Morjens,
Tällä kertaa palaamme blogissa figuista takaisin pelien pariin ja tutulle alustalle, luvassa on Banpreston 1990 Famicomille julkaisema SD Hero Soukessen: Taose! Aku no Gundam.
Melkoisen nimen takaa löytyy pari juttua, jotka saattavat hieman avata, minkä sortin peli on kyseessä: SD meinaa termiä “Super Deformed” eli sellaista isopäistä, nykyisin paremmin “chibi” -tyylinä tunnettua designia. Tässä siis esiintyy tunnettujen sankareiden chibi-versiot. Sarjan pelejä on muuten Japanissa julmetusti ja niitä julkaistaan edelleen. Ideana on lyhykäisesti, että otetaan tunnettuja hahmoja ja lykätään ne chibiversioina team-up mähinään milloin minkäkin tyylin peleissä. Tässä pelissä mukana on Ultraman, Kamen Rider ja Gundam -hahmoja. Hommana on pelastaa ilmeisesti jonkin sortin prinsessa avaruusolennoilta. Ei ehkä omaperäisin juoni, mutta ajanee asiansa. Tunnistin entuudestaan Ultramanit (Ultraman, Ultra Seven ja Ultrman Taro) ja pari Gundamia, mutta Kamen Rider ei ole kovin tuttu. Tiedän kyllä, että se on prätkillä huristeleva Sentai-tyylinen poppoo ja tunnistan pari hemmoa ulkonäöltä, mutta en ole muuten perehtynyt asiaan. Joku asiantuntija on tervetullut sivistämään.
Itse peli on Mega Man-tyylinen tasoloikka, jossa valitaan karttanäkymässä yksi kahdeksasta kentästä vapaavalintaisessa järjestyksessä. Lopussa voitetaan bossi ja kahdeksannen kentän jälkeen kohdataan lopulta pääpahis yhdeksännessä kentässä. Se, mikä erottaa pelin Mega Manista on että, tässä pelissä aloitetaan jokainen kenttä jollain hahmolla, mutta sitä voi vaihtaa lennossa vihollisilta putoavilla power-upeilla. Joka hahmoa voi myös päiättää voimakkaampaan versioon. Myös downgrade löytyy, joten on varottava poimimasta kakkaa bonusta. Parannusesineitäkin putoaa, perinteisen onigiri-riisikakun muodossa. Kentä alussa aloitetaan karvalakkiversiolla, jolla on yleensä melko onneton hyökkäys: potku, kepillä/miekalla lyönti tai karate-kumautus. Upgreidaamalla kehiin astuu tehokkaampi hahmo, jolla on pyssy ja ultimate-heebolla on yleensä iso tai kaksi ammusta kerralla. Muuten mennään perus A & B -kontrolleilla. Ohjaaminen on riittävän tarkkaa ja responsiivista, eli siitä ei homma jää kiinni. Grafiikoista sanoisin, että hahmot näyttävät oikein hyviltä ja taustat parempaa keskitasoa.
Varsinkin aluksi vaikeuaste tuntuu karulta: Viholliset kestävät varsinkin aloitussankarilta monta osumaa, moni ampuu nopeasti tai hakeutuvia ammuksia ja hahmolla on melkoinen hitstun, jossa joka osuma jähmettää hetkeksi paikoilleen. Myös hitboksi on armoton. Onneksi mikään paitsi monttu ei tapa kerralla ja tasoloikka on paljon Mega Mania helpompaa. Viholliset näyttävät olevan kavalkadi pahiksia edellämainituista sarjoista. Bossesita tunnistin heti ainakin Zettonin ja sen alkuperäisen Gundamin pääpahiksen, mikä lie nimeltään. Onneksi löytyy myös easy mode, jolla pelistä tulee helpohko, kunhan kentät oppii. Tehokkain hahmo vaikutti olevan sininen Kamen Rider -tyyppi (en pystynyt varmistamaan kuka oli kyseessä, ryhmäkuvassa vasen ylänurkka), joka ampuu leveästi kaksi ammusta etusuuntaan. Vähän kuin Contran Spread Gunin pikkuveli. Peli meni muuten läpi yhden illan pelailulla, tosin jouduin turvautumaan easy-modeen.

SD Hero Soukessen on ihan pätevä köyhän miehen Mega Man, joka ei nouse samalle tasolle Capcomin klassikkosarja kanssa, mutta on ihan jees toimintatasoloikka, etenkin jos sattuu tykkäämään hahmoista. Turhautumista aiheuttaa kenttäsuunnittelu yhdistettynä vihollisiin: Vähän liian usein olet kapeassa käytävässä, johon ammutaan hakeutuvia ammuksia, tai vihollinen ahdistaa nurkkaan pelkästään tilanpuuttueen vuoksi. Monesti tuntuu, että pitää vaan bruteforcettaa energiapalkin turvin ohi, yrittämättä edes taistella ja sitten tietää, mikä vihollinen pudottaa parannusesineen myöhemmin. Elegantimpi suunnittelu välttäisi tämänkaltaiset sudenkuopat. Pari bossitappelua tuntui vähän samalta, mutta taas toisiin löysi välittömästi sopivan patternin. Sanoisin, että ollaan hieman Famicomin keskitason yläpuolella, riippuen kuinka paljon arvoa antaa tutuille hahmoille ja vihollisille. Lennosta vaihdettavat sankarit on kyllä varsin hauska gimmick ja ehdottomasti pelin paras ominaisuus. Suosittelen, jos tykkää Mega Manista ja Ultramanista, Kamen Riderista tai Gundamista, tai jopa kaikista.
Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
SD-lyhenteestä tulee aina mieleen SD Snatcher joka on juurikin samalla tapaa chibi-stetty versio Snatcherista. Pelistä en kyl itse juuri mitään tiedä paitsi sen, että kyseessä on pikemminkin perinteinen jrpg kuin vn/tekstiseikkailupeli.