Skip to main content

Lisenssipelien pioneeri

Hei,
Juhannusviikonlopun blogissa palaamme mökkireissulta suoraan avaruustaisteluiden keskelle. Vuorossa on Bandain 1986 jukaisema Mobile Suit Z Gundam Hot Scramble. Reilun kuukauden takainen tutustuminen Gundam-universumiin on poikinut jonkin sortin innostuksen aiheeseen ja päätinkin tsekata, millaista tarjontaa perinteikkäällä sarjalla oli silloin aikoinaan, kun koko tuoteperhe oli vielä lapsen kengissä. 

Tämä ei muuten ole kuitenkaan ensimmäinen Gundam-lisenssipeli, ainakin MSX sai jonkin sortin julkaisun vuonna 1984, mahdollisesti myös jotain on julkaistu paikallisille tietokoneille aiemmin.



Mobile suit Zeta Gundam on suora jatko-osa alkuperäiselle animaatiosarjalle ja sitä esitettiin vuosina 1985-1986. Sarja osui myös sopivasti erään toisen popkulttuuri-ikonin kulta-aikaan, nimittäin Nintendon Family Computer oli justiinsa kuuminta hottia. Japanin talouskupla oli kuumimmillaan, Gundam vakiinnuttanut asemansa animeskenen kunkkuna ja Famicomit suorastaan revitiin käsistä. Mikä voisi mennä vikaan? Mahdollisesti se, että yleinen konsensus nykyään on se, että 80 ja 90 -lukujen lisenssivideopelit olivat kauheata kuraa ja mitä suositumpi aihe, sitä karseampi peli yleensä turautettiin pihalle. Tuohon aikaan asiasta ei tietenkään vielä tiedetty mitään ja jälkiviisaana on helppo huudella. Paperilla täydelliseltä vaikuttava Gundam-Famicom combo onkin siis itseasiassa jo kaksi hutia ennen kuin virtanappulaa on edes painettu. 




Z Gundam alkaa lyhyellä alkudemolla, jossa käydään läpi pelin asetelma ihan pätevän musiikin saattelemana ja screenilla scrollaa myös vihulaisten mechamallit ja niiden speksit, ovat vielä 80-luvun alkupuoliskon Famicom-mittapuulla varsin hyvän näköisiä. Kaikki tunnistaa ja malleja on paljon enemmän kuin uskalsin odottaa. Pelaaja tietysti ohjastaa Zeta Gundamia sankarin osassa. Tässä härvelissä erityistä on se, että se on myös muuttuva robotti, astutaan siis vähän Transformersien varpaille. Z Gundam muuttuu tarvittaessa Waverider-avaruushävittäjäksi. Tätä ominaisuutta hyödynnetään tietysti gameplayssa. 

Pointtina on lyhykäisesti voittaa Titans-terroristijärjestö. Itse Animen tarina on huomattavasti monimutkaisempi, mutta tämä kuvaus riittänee. Jokainen tehtävä on jaettu kolmeen osioon: Alussa lennetään maan pinnalla ensimmäisen persoonan näkymässä ja ammutaan lähestyviä vihollisia, tämän jälkeen jatketaan samaa avaruudessa ja lopuksi siirrytään sisätiloihin joko vihollialukseen tai avaruussiirtokunnan sisuksiin. Lopussa on tarkoitus löytää reaktori ja pamuttaa se taivaan tuuliin. Sitten jatketaan samalla kaavalla, hieman tiukemmalla vaikeustasolla. 


 


1st person lentely on muuten aikansa mittapuulla todella vauhdikkaan ja sulavan tuntuista, etenkin maan pinnalla scollaava “ruudukko” saa aikaa fiiliksen, että tässä todella lennetään huimaa vauhtia, uskokaa tai älkää. Hyvä verrokki tunnelmalle on Segan klassikkopeli Space Harrier. Famicomista irtosi yllättävän hyvät tehot jo tuolloin ennen kasetteihin asennettuja apupiirejä.Itse pelaaminen on simppeliä, tähtää HUDin merkkaamiin kohteisiin ja B-nappi ampuu. A-nappi kiihdyttää vauhtia, joka voi olla hyödyllistä vihollisten välttämisessä. Kun tietty määrä vihulaisia on tuhottu, Z Gundam siirtyy yläilmoihin.



Avaruusosio on hyvin samankaltainen kuin ensimmäinen: Tällä kertaa vaan toiminnassa on enemmän 360 asteen tilan tuntua, kun vihollisten lähestymissuunnat vaihtelevat enemmän. Lopuksi saattaa joutua lamauttamaan vihollisaluksen ikäänkuin hyvin lyhyessä minipomotaistossa.




Sitten siirrytään sisätiloihin ja vinkkeli vaihtuu ekasta persoonasta perinteiseen sidescrolleriin. Tämä on ainoa osio, jossa pelissä näkee ohjastamansa robotin koko komeudessaan. Kentät itsessään ovat simppelin näköisiä sokkeloita, jossa ampuillaan vihollisia,  kerätään mahdollisesti power uppeja ja lopuksi etsitään reaktorihuone. Onneksi Gundamilla on energiapalkki, joka on kohtuullisen pitkä ja sisätiloista voi poimia aina pari kappaletta korjausesineitä. Kaksi muuta bonusta ovat kilpi ja tehokkaampi kivääri. A-nappi hyppää, sekä pohjassa pidettynä muuttuu hävittäjäksi, B-nappi ampuu. Hävittäjää tarvitaan koska näissä sokkeloissa pitää liikkua myös vertikaalisesti. Hävittäjässä on vaan sellainen miinus, ettei se voi pysähtyä paikoilleen, kuten robottimuoto, joten törmäykset vihollisiin on paljon vaikeampi välttää. Robotilla voi myös ampua kahdeksaan suuntaan. Reaktorin pomotaistelu on käytännössä sitä, että ammutaan heikkoon kohtaan ja vältetään osumasta aiheutuvia räjähdyksiä. Myöhemmissä kentissä huoneeseen saattaa olla asetettu este, joka vaikeuttaa safe spottiin peruuttelua.  




Myöhemmistä kentistä puheenollen, pelissä on kuulemma 25 kenttää, jotka sitten luuppaavat loputtomiin. Tosin 25:sta etennpäin Game Over screenin jälkeen saa lopputekstit. Täytyy tunnustaa, että kenttä 25 jäi toistaiseksi haaveeksi. Pelissä on kuitenkin loputtomat continuet, joten sitkeydellä homma varmasti lopulta onnistuu. 
Musiikki on hyvää ja menevää, biisejä tosin löytyy vain yksi. Tämä on varhaisten pelikasettien rajoituksia. Olisin ehkä arvostanut toista kipaletta itse pelin aikana ja vaikka hiljaista alkudemoa.


Mobile Suit Z Gundam on peli, jossa on paljon hyvää ja jokunen heikompi juttu, jotka hieman painavat riippakivenä. Päällimmäisenä ajatuksena ehkä sisätilat voisivat olla näyttävämpiä ja monipuolisempia sekä tehtävärakenne vähemmän monotoninen. Pari kunnon bossiakin olisi virkistävää. En silti suostu asettamaan tätä millään tavalla normaalin NES-lisenssikuran joukkoon, koska tämä on oikeasti ihan hyvä peli. Uskollinen esikuvalleen, paljon eri Mobile Suit-malleja, jotka kaikki tunnistaa, erittäin vauhdikas ammuskeluosio ja hyvä musiikki. Tästä ei tarvitsisi muuttaa paljoakaan, niin kyseessä olisi aivan eliittiin nouseva tekele, nyt jäädään vähän vajaaksi. Tykkään silti ja kenttä 25 lopputeksteineen houkuttelee. 




Peliin liittyy myös jännä yksityiskohta: Tämä on julkaistu uudelleen Final Version -päätteellä, jossa on mukana vain 1st person osiot, hieman muutettuna. Tämä Final-versio on julkaistu rajoitettuna kullanvärisenä kasettina ja on yksi Famicomin kalleimmista peleistä, päälle 1000€ luokkaa. Lisäksi peli tuntuu olevan Japanissa erittäin pidetty ja nostalginen ja ainakin joissain parhaiden pelien äänestyksissä Z Gundam löytyy top 100 Famicom-pelien joukosta.

Sellaista peliä tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaa taas pian asiaan!

-malone

  




Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...