Skip to main content

Jokikylän Kundit

Moi,
Tällä kertaa teemme poikkeuksellisesti toisen katsauksen jo aiemmin esiteltyyn peliin. River City Girls on nimittäin sen verran hauska peli, että se ansaitsee toisen blogauksen. Tällä kertaa luvassa on hieman enemmän yksityiskohtiin menevää turinaa, joten kannattaa lukea aiempi postaus, “Jokikylän Gimmat” ensin. Tämä muuten sisältää spoilereita.


Miksi näin? No, tykästyin peliin siinä määrin, että tästä tuli ensimmäinen peli koskaan, mistä jyystin platina-trophyn. Ei se nyt mikään erityisen hankala ollut saavuttaa, mutta yleensä en edes vaivaudu miettimään moisia. Samalla tuli jauhettua peli läpi kaikilla hahmoilla (siis yhteensä 4 kertaa), hankittua jokainen esine ja grindattua kaikki hahmot maksimitasolle. Jokin River City Girlsissä osui ja upposi niin maan perusteellisesti, että siitä tuli ikäänkuin “laiskan päivän” peli. Silloin kun ei jaksanut aloittaa tai pelata jotain pitkää ja keskittymistä vaativaa peliä, niin koneeseen livahti RCG lähes joka kerta. Se, jos mikä on hyvän pelin merkki. Luvassa on siis yleistä fiilistelyä ja huomioita pelistä.

Tosiaan, ekan läpipeluun jälkeen pelattaviksi hahmoiksi aukeavat sarjan vakioheebot Kunio ja Riki. On muuten hauska nähdä, kuinka hahmojen ulkonäkö on muuttunut vuosien aikana. Ei NES-grafiikoiden aikaan aina edes tiennyt tarkasti, miltä hahmojen kuuluu näyttää. No, joka tapauksessa molemmat kaiffarit ovat sopivan erilaisia verrattuna tyttöihin ja myös toisiinsa. Kuniolla on hauskasti paljon liikkeitä, jotka viittaavat sarjan urheilupeleihin, kuten jalkapallon saksipotku. Tykästyin kuitenkin erityisesti Rikin tappelutyylin, jossa kädet otetaan taskuista vain kun tilanne niin ehdottomasti vaatii. :D Harmillisesti tarina, tai repliikit eivät vaihdu vaikka pelaisit Kuniolla ja Rikillä. Välivideoissa ja kommenteissa äänessä ovat edellen Misako ja Kyoko, eikä hahmojen vaihtumista noteerata millään tavalla.


Yksi juttu, mitä ei tullut ekassa blogauksessa käsiteltyä kuin ohimennen on, kuinka paljon viittauksia ja hahmoja Technos Japanin vanhoihin peleihin tästä löytyy. Dojoilla, joita löytyy kaksi ja joista ostetaan uusia liikkeitä on tiskin takana Double Dragonin Billy ja Jimmy Lee, Abobo, toinen DD:n vakiohahmo on bossitappeluna ja portsarina vilahtaa Double Dragon 2:n ekan kentän kumma Mad Max-tyyllinen heebo Burnov, joka katoaa jättäen jälkeensä vain metallisen naamarinsa (tästäkin pelistä olen muuten blogannut). Lähes jokainen vastaan tuleva hahmo ja kaupan myyjä vaikuttaa olevan joku tuttu hahmo, mutta meikäläinen ei ihan kaikkia tunnista, koska moni SNES-ajan Kunio-kun peli on jäänyt pelaamatta, koska en konsolia, ainakaan vielä omista. Pitää tutustua SNES-osastoonkin (tai pikemmin Super Famicom) tässä jossain vaiheessa. 


Bossitappeluista tulee mieleen sen verran, että vaihtelu perusmätkinnän ja parin erikoisemman kikkabossin välillä oli hyvä ajatus. Hibarin danmakutyylinen ja Noizen Guitar Hero-hyppely tuovat mukavasti vaihtelua peliin, jonka genren suurin kompastuskivi on monotonisuus. Jotenkin RCG onnistui välttämään tämän lähes kokonaan. 


Peliin tuli muuten päivitys, jossa muokattiin hieman “true endingiä”: Aiemmin lopussa Misako & Kyoko kirjaimellisesti törmäävät Kunioon ja Rikiin, jotka eivät siis olleet enää siepattuna, vaan saunomassa. Lisäksi ruojat eivät edes muista tyttöjä ja saavat lopuksi luuvitoset. Tämä oli selvä viittaus vanhempiin Kunio-kun peleihin, joissa vakiotyttöystävät ovat nimenomaan piilotetut loppupahikset Hasebe ja Mami. Misako ja Kyoko olivat ilmeisesti vain yhdessä SNES-pelissä ja tähän myös viitataan dialogissa. No, nyt loppu on vaihdettu hieman onnellisempaan. Ihan hyvä veto palkkiona truu endingin pelanneille.


River City Girls voisi olla meikäläisen vuoden paras peli lähes minä tahansa muuna vuonna kuin sellaisena, jolloin ilmestyy kaksi Yakuza-julkaisua. Silti se on lähellä, tai jopa samalla viivalla. Nykyään kun suuri osa PS4 peleistä on 100 tunnin vääntöjä, näen tämän olevan yksi niistä harvoista, joita tulen pelaamaan uudelleen ja uudelleen vielä vuosien jälkeenkin. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun

Ufojuttuja

 Moi, Tällä viikolla jatkamme Japanilaisten robottien parissa mutta peli on vaihteeksi uunituore. Katsotaan, miltä näyttää UFO Robot Grendizer: Feast of the Wolves. Pelin on kehittänyt Endroad, julkaisijana toimii Microids ja se on julkaistu kaikille moderneille alustoille Marraskuun 14. päivä.  UFO Robot Grendizer, Euroopassa myös tunnettu nimellä Goldorak, on mangalegenda Go Nagain kolmas superrobottisarja, joka ilmestyi alunperin itsenäisenä jatko-osana Mazinger Z ja Great Mazinger -sarjoille vuosina 1975-1977. Grendizer saavutti suosiota etenkin osana Mattelin Japanista tuomaa ja uudelleen brändättyä vinyylifiguurisarjaa nimeltä Shogun Warriors ja Ranskassa Goldorak TV-sarjalla oli käsittämättömän suuret katsojaluvut. Toinen vahva fanipohja löytyy Arabiaa puhuvista maista, joissa Grendizeria näytettiin poikkeuksellisen laajasti dubattuna.  Grendizerin tarina menee tiivistettynä kutakuinkin näin: Planeetta Fleedin prinssi Duke Fleed on menossa naimisiin Vega-Imperiumin prinsessa Rub