Skip to main content

Kung Fu Taistelee

Moi,
“Kuka pelätyn Kung Fun Taitaa, voi esteet kaikki voittaa” totesi jo Frederik. Tällä kertaa tutustumme itämaisten taistelulajien maailmaan Konamin vuoden 1985 klassikkopelissa Yie Ar Kung-fu. Tämä on tuttuun tapaan Famicom-versio saman nimisestä kolikkopelistä. Tämä peli portattiin myös useammalle kotitietokoneelle etupäässä Britanniassa, mukaan lukien Kuusnepalle.


Idea on simppeleistä simppelein. Pelaajan hahmo Lee (Alunperin Oolong), siis toisin sanoen Bruce Lee taistelee viittä vastustajaa vastaan, lopuksi kumauttaa viimeisen kentän gongia ja sitten alkaa uusi luuppi. Perinteinen 80-luvun kolikkopelin kaava siis kyseessä. Välissä on bonustaso, jossa pitää mätkiä ilmassa lentäviä esineitä pisteiden toivossa. Samankaltainen systeemi oli mm. C64:n International Karatessa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty, jokaisella vastustajalla on joku gimmick, joka täytyy voittaa, että homma hoituu. Sitten siirrytään seuraavaan vastustajaan kun Bruce Leen Game of Deathissa ikään.  


- Ensimmäisenä on Wang, kepillä taisteleva tyyppi
- Toisena Tao, heppu, joka puhaltaa tulipalloja
- Kolmantena Chen, ketjulla ja painolla varustettu tyyppi
- Neljäs on Lang, naistaistelija, jolla on heittotähtiä. Lang muistuttaa habitukseltaan paljon Street      Fighterin Chun Li:tä, inspiraationa toimi kuulemma Taiwanilainen näyttelijätär Angela Mao
- Viimeinen vastustaja on Mu. Iso heppu, joka liitää Teräsmiehen tavoin vaakatasossa ilmassa 


Kolikkopeliversioissa vastustajat olivat eri nimisiä ja niitä oli enemmän. Lieneekö vielä varhaisten Famicom -kasettien rajoituksia?


Kontrollit ovat yksinkertaiset, mutta toimivat: A-nappi on lyönti, B on potku ja näihin yhdistetään muutama ristiohjaimen suunta, loogisesti alas ja potku on esimerkiksi jalkapyyhkäisy ja hyppy yhdistettynä potkuun on hyppypotku. Kontrollit ovat muuten poikkeuksellisen sulavan ja smoothin tuntuiset tämän ajan pelille, tässä ei ole minkään sortin kankeutta kuten vaikka Kuusnepan vastaavissa tai NESin kehnoimmissa esityksissä samasta aiheesta. Juuri tämä sulavuus tekee Yie Ar Kung-Fusta pelattavan vielä nykypäivänäkin, peli on toki erittäin yksinkertainen ja lyhyt kun vertaa nykyajan tappeluihin, mutta jokin viehätys tästä löytyi ja peliä tulikin pelattua parina iltana ihan reippaasti. 


Ulkoasu on varsin hyvä vuoden 1985 Famicom-peliksi, etenkin hahmot ovat mieleenpainuvia ja omaperäisen näköisiä. Animaatioissa on mukavasti huumoria mukana, esimerkiksi voitettu vastustaja pyllähtää hauskasti maahan koivet pystyssä. Mikään erityisen näyttävä peli ei kuitenkaan ole kyseessä.


Yie Ar Kung-Fu on jonkin sortin kulttiklassikko, jonka viehätyksen voi tuntea vielä nykyäänkin, mutta mitään kovin pitkää tai syvällistä kokemusta ei kannata odottaa. Kontrollien sulavuuden ansiosta pelimekaniikoissa on kuitenkin nyansseja, joita harvasta tämän ajan tappelusta löytyy. Parhaimmillaan pienissä annoksissa.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Anonymous said…
Tiesitkö, että Reetu luuli kung-fu -kipaleensa kertovan jostain karatekaäijästä nimeltä Kung Fu, ja sen takia nimi on tuollanen? : D Mainittakoon, että sorruin itsekin aikoinaan aivan samaan olettamukseen. Kung Fu on ultimaattinen boss, jonka voitettuasi pystyt mihin vaan.

8-bittinen Lee näyttää pullerolta!

Snou

March 30, 2020 at 6:21 AM
Malone said…
Aijjaa! :'D No, se, joka teki biisin sanat kuitenkin tuntui tietävän, mitä aihe koskee, vaikka Reetulle ei ehkä avautunutkaan. Tuo Brucen pulleampi habitus johtuu varmaan siitä, että tämä peli on tehty treenikauden ulkopuolella.
March 30, 2020 at 8:39 AM
Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more