Skip to main content

Viestinviejä

Hei, on aika blogauksen! Tällä kertaa aiheena on viime kuun lopulla ilmestynyt retrohenkinen sidescroller The Messenger. Olin nähnyt jonkun verran pelistriimiä ja hehkustusta etukäteen ja päätin tsekata itse, onko peli kehujen arvoinen. 

HUOM. Sisältää hienoisia spoilereita, mutta ei mitään tyystin järisyttävää.



The Messenger on Kanadalaisen sabotage-studion tasoloikka, joka ammentaa ilmiselvästi 8 ja 16-bittisten konsoleiden estetiikasta ja pelisuunnittelusta, heti kättelyssä mieleen tulee Nesin Ninja Gaiden. Myöhemmin peli tekee pikku yllärin ja muuttuu enemmän Snes -vaikutteiseksi Metroidvaniaksi. Hienona yksityiskohtana sekä grafiikka että soundtrack muuttuu mukailemaan kyseisiä tyylejä. 



Homma alkaa siitä, että Demonikuningas on hyökkäämässä maailmaan, jossa asustaa nuori ninja, ninjakylässä, jonka vanhat patut kertovat profesiaa “läntisestä sankarista, joka pelastaa maailman”.  No, homma ei mene putkeen ja lopulta jää nuoren ninjan harteille toimittaa tärkeä viesti lumisen vuoren huipulla asuville tietäjille. Tarinassa on paljon huumoria ja dialogissa puujalkavitsejä, sekä viittauksia peleihin, joista Messenger ammentaa inspiraationsa. Joissain kohtaa huumori on jopa erittäin kekseliästä ja irrottaa nauruntirskahduksia. 



Pelattavuus on päällisin puolin simppeliä ristiohjain ja muutama nappi-osastoa, mutta niitä käytetään vallan mainiosti ja pelissä on lopulta reippaasti syvyyttä,sekä pelimekaniikkoja, mm. Ilmahyppy sivaltamalla miekalla hypyn aikana, wingsuit-liitopuku ja Link to the Past -tyylinen kelaava heittokoukku. Näiden yhdistelmä ja kekseliäs kenttäsuunnittelu tekevät sen, että peli on muutakin kuin Ninja Gaiden kopio. Vaikeusaste on kohtuullinen, lukuunottamatta muutamaa pomotaistoa, jossa sitä voisi kuvailla sanalla “kipakka”. Tämä on tietysti meikäläisen mielipide ja olen pelannut tämän tyylisiä pelejä koko ikäni, vasta-alkajalle povaan pieniä ongelmia sisäistää kontrollit ja toteuttaa kaikki kun on kiire. Pelissä on kuitenkin armelias checkpoint-systeemi, joten kuolon korjatessa (yllättävän usein) ei takapakkia tule kuin enintään parisen minuuttia. Mukana on myös kauppa, josta ostetaan upgradeja pelin edetessä. Systeemi ei ole mikään monimutkainen rpg-kykypuu, mutta riittävä tämän tyyliseen toimintapeliin. 



Hyvän pelattavuuden ja haasteen lisäksi se, mikä tekee erityisen vaikutuksen ja erottaa tämän monesta muusta viimeaikojen “retrovaikutteisesta” pelistä edukseen on helkkarin hyvä soundtrack, joka on paikoitellen aivan 8 ja 16 -bittisten klassikkopelien tasolla. Tämä on siinä mielessä merkittävää, että yleensä näissä jäädään reippaasti vaikka Capcomin tai Konamin parhaiden chiptune-rallatusten jalkoihin. Nyt löytyi heti pari yhtä tarttuvaa melodiaa kun Mega Manissa aikoinaan. Lisäksi grafiikka on värikästä, vaihtelevaa ja spritet miellyttävät silmää.



Nyt tuli kehuttua Messengeriä oikein urakalla, mutta 7-8 tunnin pelailun jälkeen en ole vielä lähelläkään loppua, joka on tämän tyyliselle pelille erittäin hyvä pituus ja pelkkä liikkuminen yhdistettynä monipuoliseen kenttäsuunnitteluun pitää huolen, ettei peli muuttunut tylsäksi. Tänä vuonna on tullut pelattua monta hyvää peliä, mutta Messenger hiipi kuin yönmusta ninja takavasemmalta ja sivalsi itsensä aivan kärkipaikoille. Näin pelissä potentiaalia videoiden perusteella, mutten arvannut, että tykkäisin aivan NÄIN paljon. On ihan tosissaan hankala keksiä mitään pahaa sanottavaa. Varmasti, jos hieman haasteellinen tasoloikka/toiminta ei kiinnosta, niin peli ei nappaa, eikä myöskään niitä, joille ei 2d-spritet kelpaa, vaan pitää olla viimeisen päälle kolmedeetä ja aa-aa-aata. Muille ei voi kun suositella. Peli on saatavlille PC:lle Steamista (mun pelit pelattiin PC:llä) ja Switchille.

Semmoista tällä kertaa. Lupailin retroblogia, mut tämä ei ollut sitä kuin puolittain. Sitäkin on luvassa myöhemmin. Kiitoksia lukijoille ja vannon vastaavani kaikkiin kommentteihin. 

-Malone

Comments

Juho said…
Näinkin joku aika sitten videon missä orkkis Ninja Gaidenien tekijät pelaili tätä. Siistiltä näytti/näyttää! Vähän vastaava tapaus taitaa olla se NESsien Castlevanioiden tyyliin tehty Bloodstained-peli.
Malone said…
Joo, se Bloodstained on toinen tänä vuonna ilmestynyt ilmeisen onnistunut retropläjäys. Sitä en ole vielä pelannut, joten en osaa sanoa, kumpi ois parempi, mut ennakkoon Ninja Gaidenin vauhdikas meno on enemmän mun heiniä. Kyllä se Bloodstainedkin kiinnostaa ja varmasti tulee jossain välissä hommattua.

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...