Skip to main content

Lisenssipelien pioneeri

Hei,
Juhannusviikonlopun blogissa palaamme mökkireissulta suoraan avaruustaisteluiden keskelle. Vuorossa on Bandain 1986 jukaisema Mobile Suit Z Gundam Hot Scramble. Reilun kuukauden takainen tutustuminen Gundam-universumiin on poikinut jonkin sortin innostuksen aiheeseen ja päätinkin tsekata, millaista tarjontaa perinteikkäällä sarjalla oli silloin aikoinaan, kun koko tuoteperhe oli vielä lapsen kengissä. 

Tämä ei muuten ole kuitenkaan ensimmäinen Gundam-lisenssipeli, ainakin MSX sai jonkin sortin julkaisun vuonna 1984, mahdollisesti myös jotain on julkaistu paikallisille tietokoneille aiemmin.



Mobile suit Zeta Gundam on suora jatko-osa alkuperäiselle animaatiosarjalle ja sitä esitettiin vuosina 1985-1986. Sarja osui myös sopivasti erään toisen popkulttuuri-ikonin kulta-aikaan, nimittäin Nintendon Family Computer oli justiinsa kuuminta hottia. Japanin talouskupla oli kuumimmillaan, Gundam vakiinnuttanut asemansa animeskenen kunkkuna ja Famicomit suorastaan revitiin käsistä. Mikä voisi mennä vikaan? Mahdollisesti se, että yleinen konsensus nykyään on se, että 80 ja 90 -lukujen lisenssivideopelit olivat kauheata kuraa ja mitä suositumpi aihe, sitä karseampi peli yleensä turautettiin pihalle. Tuohon aikaan asiasta ei tietenkään vielä tiedetty mitään ja jälkiviisaana on helppo huudella. Paperilla täydelliseltä vaikuttava Gundam-Famicom combo onkin siis itseasiassa jo kaksi hutia ennen kuin virtanappulaa on edes painettu. 




Z Gundam alkaa lyhyellä alkudemolla, jossa käydään läpi pelin asetelma ihan pätevän musiikin saattelemana ja screenilla scrollaa myös vihulaisten mechamallit ja niiden speksit, ovat vielä 80-luvun alkupuoliskon Famicom-mittapuulla varsin hyvän näköisiä. Kaikki tunnistaa ja malleja on paljon enemmän kuin uskalsin odottaa. Pelaaja tietysti ohjastaa Zeta Gundamia sankarin osassa. Tässä härvelissä erityistä on se, että se on myös muuttuva robotti, astutaan siis vähän Transformersien varpaille. Z Gundam muuttuu tarvittaessa Waverider-avaruushävittäjäksi. Tätä ominaisuutta hyödynnetään tietysti gameplayssa. 

Pointtina on lyhykäisesti voittaa Titans-terroristijärjestö. Itse Animen tarina on huomattavasti monimutkaisempi, mutta tämä kuvaus riittänee. Jokainen tehtävä on jaettu kolmeen osioon: Alussa lennetään maan pinnalla ensimmäisen persoonan näkymässä ja ammutaan lähestyviä vihollisia, tämän jälkeen jatketaan samaa avaruudessa ja lopuksi siirrytään sisätiloihin joko vihollialukseen tai avaruussiirtokunnan sisuksiin. Lopussa on tarkoitus löytää reaktori ja pamuttaa se taivaan tuuliin. Sitten jatketaan samalla kaavalla, hieman tiukemmalla vaikeustasolla. 


 


1st person lentely on muuten aikansa mittapuulla todella vauhdikkaan ja sulavan tuntuista, etenkin maan pinnalla scollaava “ruudukko” saa aikaa fiiliksen, että tässä todella lennetään huimaa vauhtia, uskokaa tai älkää. Hyvä verrokki tunnelmalle on Segan klassikkopeli Space Harrier. Famicomista irtosi yllättävän hyvät tehot jo tuolloin ennen kasetteihin asennettuja apupiirejä.Itse pelaaminen on simppeliä, tähtää HUDin merkkaamiin kohteisiin ja B-nappi ampuu. A-nappi kiihdyttää vauhtia, joka voi olla hyödyllistä vihollisten välttämisessä. Kun tietty määrä vihulaisia on tuhottu, Z Gundam siirtyy yläilmoihin.



Avaruusosio on hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen: Tällä kertaa vaan toiminnassa on enemmän 360 asteen tilan tuntua, kun vihollisten lähestymissuunnat vaihtelevat enemmän. Lopuksi saattaa joutua lamauttamaan vihollisaluksen ikäänkuin hyvin lyhyessä minipomotaistossa.




Sitten siirrytään sisätiloihin ja vinkkeli vaihtuu ekasta persoonasta perinteiseen sidescrolleriin. Tämä on ainoa osio, jossa pelissä näkee ohjastamansa robotin koko komeudessaan. Kentät itsessään ovat simppelin näköisiä sokkeloita, jossa ampuillaan vihollisia,  kerätään mahdollisesti power uppeja ja lopuksi etsitään reaktorihuone. Onneksi Gundamilla on energiapalkki, joka on kohtuullisen pitkä ja sisätiloista voi poimia aina pari kappaletta korjausesineitä. Kaksi muuta bonusta ovat kilpi ja tehokkaampi kivääri. A-nappi hyppää, sekä pohjassa pidettynä muuttuu hävittäjäksi, B-nappi ampuu. Hävittäjää tarvitaan koska näissä sokkeloissa pitää liikkua myös vertikaalisesti. Hävittäjässä on vaan sellainen miinus, ettei se voi pysähtyä paikoilleen, kuten robottimuoto, joten törmäykset vihollisiin on paljon vaikeampi välttää. Robotilla voi myös ampua kahdeksaan suuntaan. Reaktorin pomotaistelu on käytännössä sitä, että ammutaan heikkoon kohtaan ja vältetään osumasta aiheutuvia räjähdyksiä. Myöhemmissä kentissä huoneeseen saattaa olla asetettu este, joka vaikeuttaa safe spottiin peruuttelua.  




Myöhemmistä kentistä puheenollen, pelissä on kuulemma 25 kenttää, jotka sitten luuppaavat loputtomiin. Tosin 25:sta etennpäin Game Over screenin jälkeen saa lopputekstit. Täytyy tunnustaa, että kenttä 25 jäi toistaiseksi haaveeksi. Pelissä on kuitenkin loputtomat continuet, joten sitkeydellä homma varmasti lopulta onnistuu. 
Musiikki on hyvää ja menevää, biisejä tosin löytyy vain yksi. Tämä on varhaisten pelikasettien rajoituksia. Olisin ehkä arvostanut toista kipaletta itse pelin aikana ja vaikka hiljaista alkudemoa.


Mobile Suit Z Gundam on peli, jossa on paljon hyvää ja jokunen heikompi juttu, jotka hieman painavat riippakivenä. Päällimmäisenä ajatuksena ehkä sisätilat voisivat olla näyttävämpiä ja monipuolisempia sekä tehtävärakenne vähemmän monotoninen. Pari kunnon bossiakin olisi virkistävää. En silti suostu asettamaan tätä millään tavalla normaalin NES-lisenssikuran joukkoon, koska tämä on oikeasti ihan hyvä peli. Uskollinen esikuvalleen, paljon eri Mobile Suit-malleja, jotka kaikki tunnistaa, erittäin vauhdikas ammuskeluosio ja hyvä musiikki. Tästä ei tarvitsisi muuttaa paljoakaan, niin kyseessä olisi aivan eliittiin nouseva tekele, nyt jäädään vähän vajaaksi. Tykkään silti ja kenttä 25 lopputeksteineen houkuttelee. 




Peliin liittyy myös jännä yksityiskohta: Tämä on julkaistu uudelleen Final Version -päätteellä, jossa on mukana vain 1st person osiot, hieman muutettuna. Tämä Final-versio on julkaistu rajoitettuna kullanvärisenä kasettina ja on yksi Famicomin kalleimmista peleistä, päälle 1000€ luokkaa. Lisäksi peli tuntuu olevan Japanissa erittäin pidetty ja nostalginen ja ainakin joissain parhaiden pelien äänestyksissä Z Gundam löytyy top 100 Famicom-pelien joukosta.

Sellaista peliä tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaa taas pian asiaan!

-malone

  




Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv