Skip to main content

Tsukutsuku, lähdetään!

Syyskuun ekana blogina jotain hieman erilaista, mutta laskettaneen retroblogauksen puolelle. 

Junalinjan reitti. Pelissä ajetaan vain tuo Shinagawan ja Uenon väli. 
Siinä asemia kertyy matkalle kymmenkunta, joista neljällä isoimmalla, kuvassa merkityillä pysähdytään.



Tartun näppäimistöön merkittävän tapahtuman johdosta, nimittäin onnistuin ensimmäistä kertaa ajamaan virheettä Tokion Keihin-Tohoku -linjan Shinagawasta Uenoon, menopelinä 209-sarjan juna. :D Nokkelimmat varmaan jo arvasivat, että kyseessä on PS1:n Desha De Go! 2, jota olen hehkuttanut jo aiemmin. Perjantaina päätin, että “nyt hoidetaan tämä projekti ja katsotaan truu ending”, jonka näkee vain ajamalla kunkin junan reitin loppuun mokaamatta, ilman continueja. 

Tässä autenttinen muistiinpanolappu, jota tuhersin samalla kun pelasin.


Tällä kertaa otin homman tosissaan ja tein jopa muistiinpanoja optimaalisista tavoista lähestyä asemia, nopeusrajoituksista ja muutamista muista jutuista, jotta osasin varautua ylläreihin etukäteen. Peli on niin tarkka ja sekunninkin möhläys jarrutuksessa meinaa monesti epäonnistumista. Jos ei nyt ihan hksi, niin viimeistään kaksi peräkkäin, niin homma on pilalla. 

Koko operaatio vaati noin kymmenkunta trial and error-yritystä, ennenkuin kaikki oli niin hyvin muistissa, että sain virheettömän kokonaisen runin. Pelin vaikeus tulee nimenomaan siitä, että kun mokailuvaraa on vain vähän, niin yksi hyvä pysäkinväli ei riitä, vaan ne onnistumiset pitää saada putkeen. Monesti käy niin,että pilaa hyvän alun möhläämällä jossain välissä myöhemmin. Olin toki pelannut tätä jo ties miten paljon aiemmin, mutta kasuaalisti, nyt mentiin hooceellä. Sitten pääsin ihailemaan mahtavaa PS1:n videopätkää kun juna kurvailee ees sun taas. :D

Järkytyin onnistumisesta sen verran itsekin, että sain hätäpäissäni mieleen napsaista kameralla kuva loppudemosta. Tämä on ainoa olemassaoleva konkreettinen todiste urotyöstä.


Tällä kertaa tällainen, vähän erilainen blogaus. Tuumasin, että vaihtelu virkistää, varsinkin kun nyt näitä tulee useammin. Konduktööri kuittaa, tuut, tuut! o/

-malone

Comments

Juho said…
Tuut tuut ja onnittelut virheettömästä konduktoinnista! Pedanttia menoa, propsit tuosta muistilapusta :D ootappa vaan, jollain tulevalla uudella Japaninreissulla joudut viel tarttumaan itse puikkoihin kun paikallisjunan kuljettaja on syystä tai toisesta poissa pelistä.
Malone said…
Tuo olis kyllä huima tapahtuma, ihan kun joku Yakuzan sivutehtävä! Jos ikinä käy noin, niin toivon, että saan pitää aitoa lakkia. :'D
Snou said…
Onko tuossa mitään autenttisia häiriötekijöitä, kuten epätoivoiset kiskoille hyppivät tyypit?
Malone said…
Ei nyt sentään. D: Mut on siinä huvittavat pikku animaatiokuvat äkkijarrutuksessa nurin kupsahtavasta bisnesrouvasta ja lehteä penkillä lukevasta miehestä. Sit joskus, jos menee liian hyvin, niin peli päättää, että alkaa sadekeli, jolloin kaikki aiemmat jarrutusmatkat menevät päin prinkkalaa, koska märällä on liukkaampaa ja jarrut pitää huonommin.
Snou said…
Perkele! Muistan miten veetutti vanhoissa peleissä tuo vaikeutuminen jos kerrankin meni hyvin! :D Toivottavasti nykypeleissä se on toteutettu vähän hienovaraisemmin. Pelasin aikoinaan Civ 2 ja pärjäsin ilmiömäisen hyvin ja yht'äkkiä peli päätti että nyt on vallinnut rauha maailmassa liian kauan ja sieltä alkoi ilmestyä joka vuorolla jonkun mitättömän klaanipäällikön lähettiläs haastamaan riitaa ja kiristämään imperiumiani :'(
Malone said…
Joo, vanhat pelit tuppas olemaan tommosia, että ne alko kampittamaan heti jos pärjäs vähän liian hyvin.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...