Skip to main content

Vasaran Varassa

 Moi,

Tällä kertaa on aika palata tuttuun ja turvalliseen Famicomin pelitarjontaan. Katsotaan, miltä tuntui Iremin vuoden 1991 Daiku no Gen-san, eli puuseppä Gen (lännessä Hammerin’ Harry). Peli on alunperin kolikkopeli, kuten moni muukin Famicomin peleistä.

Vähemmän yllättäen luvassa on toiminta/tasoloikkapeli, jossa puuseppä Gen puolustaa kotikauppunkiaan pahisten rakennusyhtiöltä, joka aikoo purkaa kaikki talot ja rakentaa tilalle ties mitä. Tämä pelisarja on saanut viimeisimmän uuden osansa PSP:lle 2008 ja melko yllättäen myös 24-osaisen animaatiosarjan samana vuonna. 

Pelissä on kokonaista 5 kenttää, joten kovin pitkästä pelitä ei ole kyse. Osaava pelaaja läpäisee pelin reilussa vartissa, mutta tietenkin ajan hengen mukaan ensikertalaiselle homma ei ole aivan niin helppo. Vaikeustaso nousee melko nopeasti heti ensimmäisen kentän jälkeen, vaikka mistään erityisen vaikeasta pelistä ei ole kyse. Osa vaikeustasosta tulee niin ikään pelin kontrolleista: Tuttuun tapaan A hyppää ja B lyö vasaralla. Hyypyssä on kuitenkin mukana pieni viive ja liukkaus, joka tekee hyppyjen tähtäämisestä ja ajoituksesta hieman hankalampaa kuin luulisi. Sama juttu koskee vasaralla lyöntiä. Gen lyö vasaralla normaalisti ikään kuin heilauttaen sitä kaaressa koko hahmon etusektorille ja vasaran osuman kohta ja ajoitus ei ole aina täysin ilmiselvä. Vasaralla voi myös lyödä ylöspäin tai maahan alaspäin. Kentissä on myös laatikoita, joista voi löytää bonusesineitä, kuten 360 asteen vasaran heilautuksen tai reippaasti normaalia suuremman lekan. Gen ei onneksi myöskään kellisty yhdestä osumasta, vaan pelissä on 4-osainen elämäpalkki. Continuekin löytyy. 

Ulkoasu on kunnossa. Humoristisen näköiset hahmot ovat kookkaita ja hyvin animoituja, taustoissa on jonkin verran vaihtelua, vaikka paukut ovatkin selvästi menneet hahmoihin, eikä kentissä päästä aivan konsolin kirkkaimpaan kärkeen. Etenkin pomot ovat huvittavia tapauksia. Musiikki ja äänimaailma menettelee, mutta ei ole yhtä persoonallinen kuin hahmojen ulkonäkö.

Daiku no Gen-san on varsin pätevä keskitason tasoloikka Famicomille. Pieni epätarkkuus kontrolleissa sekä lyhyt kesto estävät nousun konsolin parhaimmistoon, joten sanotaanko, että kyseessä on jännä import-kuriositeetti.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo      


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...
Post a Comment
Read more

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...
Post a Comment
Read more

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...
4 comments
Read more