Joulukuun ensimmäinen blogaus käsittelee aihetta, millä ei ole mitään tekemistä joulun tai talven kanssa. Mulla on ollut jemmassa muutama Japanin reissulta hankittu peli, jotka säästin ikäänkuin myöhempää pelausta varten, koska ne olivat kaikki hieman omaperäista tavaraa, joka soveltuu hyvin blogin aiheeksi. Tällä kertaa vilkaistaan, millainen peli on Gal Gun 2.
Päähahmot vasemmalta oikealle: Enkeli Risu, lapsuudenystävä Nanako, naapurin tyttö Chiru. Takana "pääpahis" demoni Kurona.
Gal Gun on länsimaissakin jossain määrin tunnettu peli, lähinnä pantsushottien innokkaiden sensurointien ja moraalikauhistelujen takia. Huomasin heinäkuussa Akihabarassa, että upouusi Gal Gun 2:n jonkin sortin limited edition törötti Traderin hyllyllä paraatipaikalla, ja etsin jonkin sortin mielenkiintoista nimikettä, joten päätin ottaa selvää, mistä on kyse ja vein laatikon tiskille.
Tähän liityy siinä mielessä hauska juttu, että en katsellut sen tarkemmin pelin mainoskylttiä, jossa kyllä jälkikäteen ajateltuna luki jotain Traderin exclusiivisesta bonusmatskusta. Japanissa on tapana houkutella ostajia myymälöiden omilla, toisistaan poikkeavilla bonustilpehööreillä. No, kun oli latonut jenit tiskiin, niin tiskin takana ollut kaveri nappasi ensisilmäyksellä pelille liian ison näköisen kassin ja sujautti pelin sinne, samalla, hieman sillei stealth-tyylisesti, muttei kuitenkaan, jannu kumartui viereisen hyllyn suuntaan ja livautti perään muoviin pakatun ohuen rullan ja ojensi sitten kassin mulle. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että “Ahaa! Tähän tulee bonuksena mukana joku juliste tai seinäkangas! No, minä toikkaroin pihalle katuvilinään ja helkkarin kuumaan keskikesän ilmaan ja päätin jättää rullan pakettiin, kunnes kotimatka koittaa. Hieman jännitti, miten arkaluonteista materiaalia rulla sisältää, mut tiesin kyllä, ettei sentään mitään kovin karua, kun tätä myytiin ihan normikaupan etutiskillä. Kunnon hentsuhommille on omat kauppansa/osastonsa.
Lootassa tuli mukana pieni artbook ja soundtrack.
Tässä se kuumottava mysteerinen seinäkangas. Olis voinut olla pahempikin, mutta en ehkä jättäis esille kun sukulaiset vierailevat.
Millanen peli se sitten on? No, Gal Gun 2 on ekan persoonan raideräiskintä, eli siinä ei siis liikuta varsinaisesti paljonkaan, vaan valitaan lähinnä suunta/kohta, johon halutaan mennä ja sitten ampuillaan vain tähtäämällä. Pelin juoni on niin huvittavan pöljä, että se ansaitsee erikoismaininnan: Eräänä päivänä taivaalta tömähtää perus lukiopojan eteen pöllämystynyt ja hajamielinen enkeli, Risu, joka ilmoittaa että allekirjoittanut on valittu jonkin taivaallisen demoninkarkoituspuljun toimesta taistelemaan koulun vallnneita demoneja vastaan. Näissä demoneissa on nääs sellainen juttu, että ne saavat lukiotytöt vallan sekaisin. Samalla käteen lyödään erikoislasit, joilla nähdään ne pikku pirulaiset ja Gal Gun, jolla niitä on sitten tarkoitus karkottaa. Lisäksi bonuksena hahmolla annetaan taivaallinen erikoiskyky olla vallan mahtava tyttömagneetti, jonka kimppuun kaikki posessoidut tytöt käyvät kuin sika limppuun rakkaudentunnustustensa kanssa. Gal Gun ampuu fromoneja, joilla pamautetaan tytöt tyytyväisiksi ja samalla pikku demonit joko päiviltä tai sitten ne imetään pyssyn tehokkaalla vakuuumilla talteen (tyttöjen koulupukujen kera).
Näin lähituntumalle gimmoja ei kannata päästää, etenkin rakkauskirjeen ojennus on paha hyökkäys.
Paaaantsuuushot! Pyssyn vakuumilla lähtee sekä pirulaiset että koulupuvut.
Jep, kuulostaa aikamoiselta. Pyssykkään ja laseihin saa upgadeja pelin edetessä ja mukana on vielä mekaniikka, jossa taivaallinen amazon lähettää pelaajan käpille snackseja, figuja ja muuta mukavaa sisältäviä paketteja. Näillä on tarkoitus koristella kotia, mutta snackseilla on myös tärkeä funktio. Tavatuille tytöille voi syöttää karkkeja, jolloin “ystävyysmittari” kasvaa ja lopulta tytöt voi pyytää treffeille tai kylään. Tämän pointti on päästä yksityiseen “manaussessioon” jossa keikistelevää typykkää tykitetään Gal Gunilla, jolloin heistä irtoaa pikkudemoneja. Tämä on lähinnä keikistelevän ja voihkivan mimmin tirkistelyä varten, luulen mä.
Juoni on genren peruskamaa, mutta dialogi ja pöljät tilanteet tekevät hommasta hauskan.
Peli ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ainakaan mun mielestä ole mitenkään kovin törkeää pervoilua, vaan kaikessa on niin pöljä ja humoristinen ote ja tyyli, ettei tästä oikein kannata kenenkään pahastua. Minä ainakin otin ihan huumorin kantilta. Loppujen lopuksi Gal Gun 2 on kepeä ja huumorilla varustettu raideräiskintä, joka ei ole teknisesti mitenkään erikoinen, mutta animaatiohahmojen tyylillä toteutettu grafiikka kyllä sopii ja ajaa asiansa vallan mainiosti. Ihan kivaa pikku ajankulua, mutta hinta on siihen nähden aika kova. No, onneksi matkabudjetissa oli varattu tilaa heräteostoksille. Haaremianimen genrenä tuntevat tietävät takuulla, millaisia tilanteita ja dialogia on tarjolla, tarina tarjoaa genren kaikki kliseet.
Sellainen peli tällä kertaa, palaa taas pian asiaan. Kiitokset kaikille lukijoille!
-malone
Comments