Hei,
Tällä kertaa ollaan vaihteeksi urheilullisissa tunnelmissa. Viikon pelinä on Tecmon 1987 Famicomille julkaisema samannimisen pelisarjan ensimmäinen osa Tsuppari Oosumou. Jep, luvassa on sumopainia, tuota Japanin kansallisurheilua, joka on kotimaassaan lähes uskonnon asemassa, mutta länsimaissa lähinnä outo eksoottisuus.
Minulle sumopaini on lähinnä satunnainen tuttavuus. Muistan että Eurosport näytti aikoinaan sumoa telkkarista täälläkin ja Japanissa käydessä paikalliset TV-kanavat näyttivät jotain matseja lähes joka ilta. Tulipahan myös käytyä Ryogoku Kokugikanissa, eli Tokion sumohallissa. Se oli sopivasti kahden junapysäkin päässä hotellista, missä majailin. Hallin yhteydessä on myös museo. Matseja ei ollut siihen aikaan käynnissä, mutta kävin katselemassa meininkejä muuten. Täällä ei ymmärrä lajin arvostusta: Sumo on täysin ammattilaisurheilua, parhaat tyypit tienaavat sponsorisopimusten ansiosta miljoonia ja ovat käytännössä kansallissankareita.
No niin, on siis aika aloittaa oma painiura. Tsupparissa on salasanalla toimiva tallennusysteemi, joka on hyvä homma, koska peliä saa jauhaa aikalailla, jos mielii suurmestarin, Yokozunan pallille. Kielitaito on tosin hyväksi, tässä lähes kaikki teksti on kanjeilla. Meikäläsen painijasta (meillä ammattilaispiireissä Rikishi) tuli nimeltään vaatimattomasti “Tenzan” (taivaallinen vuori) ja sitten matsit alkoivat välittömästi.
Käytännössä peli toimii kahden napin ja ristiohjaimen yhdistelmillä: A-nappi on syöksyjä, käsillä tönäisyja ja taklauksia varten, B-nappi tarttuu vastustajaan, josta voi heittää, nostaa tai työntää eri suuntiin.Kummallakin on kuitenkin voimamittari, joka joko kuluu tai täyttyy riippuen liikkeiden onnistumisesta ja valinnasta. Kyseessä on siis eräänlainen kivi-paperi-sakset systeemi, jossa tietyt liikkeen ovat hyviä aina joitain vastaan. Meininki on kuitenkin nopeaa, joten mikään strategiapeli ei ole kyseessä ja alussa homma degeneroituu helposti napinhakkaamiseksi, ennenkuin alkaa nähdä tilanteita ja taktiikoita toistojen kautta.
Uralla eteneminen tapahtuu käytännössä voittamalla tarpeeksi turnausmatseja, jotta arvo kasvaa ja siinä samalla myös voimamittari pitenee kokemuksen myötä. Varsinaista Game Overia en kokenut, kehittyminen van tyssää, ellei voittoja tipu. Käytännössä kovimpia vastustajia on lähes mahdoton voittaa alkutaipaleella, heput vain nakkaavat ukon pitkin pituuttaan muutamassa sekunnissa, vaikka yrittäisit mitä. Välillä tosin saa mukavia onnistumisen tunteita, kun onnistuu voittamaan ennakkooon paljon vahvemman vastustajan. Aivan Yokozunaksi asti en ehtinyt, mutta Oozekin, eli toiseksi korkeimman arvon tavoitin.
Graafisesti peli on Famicomin mittapuulla hyvä, etenkin hahmot ovat hyvin animoituja, ilmeikkäitä ja hauskoja. Pelissä on lisättynä komediaelementtejä, jossa ukot saattavat lentää monta metriä ilmassa ennenkuin rojahtavat maahan. Aitoon tapaan ukot pyllähtävät useimmiten kehästä alas katsomon eturiviin, mitä olen aina pitänyt aika riskaabelin näköisenä touhuna. Sieltä se massiivinen sumopainija rojahtaa jonkun pikkuisen papan syliin. Musiikit ovat simppeilt, mutta looppi on hyvä ja toimiva, eikä käy rasittavaksi.
Tsuppari Oosumou on melko simppeli ja kevyt ajanviete, jota pelailee mielellään lyhyissä sessioissa. Salasanan ansiosta voi jatkaa siitä mihin jäi, joka on ehdottomasti tarpeellista, koska etenemisen tuntua tarvitsee muuten samanlaisten matsien lomassa. Tämä onkin alunperin kolikkopeli, jota ei suunniteltu jauhettavaksi koko iltaa kerralla. Peli on myös erittäin halpa, parin euron kasetiksi hinta/laatusuhde on vallan mainio.
Siinä oli vaihteeksi vähän tavallisuudesta poikkeavaa pelitarjontaa, kiitoksia kaikille lukijoille, palaan pian asiaan!
-malone
Comments