Malone Plays

Moi,  Tällä kertaa on vuorossa uusi sukellus pulleiden poikien kiehtovaan maailmaan. Vuorossa on Jalecon vuonna 1989 julkaisema Terao no dosukoi oozumou (Terao’s amazing sumo wrestling).  Tämä on lisenssipeli siinä mielessä, että pelin päähahmona on Terao Tsunefumi, iahn oikea tosimaailman Sumopainija. Peli on siis samaa sarjaa kuin Wayne Gretzky Hockey tai Madden Football. Ei, ei niinkun Madden, koska se äijä ei koskaan pelannut NFL:ssä, vaan oli valmentaja ja kommentaattori. Aika hemmetin outo konsepti nimetä pelisarja kommentaattorin mukaan, sama kun meillä olisi Mertsi Hockey -sarja. Mutta, Terao on varmaan nykyään yksi tunnetuimmista sumopainijoista, siitä huolimatta että hemmo ei koskaan ollut edes lähelläkään Yokozunan arvoa, vaan oli korkeimmillaankin vain kolmanneksi arvokkaimmalla arvonimellä Sekiwake. Minäkin muistan nähneeni Teraon joskus 90-luvun lopulla Eurosportilta. Se, millä Terao loi maineensa oli, että hän oli ottelupainoltaan vain 117 kiloa, jok...

Moi,  Tällä kertaa on vuorossa ainoastaan famicomille julkaistu peli, Sunsoftin vuonna 1986 julkaisema Atlantis no Nazo (Mystery of Atlantis). Aikoinan tätä peliä markkinoitiin sloganilla: “The game that surpassed Super Mario Bros.” Onnistuiko? Pitääkö paikkansa? Tämä selvitetään alla! Atlantiksen mysteeriä selvitetään tutusti tasoloikkimalla aloittelevalla aarteenmetsästäjällä nimeltä Wrynn, jonka mentori on kuulemma myös kadonnut Atlantiksen tutkimusretkellä. Tavoitteena on selvitä viimeiseen kenttään ja pelastaa nalkkiin jäänyt sensei. Tähän hommaan päähahmolla on hyppelyn lisäksi aseena dynamiittia, jota pudotellaan B-napilla, A:n ollessa tutusti hyppy. Räjämiitillä on käyttöä vihollisten pommittamisen lisäksi, sillä nimittäin avataan sisäänkäyntejä, joita pelin kentistä löytyy monesti useampi. Jokainen näistä johtaa eri numeroidulle “zonelle” joita muuten piisaa mahdottomat määrät, ainakin päälle 90. Jotkin ovet johtavat myös takaisin päin, joten peli on käytännössä...

Moi, Otetaanpa tarkasteluun taas Famicomin tarjontaa. Tällä kertaa vuorossa jatko-osa jo aiemmin katsastuksessa olleelle kolikkopeliklassikolle, Nintendon vuonna 1982 pelihalleihin ilmestynyt Donkey Kong Jr. Famicom-versio tosin ei voi olla vuodelta ´82, koska Family Computer julkaistiin Japanissa kesällä 1983. Pelikasetista ei löytnyt sen enempää osviittaa, siinäkin töröttää vain alkuperäinen 1982. Valaiskoon asiaa, ken tietää. Pelin konsepti ei kovin suurta esittelyä kaipaa: Tällä kertaa asetelmat ovat vaihtuneet: Mario on napannut Donkey Kongin nalkkiin ja Juniori lähtee pelastustehtäviin loikkien ja kiipeillen läpi neljän kentän, avaa lopuksi Isä-Kongin häkin lukot ja sitten koko homma toistetaan uudelleen, niin kauan kun rahkeet riittävät. Hauskana yksityiskohtana King of Kong dokkarin “hyvis” Steve Wiebellä oli myös DK Jr:n maailmanennätys sen kuvauksen aikoihin. Nykyään sekin ennätys on jo ohitettu moneen kertaan.   Muuten! Koin melkoisen shokin p...

Moi, Otetaanpa taas figuuri-unboksuas päivää piristämään. Olen pitänyt tätä ikäänkuin jemmassa pahan päivän varalle, jos joskus sattuisi olemaan pitkä kuiva kausi unboksausrintamalla. No, nyt tuntuu olevan sopiva hetki esitellä Bandain Tamashii Nations Metal Robot Spirits Destiny Gundam.   Jep, kyseessä siis yksi lukuisista Mobile Suit Gundam-sarjojen hahmoista. Tämä esiintyy sarjassa Gundam Seed Destiny ja pilottina toimi Shinn Asuka. En ole päässyt animaatioiden kanssa vielä tähän sarjaan saakka, mutta aika angstiselta moniongelmaiselta teiniltä vaikutti. Figuuri on siis ostettu täysin ulkoisten seikkojen perusteella. Mutta mutta, mitä nimilitanian takaa paljastuu? Metal Robot Spirits on normi Robot Spirits-sarjan rinnakkaistuoteperhe, joka on samassa 1/144 mittakaavassa ja perustuu siihen, että näissä on runkona metallivalu-osat ja kaikki merkinnät ja logot on maalattu täysin alkuperäistä vastaaviksi. Super-premiumia siis, nykyaikana hyvin harvalle valmistajalle tuli...

Moi, “Kuka pelätyn Kung Fun Taitaa, voi esteet kaikki voittaa” totesi jo Frederik. Tällä kertaa tutustumme itämaisten taistelulajien maailmaan Konamin vuoden 1985 klassikkopelissa Yie Ar Kung-fu . Tämä on tuttuun tapaan Famicom-versio saman nimisestä kolikkopelistä. Tämä peli portattiin myös useammalle kotitietokoneelle etupäässä Britanniassa, mukaan lukien Kuusnepalle. Idea on simppeleistä simppelein. Pelaajan hahmo Lee (Alunperin Oolong), siis toisin sanoen Bruce Lee taistelee viittä vastustajaa vastaan, lopuksi kumauttaa viimeisen kentän gongia ja sitten alkaa uusi luuppi. Perinteinen 80-luvun kolikkopelin kaava siis kyseessä. Välissä on bonustaso, jossa pitää mätkiä ilmassa lentäviä esineitä pisteiden toivossa. Samankaltainen systeemi oli mm. C64:n International Karatessa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty, jokaisella vastustajalla on joku gimmick, joka täytyy voittaa, että homma hoituu. Sitten siirrytään seuraavaan vastustajaan kun Bruce Leen Game of Death...

Moi, Tällä kertaa vuorossa ajakohtainen aihe. Vuorossa on Famicomin vuoden 1990 julkaisu Dr. Mario. Jep, jostain syystä ajauduin pelaamaan tätä juuri nyt. Dr. Marion tuottajana toimi Gunpei Yokoi, siis sama herra joka suunnitteli mm. Game Boyn ja kehitti ensimmäisen ristiohjaimen Game & Watch-peleihin.  Tohtori Mario lienee yksi tunnetuimmista tässä blogissa käsitellyistä peleistä, ainakin minulla on käsitys että tämä on Nintendon eniten fiilistelty puzzlepeli heti Tetriksen jälkeen. Minulla ei valitettavasti tätä koskaan ollut, enkä muista pelanneeni edes missään kyläilemässä. No, nyt tilanne on korjattu, kiitos edullisten Famicom-kasettien.  Peli on pohjimmiltaan simppeli puzzlepeli, jossa Tohtori Mario (siinä muuten herra joka ehtii moneen junaan, Mariolla on tässä vaiheessa varmaan enemmän jobeja kun Aku Ankalla) viskelee erivärisiä kaksiosaisia pilleritä purkkiin, jossa on viruksia. Kun riviin osuu neljä samanväristä pillerinpuolikasta, sekä saman...

Moi, Tällä kertaa teemme poikkeuksellisesti toisen katsauksen jo aiemmin esiteltyyn peliin. River City Girls on nimittäin sen verran hauska peli, että se ansaitsee toisen blogauksen. Tällä kertaa luvassa on hieman enemmän yksityiskohtiin menevää turinaa, joten kannattaa lukea aiempi postaus, “Jokikylän Gimmat” ensin. Tämä muuten sisältää spoilereita . Miksi näin? No, tykästyin peliin siinä määrin, että tästä tuli ensimmäinen peli koskaan, mistä jyystin platina-trophyn. Ei se nyt mikään erityisen hankala ollut saavuttaa, mutta yleensä en edes vaivaudu miettimään moisia. Samalla tuli jauhettua peli läpi kaikilla hahmoilla (siis yhteensä 4 kertaa), hankittua jokainen esine ja grindattua kaikki hahmot maksimitasolle. Jokin River City Girlsissä osui ja upposi niin maan perusteellisesti, että siitä tuli ikäänkuin “laiskan päivän” peli. Silloin kun ei jaksanut aloittaa tai pelata jotain pitkää ja keskittymistä vaativaa peliä, niin koneeseen livahti RCG lähes joka kerta. Se, jos mi...