Skip to main content

Peluri pienoiskoossa

Morjens, 
Edellisestä unboksausblogista on kulunut jo jonkin aikaa, joten tuumasin, että tällä kertaa voisi avata taas laatikoita. Vieläpä sopivasti maanantaina kiikutin postista kotiin paketin, josta löytyi Figure Complex Amazing Yamaguchi Gambit. Suomeksi Revoltech -figuurisarjan Marvel-hahmo Gambit 90-luvun Ryhmä-X:stä. 



Revoltecheja olen unboksaillut aiemminkin, mutta kerrataan vielä: Japanilainen, superväänneltäviä 1/12 mittakaavan figuureja julkaiseva sarja, joka on aiemmin keskittynyt lähinnä manga- ja animehahmoihin, mutta muutaman viime vuoden aikana laajentanut tarjontaa muuallekin, esimerkkinä juuri tämä suunnittelija Katsuhisa Yamaguchin nimeä käyttävä supersankariosasto.  



Gambit, oikealta nimeltään Remy Etienne LeBeau on New Orleansista kotoisin oleva herrasmiesvaras sekä tietysti mutantti, jonka keho voi varastoida kineettistä energiaa esineisiin. Näin esimerkiksi Gambitin trademark-pelikortit toimivat kuin kranaatit. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1990 Uncanny X-Men annual #14:ssa ja suunnittelusta vastasivat Chris Claremont ja Jim Lee. Gambitin asu ja look ovat ehtaa ysäriä ja hemmo pyörikin samoihin aikoihin uudistetuissa X-Men -julkaisuissa tasaisen varmasti. Gambit oli mukana myös 90-luvun X-Men piirretyssä. Charmikkaasti ranskaa haasteleva Cajun oli etenkin alkuaikoina naissankareiden suosiossa, Gambit on nykyään päätynyt naimisiin Roguen kanssa. Louisianan ranskankieliset on muuten jännää porukkaa, otin asiasta selvää: Osa tietysti Espanjan ja Ranskan siirtomaatouhujen Kreoleja karibialta ja afrikasta, mutta osa on alunperin Kanadalaisia Quebecin, Nova Scotian ja New Brunswickin provinsseista. Mitä kanukit tekevät Luoisianassa? Noh, Englantilaiset ja Fransmannit keksivät alkaa taas vaihteeksi tappelemaan 1756 ja nämä tyypit ovat vankeja ja pakolaisia tuon sodan seurauksena. Remy on siis tätä Kanadan porukkaa.



No niin, horinat sikseen ja pakettia auki! Värikäs pakkaus on Amazing Yamaguchi -sarjan tunnusmerkki, kuten ovat myös hauskan kummalliset Engrishiltä haiskahtavat puhekuplat. Lootassa on figun lisäksi ständi, vaihtolärvi eri ilmeellä, käsiä, teleskooppi-Bo ja muutama korttiefektitilpehööri. Pikkuinen tikku on työkalu silmien suunnan muuttamiseen. Hauskasti paketti on ripoteltu täyteen sopivan kokoisia pelikortteja, jotka askarteluhenkiset voivat leikata irti ja käyttää lisävarusteina.



Figuurin design on yhdistelmä länsimaalaista sarjakuvaa vahvalla anime-vaikutteella. Ysärin väritys on toteutettu mainiosti ja etenkin violetti asun yläosan sekä jalkojen haarniskan värit on erinomaisesti valittu ja maalattu. Tykkään kovasti puvun kiiltävästä maalista yhdistettynä mattaan perperiin. Kropan malli on hyvä, olen aina mieltänyt Gambitin pitkänhuiskeaksi ja ennemmin hoikaksi ja jänteväksi kuin lihaksikkaaksi, vaikka tuohon aikaan lähes joka ukolle piirrettiin massiiviset muskelit. Hiukset on mukavan lennokkaat ja silmät tarkasti esikuvan mukaiset, punaiset pupillit mustalla pohjalla. Ulkonäöstä tulee mieleen Jojo’s Bizarre Adventure kohtaa Tim Salen hieman surrealistisen tavan piirtää hahmo.



Revoltechille tyypillisesti niveliä löytyy, jopa enemmän kuin osaisi kaivata. Kaikki on artikuloitu ja nivelletty Revoltechin pallonivelillä, jopa takin liepeet. Perinteisesti tämä suunnittelu uhraa hieman kaiverruksen ja figuurin yhteisyyttä mutta mahdollistaa jokaisen kuviteltavissa olevan posen. Osa tykkää, osa ei. Näissä uusissa suunnittelu on mennyt eteenpäin siltä osin, että nyt nivelet piilotetaan aiempaa huolellisemmin, siltä osin kuin se on mahdollista. Minä tykkään nimenomaan siitä, että jokaisessa on hahmon luonteen ja ulkonäön ehdoilla suunniteltuja ratkaisuja, jotka ovat uniikkeja kullekin figuurille. Erittäin mielenkiintoinen valinta, joka vaatii varmasti paljon työtä sen sijaan, että kaikille vain lätkittäisiin vakionivelet vakiokohtiin. Tämä vaatii toisaalta omistajaltakin hieman vaivaa ja silmää posen valintaan, Revoltechit näyttävät harvoin hyvältä vain seisomassa perusasennossa. Lisäksi kaikki liikkuvat osat tekevät käsittelystä toisinaan aika herkkää hommaa, eli kärsivällisyyttä tarvitaan. Kaikkea voi ja pitää säätää kohdilleen, jopa silmien katseen suuntaa.




Gambitin asu ja look ei ole tyypillinen amerikkalainen supersankari, siitä olen pitänyt aina. Tämä sopii mainiosti action figuuriin. Lämpenin aikoinaan vähän hitaasti itse hahmoon, nykyään pidän kovasti. Itse figuurista en löydä vikaa, maalaus on virheetön ja kaikki osat ja nivelet jämäkät. Joiltain olen kuullut netissä jupinaa, että naama irtoaa herkästi. Keskihintaiseksi figuuriksi laatu on kokonaisuudessaan kuitenkin vallan mainio.  

Siinä oli vaihteeksi unboksausta, paljon kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan.

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...