Skip to main content

Tohtorin vastaanotolla

Moi,
Tällä kertaa vuorossa ajakohtainen aihe. Vuorossa on Famicomin vuoden 1990 julkaisu Dr. Mario. Jep, jostain syystä ajauduin pelaamaan tätä juuri nyt. Dr. Marion tuottajana toimi Gunpei Yokoi, siis sama herra joka suunnitteli mm. Game Boyn ja kehitti ensimmäisen ristiohjaimen Game & Watch-peleihin. 


Tohtori Mario lienee yksi tunnetuimmista tässä blogissa käsitellyistä peleistä, ainakin minulla on käsitys että tämä on Nintendon eniten fiilistelty puzzlepeli heti Tetriksen jälkeen. Minulla ei valitettavasti tätä koskaan ollut, enkä muista pelanneeni edes missään kyläilemässä. No, nyt tilanne on korjattu, kiitos edullisten Famicom-kasettien. 



Peli on pohjimmiltaan simppeli puzzlepeli, jossa Tohtori Mario (siinä muuten herra joka ehtii moneen junaan, Mariolla on tässä vaiheessa varmaan enemmän jobeja kun Aku Ankalla) viskelee erivärisiä kaksiosaisia pilleritä purkkiin, jossa on viruksia. Kun riviin osuu neljä samanväristä pillerinpuolikasta, sekä samanvärinen virus ja pillerit katoavat. Pointtina on siis hävittää kaikki virukset. Napeilla pilleriä voi pyörittää sopivaan asentoon. Kuten Tetriksessä, ajan myötä vauhti kasvaa ja viruksia tulee enemmän, joten aluksi helpohko vaikeustaso tiukkenee loppua kohden. Tosin ihan Tetriksen 9-tason älyttömyyksiin ei mennä.



Se, mikä Dr. Mariosta tekee erityisen kiinnostavan verrattuna useimpiin muihin puzzleihin on, että monesti pillereissä on kaksi eriväristä puoliskoa, joista toinen sopii tilanteeseen ja toinen ei. Tässä pitää ikäänkuin pystyä katsomaan niitä palikoita vähän eri tavalla kun yleensä ja ennakoimaan, mihin se toinen puolisko päätyy vähän ajan kuluttua. Pelissä siis ei kasata siistejä rivejä, vaan nimenomaan kastaan semmoisia kummia epäsymmetrisiä viritelmiä.




Dr. Marion ulkoasu on simppeli, mutta toimiva ja miellyttävän värikäs. Musavaihtoehtoja on kaksi, joista molemmat jäävät takuulla piippailemaan mieleen päiväkausiksi. Hauskana yksityiskohtana on vasemman laidan mikroskoopin linssi, jossa ne virukset irvistelevät.



Onnistuin jauhamaan pelin jopa loppuscreeniin saakka, joten ihan mahdottoman hankala tämä peli ei ole. Mutta ei se ole puzzelpelin tavoite, vaan tätä pelataan rentoutumismielessä. Tällä osa-alueella luvassa on juuri sitä, mitä Tohtori määräsikin, Dr. Mario on huippuluokan simppeli puzzlepeli ja ymmärrän varsin hyvin, miksi jotkut jopa pitävät tätä parempana kuin Tetristä.

Siinä kaikki tällä kertaa. Blogeja on luvassa joka viikko tämänhetkisestä hankalasta tilanteesta huolimatta. Tsemppiä kaikille!    

-malone

Comments

Anonymous said…
Nillinnillin, tuo on suurennuslasi, eikä sillä voi nähdä virusta! Nillinnillin 2, mitä viruksiin tehoavaa nuo kapselit muka sisältävät? Onko Dr. Mariolla ratkaisu koronakriisiin???

Fun fact, mulla oli tää jonakin vuonna tarjolla Vuoden Peliksi (termillä oli tuolloin hyvin erilainen merkitys kuin nykyään) - mutta kauhistuin ajatusta, että pelissä ei olisi lainkaan "maailmaa" vaan ruutu näyttäisi koko ajan tuolta. Jostain syystä vanhempani oisivat halunneet tän, ja jäivät sittemmin todella koukkuun tietokoneen Tetrikseen :D Lisäksi muistan epäilleeni juuri tuota Marion moniosaamista, ts. miten se voi olla lääkäri jos se on putkimies, kyseessä jokin vale-Mario --> ei jatkoon. Itse asiassa tähän päivään mennessä en oo tainnu edes kokeilla peliä :o

Kiitti blogista!

Snou
Malone said…
Vähän jo odottelin, että tästä aiheesta saattaa irrota kommentteja. :D On varmaan syytä olettaa, että Sienivaltakunnassa virukset on isompia (ja lääkärin tutkinto helpompi saada) koska ei suinkaan Mario nyt valelääkäriksi... 🤔
Anonymous said…
Nyt kun asiasta mainitsit, ni "Sienivaltakunta" ei kuulosta erityisen houkuttelevalta paikalta etenkään hoitoalan työntekijälle... Toivotaan myös että Dr. Mario muistaa pestä kädet edes putkikenttien jälkeen! :D
S

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...