Marvel vs Capcom kokoelma, osa 4

Moi,

Tällä kertaa Marvel vs Capcom -kokoelman katsauksessa päästään vihdoin itse asiaan, eli siihen, mikä tekee tästä pelisarjasta niin merkittävän ja pidetyn, tai ainakin nähdään vilaus siitä, mitä on lopulta luvassa. Vuorossa on siis Marvel vs Capcom: Clash of the Super Heroes, eli MvC1. Peli on julkaistu vuonna 1999 ja sai myös konsoliversion Playstationille ja Dreamcastille, joka on vihdoin ja viimein oikein mainio konsoliversio, johtuen siitä, että Dreamcast sisälsi käytännössä saman hardwaren kuin tuon ajan Segan Kolikkopelit. PS1-versiota oli jälleen karsittu konsolin RAM-muistin vähyyden vuoksi.

Marvel vs Capcom on viimein se peli, joka sisältää hahmoja kaikista molempien firmojen sarjoista, eikä rajoitu vain yhteen tai kahteen, niin kuin aiemmissa peleissä. Mukana Capcomin puolelta on ensimmäistä kertaa ilmiselvältä tuntuva valinta, mutta yllättävän pitkään vuoroaan odottanut Mega Man. Hahmojen määrä on kuitenkin edelleen melko vaatimaton, 15 kappaletta. Joistain hahmoista on kaksi versiota, mutta ne ovat vain väripaletin vaihtoja parilla eroavaisuudella pelattavuudessa. Mukana on kuitenkin lisäksi parisen kymmentä avustajahahmoa, joita ei sinänsä ohjata, mutta niitä käytetään erillisenä hyökkäyksenä, yleensä comboissa tai pääsemään eroon vastustajan painostuksesta. Avustajahahmot ovat kuitenkin siinä mielessä merkittäviä, että ne toimivat tämän pelin lisäksi myös pohjina seuraavan pelin valtavalle hahmovalikoimalle. Tämä oli ainoa mahdollinen tapa hivuttaa mukaan lisää sisältöä pikkuhiljaa.

Sarja sai tässä osassa myös kunnolliset yhteistyöiskut, joita kutsuttiin nimillä Variable Cross ja Duo Attacks. Muuten pelattavuus on tuntumaltaan ja mekaniikoiltaan täysin ennallaan, eli peli tuntuu samalta kuin pari edellistä osaa.

Tässä osassa Marvel vs Capcom saavutti lähelle lopullisen muotonsa, mutta sopasta puuttui vielä pari ainesosaa, jotka nähdään seuraavan osan täydellisessä sopassa. Se täytyy kuitenkin sanoa, että pikseligrafiikan osalta sarja saavutti huippunsa tässä osassa, koska osa 2 käyttää taustoissa 3D grafiikkaa. MvC1 on loistava peli, mutta jää valitettavasti jatko-osansa varjoon.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa). Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...

Akiba’s Trip, osa 3. Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato. Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...

Malone Plays

Search This Blog