Marvel vs Capcom kokoelma, osa 4

Moi,

Tällä kertaa Marvel vs Capcom -kokoelman katsauksessa päästään vihdoin itse asiaan, eli siihen, mikä tekee tästä pelisarjasta niin merkittävän ja pidetyn, tai ainakin nähdään vilaus siitä, mitä on lopulta luvassa. Vuorossa on siis Marvel vs Capcom: Clash of the Super Heroes, eli MvC1. Peli on julkaistu vuonna 1999 ja sai myös konsoliversion Playstationille ja Dreamcastille, joka on vihdoin ja viimein oikein mainio konsoliversio, johtuen siitä, että Dreamcast sisälsi käytännössä saman hardwaren kuin tuon ajan Segan Kolikkopelit. PS1-versiota oli jälleen karsittu konsolin RAM-muistin vähyyden vuoksi.

Marvel vs Capcom on viimein se peli, joka sisältää hahmoja kaikista molempien firmojen sarjoista, eikä rajoitu vain yhteen tai kahteen, niin kuin aiemmissa peleissä. Mukana Capcomin puolelta on ensimmäistä kertaa ilmiselvältä tuntuva valinta, mutta yllättävän pitkään vuoroaan odottanut Mega Man. Hahmojen määrä on kuitenkin edelleen melko vaatimaton, 15 kappaletta. Joistain hahmoista on kaksi versiota, mutta ne ovat vain väripaletin vaihtoja parilla eroavaisuudella pelattavuudessa. Mukana on kuitenkin lisäksi parisen kymmentä avustajahahmoa, joita ei sinänsä ohjata, mutta niitä käytetään erillisenä hyökkäyksenä, yleensä comboissa tai pääsemään eroon vastustajan painostuksesta. Avustajahahmot ovat kuitenkin siinä mielessä merkittäviä, että ne toimivat tämän pelin lisäksi myös pohjina seuraavan pelin valtavalle hahmovalikoimalle. Tämä oli ainoa mahdollinen tapa hivuttaa mukaan lisää sisältöä pikkuhiljaa.

Sarja sai tässä osassa myös kunnolliset yhteistyöiskut, joita kutsuttiin nimillä Variable Cross ja Duo Attacks. Muuten pelattavuus on tuntumaltaan ja mekaniikoiltaan täysin ennallaan, eli peli tuntuu samalta kuin pari edellistä osaa.

Tässä osassa Marvel vs Capcom saavutti lähelle lopullisen muotonsa, mutta sopasta puuttui vielä pari ainesosaa, jotka nähdään seuraavan osan täydellisessä sopassa. Se täytyy kuitenkin sanoa, että pikseligrafiikan osalta sarja saavutti huippunsa tässä osassa, koska osa 2 käyttää taustoissa 3D grafiikkaa. MvC1 on loistava peli, mutta jää valitettavasti jatko-osansa varjoon.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa. Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen. Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...

Malone Plays

Search This Blog