Skip to main content

Vuoden Parhaat 2018

Pian on vuosi 2018 ohi, joten on taas järjestää perinteinen “vuoden parhaat” -palkintogaala, jossa myönnän erinäisiä palkintoja mille sattuu mielivaltaisesti valituille asioille missä sattuu kategorioissa. Kaikki ovat kuitenkin vahvalla asiantuntemuksella valittuja, tai ainakin pätevämmin kun mikään “best of” -gaala pelialalla.



Vuoden videopeli

Yakuza 6 (PS4)


13 vuotta jatkuneen tarinan viimeinen osa saatiin kunnialla päätökseen ja samalla moni vanha hahmo astuu sivuun, kun seuraava osa aloittaa puhtaalta pöydältä. Jännä pelisarja ja mielenkiintoinen studio, peleissä ei ole tehty koskaan mitään vastaavaa tarinankerronnan osalta. Ehkä paras pelisarja koskaan.
(sori Mario & Zelda, MGS)



Vuoden retropeli

Konami WaiWai World (Famicom)


Hauska Konamin hahmojen yhteisseikkailu jäi mieleen mielenkiintoisen konseptinsa ansiosta. Muitakin ehdokkaita kolkutteli ovella, mutta WaiWai World vei voiton ainutlaatuisen hahmokaartin voimin.



Vuoden paras ostos

Nintendo Famicom AV


Japanista tarttui mukaan retrokonsoli, jonka hankitaa olin miettinyt vuosia. Viimein se on plakkarissa ja vehje paljastui edullisten pelien aareaitaksi. 



Vuoden figuuri

Synapse Majima Goro


Minulla oli tämä ennakkotilauksessa viime vuoden syksystä saakka, koska ennakoin että peijakas saattaa myydä lopuun. Figuuri vielä myöhastyi muutaman kuukauden ja lopulta ilmaantui myyntiin allekirjoittaneen syntymäpäivänä 25.4. Vainu oli oikea, kaikki meni eikä piisannutkaan, koska painos paljastui rajatuksi ja vielä hyvin pieneksi, tietty sen lisäksi että se on niin suosittu hahmo ja pelisarjan suosio pamahti lännessä uusiin mittasuhteisiin sopivaan aikaan. Rare figure GET! Ebayssa ja japanin käytettyjen figujen kauppoihin ilmaantuneista muutamasta yksilöstä pyydetään törkeitä hintoja. Muitakin hyviä tuli hankittua, mutta harvinaisuus lisää prestigeä ja elvistelyarvoa.



Vuoden sarjis

Die Wergelder

Blade of the Immortalin tekijän Hiroaki Samuran uusi sarja, joka on ikäänkuin 70-luvun exploitaatioleffojen hengessä tehty mafia-action trilleri. Vauhdikas, paikoin hauska ja mainiosti piirretty. Robottikätisiä rouvia, yakuzoja, kungfua, mysteeri ja varoituksen sana: Sisältää paikoitellen yllättävän ronskisti kuvattua seksiä ja ihme fetissihommia. Hemmo vähän väläytti näitä mieltymyksiä Blade of the Immortalissa, nyt ilmeisesti teki mitä halusi.



Vuoden elokuva

Blade of the Immortal


Takashi Miiken sadas filmi on onnistunut manga filmatisointi, jossa laitetaan reippaasti tyyppejä poikki ja pinoon kaksi ja puoli tuntia. Ei mestariteos ja tarinasta piti jättää pois 80% tapahtumista ja hahmoista, koska 30 albumia on mahdoton tunkea yhteen leffaan. Silti hyvä, kun miettii, millaisia jöötejä nämä yleensä tuppaavat olemaan.



Vuoden tapahtuma

Akiba's Trip In Real Life


..eli heittämällä ykköseksi kahden viikon Japanin matka kesällä. Yksi parhaista kokemuksista koskaan ja muistoja, jotka eivät unohdu koskaan. Joskus uusiksi. Mulla on tältä reissulta vieläkin matskua blogeja varten

Sitten siirrytään mätien tomaattien osioon:


Vuoden turaus

Blizzconin fiasko


Blizzardin pamput julkisti itsensä kipeäksi maksaneen hoocee -yleisönsä edessä tämän vuoden suurimman pelihulkistuksensa: Paskalle Kiinalaiselle mobiilipelifirmalle ulkoistettu Diablon kännykkäversio. Voitte arvata, kuuluiko paljon hurrauksia. Malliesimerkki otteensa yleisöstään menettäneestä korporaatiosta.



Vuoden pelipettymys

Red Dead Redemption 2


Ei missään nimessä susi, mutta hidas tempo, valtavan pitkät etäisyydet, tarpeettoman pitkät ja hitaat hahmoanimaatiot ja jokunen muu juttu aiheuttavat sen, että minkäänlaista vetoa, kiintymystä tai “vähän vielä” -reaktiota ei syntynyt. Pelaan varmaan kuitenkin loppuun joskus, ehkä.

Kokonaisuutena 2018 oli minulle hieno vuosi. Paljon hyviä pelejä, sarjiksia ja jokunen leffakin ilmestyi, pari pitkäaikaista tavoitetta täyttyi ja sen sellaista. Ensi vuoden olen ristinyt “samuroinnin vuodeksi” pelien osalta, (kyllä, samurointi on verbi) koska ilmestymässä ovat Sekiro, Ghost of Tsushima ja Nioh 2. Lisäksi lännessä ilmaantuu Segan Yakuza studion uusi spinoffi, Judge eyes tai Judgement. Minä sanon Action Attorneyksi. 

Siinä oli kuluneen vuoden highlightsit, palaan asiaan ensi vuoden puolella! Kiitokset kaikille, jotka lukivat ja kommentoivat männä vuonna, toivottavasti jaksatte roikkua mukana ensi vuonnakin.

Supermegaylläriarvonta: kaikkien kommentoineiden tai muuten kiinnostusta osoittaneiden millä tahansa yhteydenottomuodilla kesken arvon paksuhkon mangapokkarin. (Kuroko's Basketball, valitettavasti ei alusta) koska kirjakaupan mokan vuoksi mulla on yksi kaksoiskappale. Postitus venähtää varmaan tammi/helmikuun vaihteeseen, mutta menee mun piikkiin.

-malone


Comments

Anonymous said…
Häh, millon tuo Goro saapui nahkapöksyissään figuhyllyyn? Oisin kommentoinu jos oisin huomannu prkl! Ja öö, osallistun arvontaan kans :9 - Snou
Malone said…
Se tuli huhtikuun lopussa. Kyllä mä muistaakseni ainakin jotain siitä laitoin, tai sitten on dementia iskenyt. :D Nyt täytyy mennä kaivelemaan vanhoja postauksia...
Malone said…
Kyllä vain! Tässä linkki: https://www.tapatalk.com/groups/kojima_visions/lis-yakuzaa-t2492.html#p42231
Juho said…
Jälleen on vuosi paketissa! Monet vuoden tittelien voittajista eivät tätä blogia seuranneena yllätä. Pökäleistä Blizzconin kanssa voisi vääntää kättä myös koko Fallout 76 tekeleenä ja julkaisuna.
Mä jätän suosiolla osallistumatta arvontaan, sarjiksia piisaa muutenkin ja vasta sain kämpiltä vähän tavaraa pois :D luen sitten netistä, jos innostun vielä Kurokosta.

Kippis vuodelle 2019!
Malone said…
Jep, nyt kun blogeja tulee useammin, niin varmasti tulee vähemmän yllätyksiä, koska hehkutan suurinta osaa vuoden parhaista jo etukäteen. Taidankin pitää huolen, että jätän jotain jemmaan ylläreitä varten. :D

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...