Skip to main content

Peluri pienoiskoossa

Morjens, 
Edellisestä unboksausblogista on kulunut jo jonkin aikaa, joten tuumasin, että tällä kertaa voisi avata taas laatikoita. Vieläpä sopivasti maanantaina kiikutin postista kotiin paketin, josta löytyi Figure Complex Amazing Yamaguchi Gambit. Suomeksi Revoltech -figuurisarjan Marvel-hahmo Gambit 90-luvun Ryhmä-X:stä. 



Revoltecheja olen unboksaillut aiemminkin, mutta kerrataan vielä: Japanilainen, superväänneltäviä 1/12 mittakaavan figuureja julkaiseva sarja, joka on aiemmin keskittynyt lähinnä manga- ja animehahmoihin, mutta muutaman viime vuoden aikana laajentanut tarjontaa muuallekin, esimerkkinä juuri tämä suunnittelija Katsuhisa Yamaguchin nimeä käyttävä supersankariosasto.  



Gambit, oikealta nimeltään Remy Etienne LeBeau on New Orleansista kotoisin oleva herrasmiesvaras sekä tietysti mutantti, jonka keho voi varastoida kineettistä energiaa esineisiin. Näin esimerkiksi Gambitin trademark-pelikortit toimivat kuin kranaatit. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1990 Uncanny X-Men annual #14:ssa ja suunnittelusta vastasivat Chris Claremont ja Jim Lee. Gambitin asu ja look ovat ehtaa ysäriä ja hemmo pyörikin samoihin aikoihin uudistetuissa X-Men -julkaisuissa tasaisen varmasti. Gambit oli mukana myös 90-luvun X-Men piirretyssä. Charmikkaasti ranskaa haasteleva Cajun oli etenkin alkuaikoina naissankareiden suosiossa, Gambit on nykyään päätynyt naimisiin Roguen kanssa. Louisianan ranskankieliset on muuten jännää porukkaa, otin asiasta selvää: Osa tietysti Espanjan ja Ranskan siirtomaatouhujen Kreoleja karibialta ja afrikasta, mutta osa on alunperin Kanadalaisia Quebecin, Nova Scotian ja New Brunswickin provinsseista. Mitä kanukit tekevät Luoisianassa? Noh, Englantilaiset ja Fransmannit keksivät alkaa taas vaihteeksi tappelemaan 1756 ja nämä tyypit ovat vankeja ja pakolaisia tuon sodan seurauksena. Remy on siis tätä Kanadan porukkaa.



No niin, horinat sikseen ja pakettia auki! Värikäs pakkaus on Amazing Yamaguchi -sarjan tunnusmerkki, kuten ovat myös hauskan kummalliset Engrishiltä haiskahtavat puhekuplat. Lootassa on figun lisäksi ständi, vaihtolärvi eri ilmeellä, käsiä, teleskooppi-Bo ja muutama korttiefektitilpehööri. Pikkuinen tikku on työkalu silmien suunnan muuttamiseen. Hauskasti paketti on ripoteltu täyteen sopivan kokoisia pelikortteja, jotka askarteluhenkiset voivat leikata irti ja käyttää lisävarusteina.



Figuurin design on yhdistelmä länsimaalaista sarjakuvaa vahvalla anime-vaikutteella. Ysärin väritys on toteutettu mainiosti ja etenkin violetti asun yläosan sekä jalkojen haarniskan värit on erinomaisesti valittu ja maalattu. Tykkään kovasti puvun kiiltävästä maalista yhdistettynä mattaan perperiin. Kropan malli on hyvä, olen aina mieltänyt Gambitin pitkänhuiskeaksi ja ennemmin hoikaksi ja jänteväksi kuin lihaksikkaaksi, vaikka tuohon aikaan lähes joka ukolle piirrettiin massiiviset muskelit. Hiukset on mukavan lennokkaat ja silmät tarkasti esikuvan mukaiset, punaiset pupillit mustalla pohjalla. Ulkonäöstä tulee mieleen Jojo’s Bizarre Adventure kohtaa Tim Salen hieman surrealistisen tavan piirtää hahmo.



Revoltechille tyypillisesti niveliä löytyy, jopa enemmän kuin osaisi kaivata. Kaikki on artikuloitu ja nivelletty Revoltechin pallonivelillä, jopa takin liepeet. Perinteisesti tämä suunnittelu uhraa hieman kaiverruksen ja figuurin yhteisyyttä mutta mahdollistaa jokaisen kuviteltavissa olevan posen. Osa tykkää, osa ei. Näissä uusissa suunnittelu on mennyt eteenpäin siltä osin, että nyt nivelet piilotetaan aiempaa huolellisemmin, siltä osin kuin se on mahdollista. Minä tykkään nimenomaan siitä, että jokaisessa on hahmon luonteen ja ulkonäön ehdoilla suunniteltuja ratkaisuja, jotka ovat uniikkeja kullekin figuurille. Erittäin mielenkiintoinen valinta, joka vaatii varmasti paljon työtä sen sijaan, että kaikille vain lätkittäisiin vakionivelet vakiokohtiin. Tämä vaatii toisaalta omistajaltakin hieman vaivaa ja silmää posen valintaan, Revoltechit näyttävät harvoin hyvältä vain seisomassa perusasennossa. Lisäksi kaikki liikkuvat osat tekevät käsittelystä toisinaan aika herkkää hommaa, eli kärsivällisyyttä tarvitaan. Kaikkea voi ja pitää säätää kohdilleen, jopa silmien katseen suuntaa.




Gambitin asu ja look ei ole tyypillinen amerikkalainen supersankari, siitä olen pitänyt aina. Tämä sopii mainiosti action figuuriin. Lämpenin aikoinaan vähän hitaasti itse hahmoon, nykyään pidän kovasti. Itse figuurista en löydä vikaa, maalaus on virheetön ja kaikki osat ja nivelet jämäkät. Joiltain olen kuullut netissä jupinaa, että naama irtoaa herkästi. Keskihintaiseksi figuuriksi laatu on kokonaisuudessaan kuitenkin vallan mainio.  

Siinä oli vaihteeksi unboksausta, paljon kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan.

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv