Skip to main content

Ovenkahva Edellä

 Hei, 

Vuoden 2026 ensimmäisen retropeliblogin aiheena on vuoden 1998 (länsimaissa 1999) Namcon Playstation 1:lle julkaisema vauhdikas autohurjailu, Ridge Racer Type 4. 

Ridge Racer lienee tunnetuimpia varhaisen Playstation-ajan arcadekaahailuja, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana pelisarjaa ei ole näkynyt, kuten ei oikeastaan muitakaan autopelejä, jotka eivät ole semirealistisia oikeilla urheiluautoilla ajeluita. Itse muistan Type 4:n lähinnä pelin alkuvideosta, joka oli aikaansa nähden komea. Samaa mieltä olivat myös Namcon porukat, sillä pelkkään alkudemoon upposi aikaa kuulemma puoli vuotta. Muutenkin nelosen tyyli ja tunnelma on heti alusta alkaen hieman aikaansa edellä jo kannen pelkistettyä ulkoasua myöten. 

Kyseessä on arcade-ajelu, joten kisamuotoja on maltillisesti kaksi, yksittäiset kisat ja uramoodi, jossa pelaaja voi alussa valita neljästä tallista ja neljästä eri autosta, joilla aloittaa kisakauden. Avattavia menopelejä kuitenkin riittää todella runsaasti, tietokone tiesi, että yli 300 kappaletta. Tiimit ja autot on nimetty sympaattisesti Namcon klassisten kolikkopelien mukaan, itse aloitin Pac-Racing tiimissä. 

Autoja on kahta perustyyppiä, grip ja drift. Tämä määrittää, miten pelissä elintärkeä driftaus toimii. Driftillä riittää, että napauttaa jarrua mutkassa, kun taas gripillä pitää vuorotella kaasun ja jarrun kanssa. 

Ajaminen tuntuu aluksi hieman erikoiselta, kunnes tunnistaa, mitä peli haluaa pelaajalta, mikä on joka kurviin ovenkahva edellä. Jopa “grip” autoilla kuuluu mennä suurin osa kurveista sladissa, koska Ridge Racerin logiikan mukaan se on aina nopeampaa, kun suoraan ajaminen. 

Ulkoasu on PS1:n autopelien kärkipäätä. En muista tarkalleen, miltä Gran Turismo näytti, mutta arvelisin, että melko samoissa mennään. Musiikki on menevän rokettirollin tai tekoon sijaan enemmän sellaista trendikästä mitälietä. Selvästi huomaa, että Ridge Racer 4 haluaa erottua muista ajan peleistä monellakin tapaa. Autot eivät ole aitoja, mutta se ei haittaa, koska ne ovat yllättävän tyylikkäitä ja pidän vanhojen pelien teemoilla tehdyistä maalauksista. 

Ridge Racer Type 4 on edelleen varsin menevä arcade-ajopeli, jossa on aivan omanlaisensa tuntuma ja tunnelma. Ymmärrän hyvin, että Gran Turismoon tai muihin vähän realistisempiin ajeluihin tykästyneille tämä ei todennäköisesti maistu ja kisoja, ratoja ynnä muuta touhuamista on vähemmän. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...