Skip to main content

Tsukutsuku, lähdetään!

Syyskuun ekana blogina jotain hieman erilaista, mutta laskettaneen retroblogauksen puolelle. 

Junalinjan reitti. Pelissä ajetaan vain tuo Shinagawan ja Uenon väli. 
Siinä asemia kertyy matkalle kymmenkunta, joista neljällä isoimmalla, kuvassa merkityillä pysähdytään.



Tartun näppäimistöön merkittävän tapahtuman johdosta, nimittäin onnistuin ensimmäistä kertaa ajamaan virheettä Tokion Keihin-Tohoku -linjan Shinagawasta Uenoon, menopelinä 209-sarjan juna. :D Nokkelimmat varmaan jo arvasivat, että kyseessä on PS1:n Desha De Go! 2, jota olen hehkuttanut jo aiemmin. Perjantaina päätin, että “nyt hoidetaan tämä projekti ja katsotaan truu ending”, jonka näkee vain ajamalla kunkin junan reitin loppuun mokaamatta, ilman continueja. 

Tässä autenttinen muistiinpanolappu, jota tuhersin samalla kun pelasin.


Tällä kertaa otin homman tosissaan ja tein jopa muistiinpanoja optimaalisista tavoista lähestyä asemia, nopeusrajoituksista ja muutamista muista jutuista, jotta osasin varautua ylläreihin etukäteen. Peli on niin tarkka ja sekunninkin möhläys jarrutuksessa meinaa monesti epäonnistumista. Jos ei nyt ihan hksi, niin viimeistään kaksi peräkkäin, niin homma on pilalla. 

Koko operaatio vaati noin kymmenkunta trial and error-yritystä, ennenkuin kaikki oli niin hyvin muistissa, että sain virheettömän kokonaisen runin. Pelin vaikeus tulee nimenomaan siitä, että kun mokailuvaraa on vain vähän, niin yksi hyvä pysäkinväli ei riitä, vaan ne onnistumiset pitää saada putkeen. Monesti käy niin,että pilaa hyvän alun möhläämällä jossain välissä myöhemmin. Olin toki pelannut tätä jo ties miten paljon aiemmin, mutta kasuaalisti, nyt mentiin hooceellä. Sitten pääsin ihailemaan mahtavaa PS1:n videopätkää kun juna kurvailee ees sun taas. :D

Järkytyin onnistumisesta sen verran itsekin, että sain hätäpäissäni mieleen napsaista kameralla kuva loppudemosta. Tämä on ainoa olemassaoleva konkreettinen todiste urotyöstä.


Tällä kertaa tällainen, vähän erilainen blogaus. Tuumasin, että vaihtelu virkistää, varsinkin kun nyt näitä tulee useammin. Konduktööri kuittaa, tuut, tuut! o/

-malone

Comments

Juho said…
Tuut tuut ja onnittelut virheettömästä konduktoinnista! Pedanttia menoa, propsit tuosta muistilapusta :D ootappa vaan, jollain tulevalla uudella Japaninreissulla joudut viel tarttumaan itse puikkoihin kun paikallisjunan kuljettaja on syystä tai toisesta poissa pelistä.
Malone said…
Tuo olis kyllä huima tapahtuma, ihan kun joku Yakuzan sivutehtävä! Jos ikinä käy noin, niin toivon, että saan pitää aitoa lakkia. :'D
Snou said…
Onko tuossa mitään autenttisia häiriötekijöitä, kuten epätoivoiset kiskoille hyppivät tyypit?
Malone said…
Ei nyt sentään. D: Mut on siinä huvittavat pikku animaatiokuvat äkkijarrutuksessa nurin kupsahtavasta bisnesrouvasta ja lehteä penkillä lukevasta miehestä. Sit joskus, jos menee liian hyvin, niin peli päättää, että alkaa sadekeli, jolloin kaikki aiemmat jarrutusmatkat menevät päin prinkkalaa, koska märällä on liukkaampaa ja jarrut pitää huonommin.
Snou said…
Perkele! Muistan miten veetutti vanhoissa peleissä tuo vaikeutuminen jos kerrankin meni hyvin! :D Toivottavasti nykypeleissä se on toteutettu vähän hienovaraisemmin. Pelasin aikoinaan Civ 2 ja pärjäsin ilmiömäisen hyvin ja yht'äkkiä peli päätti että nyt on vallinnut rauha maailmassa liian kauan ja sieltä alkoi ilmestyä joka vuorolla jonkun mitättömän klaanipäällikön lähettiläs haastamaan riitaa ja kiristämään imperiumiani :'(
Malone said…
Joo, vanhat pelit tuppas olemaan tommosia, että ne alko kampittamaan heti jos pärjäs vähän liian hyvin.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv