Skip to main content

Datsuni onpi Ratsuni

Moi,

Tällä kertaa palaamme modernien pelien parista takaisin tuttuun ja turvalliseen Famicomiin. Peli itsessään tosin on kaikkea muuta kuin tuttu, tai turvallinen: Sukellamme laukkakilpailujen maailmaan Namcon vuoden 1987 pelissä Family Jockey.



Kyllä vain, hevoskilpailuja. Ratsukilpailut ja niihin liittyvät pelit ovat mielenkiintoinen ilmiö. Niitä ei koskaan julkaista muualla kuin Japanissa, mutta siellä sitten löytyykin jos minkälaista tarjontaa. Mullekin tulee jatkuvalla syötöllä ilmoituksia Japanin Segalta Star Horse-päivityksistä. Hevospelit ovat vähän samaa luokkaa kun pachinkot, hankala ymmärtää mikä niissä viehättää. Joka ilta rivistö pukumiehiä istuu ratsukilpailupelien ääreen mättämään taskunpohjalle jääneet jeninsä ja ketjupolttamaan. 

Epäilen, että historialla on tekemistä tämän ilmiön kanssa: Uhkapelit ja vedonlyönti on hyvin tarkasti valvottua ja lähes kokonaan kiellettyä, paitsi ihan parissa urheilulajissa, joista ratsukilpailut sattuu olemaan yksi. Tämä taas liittyy yakuzaan, joka käytännössä pyöritti ja pyörittää vieläkin uhkapelejä ja on tehnyt niin jo yli 300 vuotta. Viranomaiset haluavat pitää gangsterit erillään urheilusta ja hevosia kun on vaikea lahjoa tai kiristää raha-asioilla, niin tämä laji katsotaan riittävän turvalliseksi sallia vedonlyönti. Lajeja on pari muutakin, mutta yhteistä kaikille on, että niissä on jokin muukin elementti kuin ihminen, joka vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.



Mites tämä liittyy Family Jockeyhin? Siten, että tässäkin on “Family” pelimuoto, jossa 1-2 pelaajaa kilpailee itse skabassa ja 1-4 muuta voivat lyödä vetoa tuloksista, kuin oikeissa kilpailuissa ikään. Hauskasti neljä hahmoa ovat perheen Isä, Äiti, Poika ja Tyttö. Uhkapelit tehdään tutuksi jo varhain. :D 



Itse peli on käytännössä simppeli kilpa-ajopeli, jossa ensin valitaan menopeli 16 hevosen porukasta, joilla kaikilla on 6 ominaisuutta, jotka vaikuttavat hepojen heikkouksiin ja vahvuuksiin. Alla ote manuskasta:

 スピード Speed This number determines the highest maximum speed that the horse is able to achieve.
スタミナ Stamina A horse with greater stamina can withstand running at a high speed for longer distances than a horse with low stamina.
ガッツ Gutsy How gutsy a horse is determines how little strength it will lose when running in difficult conditions, such as rain, sand, or bumping into other horses.
ジャンプ Jump Better jumping ability means a horse will have an easier time clearing obstacles that you attempt to jump over.
ターボ Turbo Turbo dictates how quickly a horse will accelerate when it gets whipped by the jockey.
タイプ Type A horse that has a high type value will be more likely to perform well under difficult track or race conditions.



Muuten homma menee niin, että valitaan ratsu, sitten nähdään ennakkosuosikit vedonlyöntiä varten. Tässä auttaa, jos tietää mitä ne pallerot ja kolmiot käytännössä meinaavat. A-nappi antaa piiskaa, joka toimii kiihdytyksenä B-nappi hyppää. Jep, esteratojakin löytyy. Myös ratojen tyyppi, pituus ja olosuhteet vaihtelevat. Kaikki nämä tekijät sekä tietysti tarkka ohjastaminen vaikuttavat irtoaako menestystä, vai ei. Perus yksinpelissä pitää sijoittua neljän parhaan joukkoon, jotka saavat palkintorahoja, muuten se on game over. Suosikkihevosta valitessa päädyin ei niin tuulennopeaan, mutta sisukkaaseen ja kestävään Prince Meloniin. Momotaro oli toinen vahva suosikki, mutta Persikkapoika sai tällä kertaa antaa tilaa Melonipirinssille. Paikan valinnalla ja juoksulinjalla on paljon merkitystä. Osissa rataa on pehmeitä tai scrubuisia kohtia, jotka hidastavat menoa ja väsyttävät ratsua. Toisinaan radalle ilmestyy myös power up, joka hieman kasvattaa yhtä kuudesta ominaisuudesta. Ohjastajan vastuulle jää arvioida, kannattaako bonusta metsästää mahdollisen hyvän linjan menetyksen kustannuksella. Myös loppusuoralle siirryttäessä pitää huolehtia, ettei jää pussiin ja tietysti on osattava jakaa voimat oikein. Esteradoila jos missaa hypyn, niin meno loppuu siihen kerrasta. Peli on simppeli, mutta yllätti, miten paljon taktiikkaa menestymiseen tarvitaan. 



Grafiikat ja äänet ovat yksinkertaiset, mutta ajavat asiansa, ja jotenkin ne pienet pikseliratsukot olivat aika sympaattisen näköisiä. Ei kuitenkaan todellakaan mitään audiovisuaalista herkkua.

Family Jockey paljastui kelpo peliksi, joskin hieman yksinkertaiseksi pitkässä juoksussa. Ei siinä mitään, kevyt ajanvietepeli on usein paikallaan. Alle euron hintaan varsin mukava ylläri. Tämä peli valikoitui testiin Gamecenter CX.n perusteella, kuten moni muukin. Olisi muuten hauska tietää olivatko ne hevoset ihan oikeita 80-luvulla kilpailleita.


Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palataan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...