Skip to main content

Jokikylän Kundit

Moi,
Tällä kertaa teemme poikkeuksellisesti toisen katsauksen jo aiemmin esiteltyyn peliin. River City Girls on nimittäin sen verran hauska peli, että se ansaitsee toisen blogauksen. Tällä kertaa luvassa on hieman enemmän yksityiskohtiin menevää turinaa, joten kannattaa lukea aiempi postaus, “Jokikylän Gimmat” ensin. Tämä muuten sisältää spoilereita.


Miksi näin? No, tykästyin peliin siinä määrin, että tästä tuli ensimmäinen peli koskaan, mistä jyystin platina-trophyn. Ei se nyt mikään erityisen hankala ollut saavuttaa, mutta yleensä en edes vaivaudu miettimään moisia. Samalla tuli jauhettua peli läpi kaikilla hahmoilla (siis yhteensä 4 kertaa), hankittua jokainen esine ja grindattua kaikki hahmot maksimitasolle. Jokin River City Girlsissä osui ja upposi niin maan perusteellisesti, että siitä tuli ikäänkuin “laiskan päivän” peli. Silloin kun ei jaksanut aloittaa tai pelata jotain pitkää ja keskittymistä vaativaa peliä, niin koneeseen livahti RCG lähes joka kerta. Se, jos mikä on hyvän pelin merkki. Luvassa on siis yleistä fiilistelyä ja huomioita pelistä.

Tosiaan, ekan läpipeluun jälkeen pelattaviksi hahmoiksi aukeavat sarjan vakioheebot Kunio ja Riki. On muuten hauska nähdä, kuinka hahmojen ulkonäkö on muuttunut vuosien aikana. Ei NES-grafiikoiden aikaan aina edes tiennyt tarkasti, miltä hahmojen kuuluu näyttää. No, joka tapauksessa molemmat kaiffarit ovat sopivan erilaisia verrattuna tyttöihin ja myös toisiinsa. Kuniolla on hauskasti paljon liikkeitä, jotka viittaavat sarjan urheilupeleihin, kuten jalkapallon saksipotku. Tykästyin kuitenkin erityisesti Rikin tappelutyylin, jossa kädet otetaan taskuista vain kun tilanne niin ehdottomasti vaatii. :D Harmillisesti tarina, tai repliikit eivät vaihdu vaikka pelaisit Kuniolla ja Rikillä. Välivideoissa ja kommenteissa äänessä ovat edellen Misako ja Kyoko, eikä hahmojen vaihtumista noteerata millään tavalla.


Yksi juttu, mitä ei tullut ekassa blogauksessa käsiteltyä kuin ohimennen on, kuinka paljon viittauksia ja hahmoja Technos Japanin vanhoihin peleihin tästä löytyy. Dojoilla, joita löytyy kaksi ja joista ostetaan uusia liikkeitä on tiskin takana Double Dragonin Billy ja Jimmy Lee, Abobo, toinen DD:n vakiohahmo on bossitappeluna ja portsarina vilahtaa Double Dragon 2:n ekan kentän kumma Mad Max-tyyllinen heebo Burnov, joka katoaa jättäen jälkeensä vain metallisen naamarinsa (tästäkin pelistä olen muuten blogannut). Lähes jokainen vastaan tuleva hahmo ja kaupan myyjä vaikuttaa olevan joku tuttu hahmo, mutta meikäläinen ei ihan kaikkia tunnista, koska moni SNES-ajan Kunio-kun peli on jäänyt pelaamatta, koska en konsolia, ainakaan vielä omista. Pitää tutustua SNES-osastoonkin (tai pikemmin Super Famicom) tässä jossain vaiheessa. 


Bossitappeluista tulee mieleen sen verran, että vaihtelu perusmätkinnän ja parin erikoisemman kikkabossin välillä oli hyvä ajatus. Hibarin danmakutyylinen ja Noizen Guitar Hero-hyppely tuovat mukavasti vaihtelua peliin, jonka genren suurin kompastuskivi on monotonisuus. Jotenkin RCG onnistui välttämään tämän lähes kokonaan. 


Peliin tuli muuten päivitys, jossa muokattiin hieman “true endingiä”: Aiemmin lopussa Misako & Kyoko kirjaimellisesti törmäävät Kunioon ja Rikiin, jotka eivät siis olleet enää siepattuna, vaan saunomassa. Lisäksi ruojat eivät edes muista tyttöjä ja saavat lopuksi luuvitoset. Tämä oli selvä viittaus vanhempiin Kunio-kun peleihin, joissa vakiotyttöystävät ovat nimenomaan piilotetut loppupahikset Hasebe ja Mami. Misako ja Kyoko olivat ilmeisesti vain yhdessä SNES-pelissä ja tähän myös viitataan dialogissa. No, nyt loppu on vaihdettu hieman onnellisempaan. Ihan hyvä veto palkkiona truu endingin pelanneille.


River City Girls voisi olla meikäläisen vuoden paras peli lähes minä tahansa muuna vuonna kuin sellaisena, jolloin ilmestyy kaksi Yakuza-julkaisua. Silti se on lähellä, tai jopa samalla viivalla. Nykyään kun suuri osa PS4 peleistä on 100 tunnin vääntöjä, näen tämän olevan yksi niistä harvoista, joita tulen pelaamaan uudelleen ja uudelleen vielä vuosien jälkeenkin. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...