähän saakka oli Sega Saturnille, muuten ollaan menty enemmän tai vähemmän erilaisten emulaattoreiden varassa.  

Pelin ulkoasu ei ole muuttunut paljonkaan sarjan edelliseen osaan verrattuna, mikä on ymmärrettävää, sillä Capcomin paukut on todennäköisesti käytetty enimmäkseen siihen, että mukaan on saatu Capcomin puolelta kahdeksan kokonaan uutta taistelijaa, sekä kaksi uutta X-Men -hahmoa. Muuten grafiikoista voi sanoa sen verran, että pelin menut ja kenttien taustat ovat todella miellyttävää katseltavaa. Tämä peli sisältää joitain kaikkien aikojen suosikkejani mukana olevien hahmojen piirroksista pikselimuodossa. Street Fighter-hahmot muistuttavat Alpha-sarjan versioitaan, eli ovat keskimäärin hieman nuoremman näköisiä, kuin mihin on totuttu. 

Myös pelin ohjaustuntuma on ennallaan, lukuunottamatta paria pientä muutosta siihen, kuinka superliikeet ja hahmon vaihto lennosta toimivat tässä pelissä. Edellisen pelin tapaan kyseessä on mekaniikoiltaan nimenomaan iteraatio enemmän kuin alusta saakka mietitty uusi peli. Ysärin Capcomia voisi luonnehtia parhaiten sanoilla “tuttu ja turvallinen”.

X-Men vs Street Fighter on jälleen yksi mainio 2D-mätkintä, vaikka suuria muutoksia ei hahmovalikoimaa lukuunottamatta ollut vielä tässäkään osassa. Tästä huolimatta on hyvä pitää mielessä, kuinka päräyttävää tämän luokan kahden tunnetun brändin yhdistelmä oli vuonna 1996. Nykyään kaikki on multiversumia ja crossoveria, mutta niin ei ollut pelin ilmestymisen aikoihin.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


 


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...