Skip to main content

Kotikutoiset gangsterit

Tämänkertaisessa blogissa aihe on tuttu, mutta tarkastelemme asiaa hieman eri vinkkelistä. Nimittäin, menin ja tilasin satsin Ryu Ga Gotoku (Yakuza) -doujineita, eli suomeksi omakustannettuja fanisarjiksia. 



Homma meni kutakuinkin näin: Selailin huvikseni nettikauppoja, jos vaikka jotain mielenkiintoista osuisi kohdalle. No, huomasin, että tarjolla on reippaahkosti Yakuza-doujineita ja hinnatkin näyttivät mukavalta, vain pari sataa jeniä kipaleelta. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä olla hieman varovainen, nimittäin kokemus on osoittanut, että huomattavan suuri osa doujineista, jotka sisältävät salskeita miehiä ovat itseasiassa “boys love” -pornosarjiksia. Ihan niin syviin vesiin en ollut aikeissa sukeltaa, vaikka Yakuzan hahmoista pidänkin, joten yritin valkata parhaani mukaan huumorisarjiksia, joka on toinen suosittu tyyli.

Lopulta mukaan valikoitui kuusi kappaletta sarjiksia ja tässä blogauksessa on tarkoitus luoda pieni katsaus, kuinka lopulta kävi, sain nimittäin nämä vasta käsiini ja kirjoitan fiilikset tuoreeltaan samalla kun käyn pinon läpi. Tässä vielä mainitsen, että ymmärrän about riittävästi japania, että saan nopeasti yleisen käsityksen, mistä on kyse ja hieman aikaa käyttämällä saan luettua noin 90% tällaisista lyhyistä ja suht simppeleistä tarinoista. Näin ollen jotain saattaa mennä ohi.

#1 GALTO




Tämä on Yakuza 4:n tapahtumiin perustuva tarina, jossa Kiryu ja Haruka käyvät pelihallissa onkimassa pehmolelua UFO catcherilla ja piipahtavat Yakuza-sarjassa Kiryun ja kumppaneiden vakio lymypaikkana koko sarjan ajan toimineessa baarissa nimeltä New Serena. Haruka tapaa muut 4:n päähahmot, Akiyaman, Saejiman ja Tanimuran. Baarimikkona on etsivä Date. Highlightsina harukan kädenvääntökilpailu massiivisen Saejiman kanssa. Piirrosjälki on mukiinmenevää ja pari ihan hauskaa vitsiä mahtuu mukaan. Galton luki ihan miellään.

#2 A, kyō tomari ni ikimasu “Oh, today I'll stay with you”




Tämän pääosassa on puoliksi kiinalainen, työhönsä kypsynyt etsivä Tanimura sekä tämän pomo, Sugiuchi. Tanimura tarvitsee kämppää yhdeksi yöksi ja kutsuu itse itsensä pomonsa asuntoon. Lyhyt kuokkavierastarina huvitti paikka paikoin, luki ennemmin kuin selkänsä otti.

#3 A scene at the Sea




Mitvit!? Kyllä sieltä näköjään yks BL-mangakin lipsahti mukaan. Tämä sijoittuu Sunflower -orpokotiin Okinawalla, jossa esiintyvät Kiryu ja kakkosen pahiksena esiintynyt Ryuji Goda. Kun lapset lähtevät kouluun alkaa “toimintakohtaus”. Paksuhkon pokkarin toinen puolisko on light novel. Tätä olisi mieluusti lukenut hieman toisenlaisena tarinana, piirrosjälki on nimittäin heittämällä parasta tähänastisista.

#4 Othello 



Muistan nähneeni Othellon nimen Persona-doujineissa, eli sama(t) heppu(t) on tällä kertaa Yakuzan parissa. Tässä Majima saa selville, että Nishikiyamalla on synttärit, joten matka vie hostess-klubille sekä yllätysbileisiin yakuza-perheen toimistolla. Hauska tarina, etenkin hostess-klubi. Majima on jopa hillitympi kun voisi olettaa. Epäilen, että tämä tarina sijoittuu zeron ja ykkösen väliin ennen Kiryun paluuta Kamurochoon.

#5 Kamurocho city dokutaasutoppu! Eli "Kamurocho doctor stop", oletan.




Yakuza Dead Soulsiin (tähän palataan vielä) sijoittuva tarina, jossa hahmokavalkadi on pistäytymässä sairaalassa zombi-infektion aikaan. Näyttäisi saman tyypin tai poppoon tekemältä kuin edellinen.

#6 Yuru yuru Tojo-kai dtsu! “The best of Tojo-clan!”




Jouluspesiaali, jossa mm. Taiga Saejima tuo Tojo-klaanin toimistolle lahjaksi pandakarhun. (Saejima metsästi nelosessa Hokkaidon saarella). Piirrostyyli samanlaista kun kahdessa aiemmassa ja takakansi paljastikin myös tämän saman tekijän tuotokseksi. 

Siinä oli katsaus koko satsiin. Kokonaisuutena mieleen jäi ihan viihdyttävä, kevyt ajanviete ja kuriositeetti. Parin euron kappalehintaan sopivaa kamaa ja kai tässä samalla tuli tuettua jotain harrastustoimintaakin. Samalla jäin kaipaamaan ihan oikeaa sisältöä ja koko pinon lahjakkain piirtäjäkin teki BL-tavaraa. Nyt tuntui, että tarinat olivat about keskitason Yakuza-pelin sivutehtävän tasolla. Sekin on kohtuullista, sillä pelien sivutehtävät ovat pääosin hyviä ja parhaimmillaan ikimuistoisia. Parhaiden tasoa ei oltu vielä lähelläkään. Olisin vastaanottavainen, jos joku päättäisi joskus tehdä ihan kunnon pitkän ja ammattimaisesti kuvitetun pokkarin tai sarjan aiheesta.

Ensi kertaan ja kiitokset taas kaikille lukijoille!

-malone







Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...