Skip to main content

Vasaran Varassa

 Moi,

Tällä kertaa on aika palata tuttuun ja turvalliseen Famicomin pelitarjontaan. Katsotaan, miltä tuntui Iremin vuoden 1991 Daiku no Gen-san, eli puuseppä Gen (lännessä Hammerin’ Harry). Peli on alunperin kolikkopeli, kuten moni muukin Famicomin peleistä.

Vähemmän yllättäen luvassa on toiminta/tasoloikkapeli, jossa puuseppä Gen puolustaa kotikauppunkiaan pahisten rakennusyhtiöltä, joka aikoo purkaa kaikki talot ja rakentaa tilalle ties mitä. Tämä pelisarja on saanut viimeisimmän uuden osansa PSP:lle 2008 ja melko yllättäen myös 24-osaisen animaatiosarjan samana vuonna. 

Pelissä on kokonaista 5 kenttää, joten kovin pitkästä pelitä ei ole kyse. Osaava pelaaja läpäisee pelin reilussa vartissa, mutta tietenkin ajan hengen mukaan ensikertalaiselle homma ei ole aivan niin helppo. Vaikeustaso nousee melko nopeasti heti ensimmäisen kentän jälkeen, vaikka mistään erityisen vaikeasta pelistä ei ole kyse. Osa vaikeustasosta tulee niin ikään pelin kontrolleista: Tuttuun tapaan A hyppää ja B lyö vasaralla. Hyypyssä on kuitenkin mukana pieni viive ja liukkaus, joka tekee hyppyjen tähtäämisestä ja ajoituksesta hieman hankalampaa kuin luulisi. Sama juttu koskee vasaralla lyöntiä. Gen lyö vasaralla normaalisti ikään kuin heilauttaen sitä kaaressa koko hahmon etusektorille ja vasaran osuman kohta ja ajoitus ei ole aina täysin ilmiselvä. Vasaralla voi myös lyödä ylöspäin tai maahan alaspäin. Kentissä on myös laatikoita, joista voi löytää bonusesineitä, kuten 360 asteen vasaran heilautuksen tai reippaasti normaalia suuremman lekan. Gen ei onneksi myöskään kellisty yhdestä osumasta, vaan pelissä on 4-osainen elämäpalkki. Continuekin löytyy. 

Ulkoasu on kunnossa. Humoristisen näköiset hahmot ovat kookkaita ja hyvin animoituja, taustoissa on jonkin verran vaihtelua, vaikka paukut ovatkin selvästi menneet hahmoihin, eikä kentissä päästä aivan konsolin kirkkaimpaan kärkeen. Etenkin pomot ovat huvittavia tapauksia. Musiikki ja äänimaailma menettelee, mutta ei ole yhtä persoonallinen kuin hahmojen ulkonäkö.

Daiku no Gen-san on varsin pätevä keskitason tasoloikka Famicomille. Pieni epätarkkuus kontrolleissa sekä lyhyt kesto estävät nousun konsolin parhaimmistoon, joten sanotaanko, että kyseessä on jännä import-kuriositeetti.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo      


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...