Skip to main content

Tsemppiä, Goemon!

Huhtikuun viimeisessä blogissa palaamme jälleen Famicomin pariin. Tällä kertaa peliksi valikoitui Konamin Ganbare Goemon! Karakuri Dōchū. Peliä voisi kuvata parhaiten ikäänkuin ensimmäisen Zelda tyyppiseksi toimintaseikkailuksi, mutta tässä on mukana myös hyppelyä ja maailma ei ole avoin, vaan jaettuna kenttiin. Goemon on Japanissa tunnettu Konamin maskotti,  ja saanut lukuisia pelejä vuosien varrella, mutta täällä melko tuntematon hahmo, joka muistetaan ehkä parhaiten SNESin “Legend of Mystical Ninja” -pelistä. Goemon kuitenkin perustuu ihan oikeaan historialliseen henkilöön, nyt seuraa historiikkiosuus:



Ishikawa Goemon, Elokuu 24, 1558 – Lokakuu 8, 1594 oli tunnettu varas, joka rosvosi rikkaita samuraita ja kauppiaita ja jakoi saaliinsa köyhille, ikäänkuin Japanin Robin Hood. Heppu tosin koki melko karun kohtalon, yritettyään salamurhata silloisen Shogunin, Hideyoshi Toyotomin ja keitettiin padassa. Myöhemmin Goemonista tuli kuitenkin eräänlainen kansallissankari ja on sittemmin ollut suosittu kohde muunmuassa näytelmissä, leffoissa ja peleissä. 

Millainen peli tästä asetelmasta saatin aikaiseksi? Sanoisin, että aika hyvä: Ideana on, että Goemonin pitää kerätä joka kentästä kolme passia, joilla pääsee läpi tarkastuspisteen portista seuraavaan tapahtumapaikkaan ja lopuksi kohti lääninherran linnaa, jossa on luvassa viimeinen koitos. Yhden illan pelailuilla läpäisin ehkä ⅔ pelistä, ainakin kartan mukaan. Pelattavuus muodostuu lähinna liikkumisesta ja loikkimisesta useammasta ruudusta koostuvissa tasoissa, monesti kylissä ja kaupungeissa, mutta mukana on myös maaseutua.  Goemonin aseistuksena on piippu, jolla voi kumauttaa vihollisia, power uppina on ritsa, jolla ampuillaan kolikoita. Raha näyttelee muutenkin melko tärkeää osaa, kylät ovat väärälään kauppiaita, joilta voi ostaa lisävarusteita, kuten haarniskan, pannusjuomia, sapuskaa tai hotelli, johon voi jäädä latailemaan akkuja. Näistä kaikista joutuu luonnollisesti maksamaan, joten kentistä on syytä kerätä reippaasti rahnaa. Kukkaro karttuu myös vihollisia körmyttämällä. Viholliset vaihtelevat vihaisista kyläläisistä poliiseihin, rosvoihin samuraihin ja jopa Ogreihin sun muihin mörriäisiin.



Pelissä on mukana myös hieman vanhan ajan kryptisyyttä, nimittäin passit ja tärkeät rahakirstut on toinsinaan piilotettu maanalaisiin käytäväviin, jotka eivät ole heti näkyvissä, vaan ne pitä löytää hyppäämällä sopivassa paikassa niiden läheisyydessä. Kuvetta kaivamalla saa tosin kynttilän, joka paljastaa salakäytävien paikat. Lisäksi vähintään yksi passi on aina labyrintissa, joka on toteutettu ensimmäisen persoonan näkymästä ja siinä edetään ruuduissa samoin kuin vanhoissa tietokoneroolipeleissä. Nämä eivät kuitenkaan olleet koskaan erityisen hankalia, joten lähinnä sanoisin labyrintteja mukavaksi vaihteluksi.



Muutenkin pelattavuus on varsin mukava, kontrollit ovat tarkat ja grafiikka mukavan ilmeikästä, mukaanlukien persoonallisen näköiset hahmot. Vaikeustaso tuntui kohtuulliselta, tosin tuntui kiristyvän loppua kohden. Ei missään tapauksessa kuitenkaan mikään turhauttava peli, varsinkaan jos käyttää continuea (A+B+Start) joka kerrotaan manuaalissa. 



Kaikenkaikkiaan sanoisin Goemonia erääksi parhaista Famicomin peleistä, joita on tullut pelattua ja ehdottomasti kokeilemisen arvoiseksi, jos vaikka eka Zelda maistuu. Palaan vielä varmasti tämän pelin pariin uudestaan. 

Sellaista peliä tällä kertaa, kiitokset taas kaikille lukijoille ja palaan pian asiaan!

-malone 

Comments

Anonymous said…
Tää tyyppi. Olen törmännyt ennenkin. Game Over -ruudussa olisi voinut olla poriseva pata!
- Snou
Malone said…
Joo. Goemon on varmaan sellanen, että moni on törmännyt ohimennen, muttei ole varsinaisesti perillä kuka ja mistä se tulee.

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...