Skip to main content

Mysteeriä kerrakseen

Moi,

Jatkamme edelleen Famicomin parissa, tällä kertaa vuorossa Transformers: Convoy no nazo, eli Mystery of Optimus Prime näin meikäläisittäin. Kyseessä on vuoden 1986 ISCO:n tekemä ja Takaran julkaisu. Tämä peli on myös jossain määrin kuuluisa, varmasti useimmille lähinnä AVGN-jakson takia, mutta minulle myös Gamecenter CX:n ystävänä: Peli on neljännen kauden DVD-boksin bonusmateriaaleissa. Tarkoituksenani on tarkastaa, onko tämä todella niin karmea tekele, kun maine antaa ymmärtää. 



Epäilyttävän maineen lisäksi pelin tehnyt studio ISCO ei sano mitään, en tiedä yhtään toista peliä tältä porukalta ennen enkä jälkeen. Ei varsinaisesti kovin luottamusta herättävä asia. Lykkäsin kuitenkin kasetin koneeseen ja päätin tutustua ilman sen sen suurempia ennakkoluuloja, AVGN on komediahahmo ja sieltä löytyy monta ihan hyvääkin peliä, jotka ovat saaneet paskan maineen, koska ilmeisesti internetissä kukaan ei erota käsikirjoitettua hahmoa todellisuudesta. Homma on lyhykäisyydessään tämä: optimus Prime on kadoksissa ja Ultra Magnus lähtee tasoloikkimaan etsintäretkelle.



Ensimmäinen pelikerta kesti noin 15 sekuntia. Ultra Magnus ei nimittäin tunnu olevan lähellekään niin kova jätkä kun Transformersin maailmaa tunteva voisi olettaa. Yksi rividecepticonin pikkuriikkinen kuti riittää räjäyttämään “Autobotien suurimman soturin” kappaleiksi. Jep, tämä on Contra-koulukunnan pelejä, eli kerrasta poikki, kolme ukkoa ja se on siinä. Hahmon ase on hernepyssy, mutta onneksi edes ampuu aika nopeasti. Power uppi löytyy, sillä saa toisen ammuksen, joka lentää eteen yläviistoon. Rsitiohjainta alas painamalla muututaan ajoneuvomuotoon. Tätä tarvitaan lähinnä muutamassa kapeassa kohdassa, johon ei muuten mahdu. Muuten pirssimuoto on kuolemantuomio suurimmassa osassa kenttiä, sillä nimittäin ei voi hypätä. Muuten kontrollit ovat perus A+B tasoloikkaa. Liukkautta löytyy, mikä ei varsinaisesti helpota hommaa. 



Aika pian selvisi, että peli on oikeasti aivan hemmetin vaikea. Yli 30 vuotta tasoloikkia pelanneena ei tule montaa yhtä armottomalta tuntuvaa tapausta mieleen: Kaikki tappaa kerrasta, viholliset ovat monesti pieniä, nopeita, niitä spawnaa paljon ja jokainen vihollinen voi liikkua ja ampua kentän esteiden läpi, vaan omat kudit pysähtyvät ensimmäiseen. Tämä meinaa sitä, että käytännössä jokainen kenttä on osattava täysin ulkoa, tai muuten ei ole mitään mahdollisuutta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti ja oma hahmo on niin kampitettu suhteessa vihollisiin, että jokainen odottamaton tilanne johtaa kuolemaan, reagoida ei ehdi, tai se ei auta tilanpuutteen takia. Jos jupisin ahtaista paikoista ja kenttäsuunnitelusta, missä on vähän eväitä väistää osumia viime viikon SD-heroesin kanssa, niin tässä se on vielä moninkertaista ja siinä missä SD:ssä oli health-bar ja parannusesineet, tässä lähtee kerrasta henki. Kentät ovat kuitenkin lyhyitä ja niitä on vain 10, joten kärsivällinen pelaaja voi oppia kaikki tilanteet ja juosta kentät läpi ilman ongelmia. Jokaisen kentän lopussa on pomo, mutta ne tuntuivat vastoin kaikkia odotuksia olevan helppoja. Power uppeja on muutama, kuten edellämainittu tupla-ammus, mutta ehdottomasti käyttökelpoisin on Marion tähteä vastaava hetkellinen kuolemattomuus. Yhdestä en edes tiedä, mitä se teki. Onneksi peliin löytyy continue-koodi (game over-ruudussa A+B+Start pohjaan) tai muuten matka olisi tyssännyt about kenttään 3-4 ja turhautumiseen.



Grafiikka on perus alkupään Famicomia, värejä suht vähän ja simppelit taustat. Joitain vihollisia kuitenkin jopa tunnistaa ja on siellä pomotappeluissa Megatron ja Trypticon. Tosin ampuva Decepticonien logo pomona, jota vielä kierrätetään on laiskin temppu koskaan. Kierrätyksestä puheenollen, pelin aikan luuppaa yksi biisi jatkuvalla syötöllä, joka alkaa menemään rasittavan puolelle, etenkin yhdistettynä vaikeustasoon ja loputtomilta vaikuttaviin yrityksiin ja erehdyksiin. Transformersin tunnaria ei tietenkään kuulla, koska miksipäs sitä tarttisi?



Convoy no nazo oli maineensa veroinen: Aivan liian vaikea ja epätasapainoisessti suuniteltu. Meikäläinen kovana Transformersien fanina ja tämän ajan tasoloikkiin tottuneena vielä pelaili, mutta hyvin harva muu tuskin sietää. Jos haluat haastetta retrotasoloikkaan, niin kokeile ihmeessä, muuten suosittelen pysymään kaukana.

Siinä oli mysteeriä kerrakseen, kiitokset kaikille lukijoille, tavataan taas ensi viikolla muissa merkeissä!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...