Marvel vs Capcom kokoelma, osa 4

Moi,

Tällä kertaa Marvel vs Capcom -kokoelman katsauksessa päästään vihdoin itse asiaan, eli siihen, mikä tekee tästä pelisarjasta niin merkittävän ja pidetyn, tai ainakin nähdään vilaus siitä, mitä on lopulta luvassa. Vuorossa on siis Marvel vs Capcom: Clash of the Super Heroes, eli MvC1. Peli on julkaistu vuonna 1999 ja sai myös konsoliversion Playstationille ja Dreamcastille, joka on vihdoin ja viimein oikein mainio konsoliversio, johtuen siitä, että Dreamcast sisälsi käytännössä saman hardwaren kuin tuon ajan Segan Kolikkopelit. PS1-versiota oli jälleen karsittu konsolin RAM-muistin vähyyden vuoksi.

Marvel vs Capcom on viimein se peli, joka sisältää hahmoja kaikista molempien firmojen sarjoista, eikä rajoitu vain yhteen tai kahteen, niin kuin aiemmissa peleissä. Mukana Capcomin puolelta on ensimmäistä kertaa ilmiselvältä tuntuva valinta, mutta yllättävän pitkään vuoroaan odottanut Mega Man. Hahmojen määrä on kuitenkin edelleen melko vaatimaton, 15 kappaletta. Joistain hahmoista on kaksi versiota, mutta ne ovat vain väripaletin vaihtoja parilla eroavaisuudella pelattavuudessa. Mukana on kuitenkin lisäksi parisen kymmentä avustajahahmoa, joita ei sinänsä ohjata, mutta niitä käytetään erillisenä hyökkäyksenä, yleensä comboissa tai pääsemään eroon vastustajan painostuksesta. Avustajahahmot ovat kuitenkin siinä mielessä merkittäviä, että ne toimivat tämän pelin lisäksi myös pohjina seuraavan pelin valtavalle hahmovalikoimalle. Tämä oli ainoa mahdollinen tapa hivuttaa mukaan lisää sisältöä pikkuhiljaa.

Sarja sai tässä osassa myös kunnolliset yhteistyöiskut, joita kutsuttiin nimillä Variable Cross ja Duo Attacks. Muuten pelattavuus on tuntumaltaan ja mekaniikoiltaan täysin ennallaan, eli peli tuntuu samalta kuin pari edellistä osaa.

Tässä osassa Marvel vs Capcom saavutti lähelle lopullisen muotonsa, mutta sopasta puuttui vielä pari ainesosaa, jotka nähdään seuraavan osan täydellisessä sopassa. Se täytyy kuitenkin sanoa, että pikseligrafiikan osalta sarja saavutti huippunsa tässä osassa, koska osa 2 käyttää taustoissa 3D grafiikkaa. MvC1 on loistava peli, mutta jää valitettavasti jatko-osansa varjoon.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista. Otomo The Complete Works on Japaniss...

Malone Plays

Search This Blog