Skip to main content

Vasaran Varassa

 Moi,

Tällä kertaa on aika palata tuttuun ja turvalliseen Famicomin pelitarjontaan. Katsotaan, miltä tuntui Iremin vuoden 1991 Daiku no Gen-san, eli puuseppä Gen (lännessä Hammerin’ Harry). Peli on alunperin kolikkopeli, kuten moni muukin Famicomin peleistä.

Vähemmän yllättäen luvassa on toiminta/tasoloikkapeli, jossa puuseppä Gen puolustaa kotikauppunkiaan pahisten rakennusyhtiöltä, joka aikoo purkaa kaikki talot ja rakentaa tilalle ties mitä. Tämä pelisarja on saanut viimeisimmän uuden osansa PSP:lle 2008 ja melko yllättäen myös 24-osaisen animaatiosarjan samana vuonna. 

Pelissä on kokonaista 5 kenttää, joten kovin pitkästä pelitä ei ole kyse. Osaava pelaaja läpäisee pelin reilussa vartissa, mutta tietenkin ajan hengen mukaan ensikertalaiselle homma ei ole aivan niin helppo. Vaikeustaso nousee melko nopeasti heti ensimmäisen kentän jälkeen, vaikka mistään erityisen vaikeasta pelistä ei ole kyse. Osa vaikeustasosta tulee niin ikään pelin kontrolleista: Tuttuun tapaan A hyppää ja B lyö vasaralla. Hyypyssä on kuitenkin mukana pieni viive ja liukkaus, joka tekee hyppyjen tähtäämisestä ja ajoituksesta hieman hankalampaa kuin luulisi. Sama juttu koskee vasaralla lyöntiä. Gen lyö vasaralla normaalisti ikään kuin heilauttaen sitä kaaressa koko hahmon etusektorille ja vasaran osuman kohta ja ajoitus ei ole aina täysin ilmiselvä. Vasaralla voi myös lyödä ylöspäin tai maahan alaspäin. Kentissä on myös laatikoita, joista voi löytää bonusesineitä, kuten 360 asteen vasaran heilautuksen tai reippaasti normaalia suuremman lekan. Gen ei onneksi myöskään kellisty yhdestä osumasta, vaan pelissä on 4-osainen elämäpalkki. Continuekin löytyy. 

Ulkoasu on kunnossa. Humoristisen näköiset hahmot ovat kookkaita ja hyvin animoituja, taustoissa on jonkin verran vaihtelua, vaikka paukut ovatkin selvästi menneet hahmoihin, eikä kentissä päästä aivan konsolin kirkkaimpaan kärkeen. Etenkin pomot ovat huvittavia tapauksia. Musiikki ja äänimaailma menettelee, mutta ei ole yhtä persoonallinen kuin hahmojen ulkonäkö.

Daiku no Gen-san on varsin pätevä keskitason tasoloikka Famicomille. Pieni epätarkkuus kontrolleissa sekä lyhyt kesto estävät nousun konsolin parhaimmistoon, joten sanotaanko, että kyseessä on jännä import-kuriositeetti.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo      


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...
4 comments
Read more

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...
Post a Comment
Read more

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...
Post a Comment
Read more