Hei,
Elokuun viimeisessä blogissa esiintyy klassinen hahmo, joka tosin ei ole juurikaan tunnettu videopelien puolelta, eikä nauti samanlaista statusta meillä päin kuin kotimaassaan: Katsauksessa on Konamin julkaisema vuoden 1988 Famicom-peli Tetsuwan Atom, tai tutummin: Astro Boy.
Astro Boy on mangan “isän” Osamu Tezukan tunnetuin hahmo ja alkuperäistä sarjista julkasitiin vuosina 1952-1968. Ideana on, että “Tiedeministeriön” tohtori Tenma rakentaa nuoren pojan näköisen sankarirobotin, joka oikaisee milloin mitäkin vääryyksiä. Kuulostaa Mega Manilta. Tezuka perusti Astro Boyn ulkonäön vahvasti Mikki Hiireen, joka tuli tuohon aikaan tunnetuksi miehitetyssä Japanissa ja Tezuka halusi antaa lapsille jotain ilon aiheita sodan pahasti runtelemassa maassa, joten hän ryhtyi piirtämään sarjakuvia. Ne hiustyylin kaksi töyhtöä kieltämättä tuovat mieleen heti Mikin korvat. Myöhemmin mukaan tuli myös animaatiosarjojen tuotantoa. Tezukaa pidetään ikäänkuin Japanin Walt Disneyna.
Famicom-peli on perusteiltaan simppeli tasoloikka, mutta hommassa on pari juttua, jotka erottavat Astro Boyn vaikka Mariosta: A-nappi hyppää, B-on lyönti, mutta mukana on myös lento, joka tapahtuu Mario 64:n tapaan ottamalla vauhtia kolmella loikalla ja viimeinen lähettää hahmon lentoon. Mukana on myös energiamittari, joka toimii samalla aikana. Energian loppuessa se on nirri pois. Tohtorin voi tosin kutsua lataaman Astro Boyn energian, mutta se maksaa vihollisilta putoavia kolikoita.
Astro Boyn vaikeustaso on melko armoton, henki lähtee yhdestä tai kahdesta osumasta ja käytössä on kolme elämää, sitten se on takaisin alkuun. Kentät ovat myös suhteellisen laajoja ja sisältävät salaisuuksia, jotka on ilmeisesti pakko löytää edetäkseen. Myös joitain kryptisiä tilanteita tuli eteen, joiden ymmärtäminen varmasti vaatisi vähän parempaa Astro Boyn hahmon ja maailman tuntemusta. En päässyt lähellekään loppua yhdessä illassa. Voihan se tosin olla, että peli on lyhyt, mutta jotenkin ei tuntunut siltä. Varmaan pitäisi kaivaa joku FAQ jotta ymmärtäisi pelin kaikki tilanteet ja mekaniikat. Joka tapauksessa, vaikea oli. Grafiikat ja äänet ovat Famicomin mittapuulla ihan hyvät, mutta eivät loistavat. Hahmojen spritet ovat kuitenkin hauskan näköiset: Astropoika näyttää hyvältä ja isonenäiset viholliset pyllähtävät hauskasti kumoon kun niitä kumauttaa.
Jotenkin sitä on tottunut tämän ajan Konamilta niin timanttiseen tarjontaan, että hieman riman alta mentiin kaikin puolin. Ei tämä mikään täysi susi ole, mutta olen pelannut viime aikoina paljon parempiakin Famicom-loikkia Konamilta, kuten Goemonia. Jos peli olisi helpompi, niin olisin nauttinut enemmän, nyt meni alun hinkkaamiseksi uudelleen ja uudelleen. Super Famicomin jatko-osa näytti siltä, että siinä on parannettu kaikin puolin, joten suosittelen ensimmäiseksi Astro Boy pelikokemukseksi mielummin sitä.
Astro boy on muuten justiinsa nyt muutenkin ajankohtainen: Tampereen taidemuseossa avataan syyskuussa Osamu Tezuka-näyttely ja lisäksi näillä näppäimillä ilmestyy suomennettu Astro Boy- sarjakuvakokoelma. Kannattaa tsekata molemmat. Kiitoksia taas kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments