Skip to main content

Työmies Lomailee

Morjens,

Luvassa on lisää Famicomin pelitarjontaa, aurinkoisen viikon inspiroimana katsastamme Namcon vuoden 1986 Famicom-version 1985 julkaistusta kolikkopelistä Dig Dug 2: Trouble in Paradise. Jep, klassisen kolikkopelin jatko-osa, joka on varmasti paljon tuntemattomampi kuin edeltäjänsä. 



Moni varmaan tietää alkuperäisen Dig Dugin, missä pieni valkoiseen haalariin pukeutunut ukko kaivaa tunnelia aseenaan pumppu, jolla poksautetaan viholliset, kuin liian täyteen pumpattu ilmapallo. Tätä peliä tutkaillessa ilmeni, että se ukko on työmies Taizo Hori. Aina sitä oppii jotain uutta. Dig Dug 2 monipuolistaa kaavaa. Tällä kertaa toiminta kuvataan ylävinkkelistä saarilla, jotka on tarkoitus tyhjentää vihollisista, joita on kahta sorttia: Punaisia sukelluslasit päässä käveleviä palloja (Pooka) ja chibi-lohikäärmeitä (Fygar) henki menee, jos ne pääsevät koskemaan ja lohikäärmeet myös puhaltavat tulta. 



Hahmolla on käytössä ykkösestä tuttu pumppu (B-nappi) jolla voi pumpata viholliset palloksi, joka poksahtaa ennen pitkää, sekä uutena ja koko pelin punaisena lankana toimiva pora (A-nappi), jolla voi porata saarien “heikkoihin kohtiin” tai murtumiin. Jos murtuma yltää saaren osan reunasta reunaan, niin murtuman kohdasta katsottuna pienempi puolisko rysähtää mereen. Tietysti tällä puoliskolla olevat hahmot menevät perässä, joten ideana on porata taktisesti ajoittamalla, jotta mahdollisimman moni vihollinen jää mereen putoavalle osalle. Usean vihollisen yhtäaikaisesta pudottamisesta saa myös paljon pisteitä. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, koska vihulaiset seuraavat hellittämättä ja porata voi vain tietyissä kohtaa. On myös otettava huomioon mihin suuntaa pitää ja mistä kohtaa pitää porata halutun efektin saavuttamiseksi. Pumppu toimii ikäänkuin hätävarana tiukkojen paikkojen selvittämiseen. Poraaminen ja etenkin fiksusti on todella tyydyttävää. Kun onnistuu pudottamaan koko kentän pahikset jordaaniaan yhdellä taktisesti suunnitellulla porauksella, niin tunne on mahtava. Ei uskoisi, että näin simppeli idea kääntyy näin hyvin toimintapuzzleksi.



Vaikeusaste on aluksi maltillinen, mutta kohoaa varsin kinkkiseksi myöhemmin. Porauksessa on myös sellainen juttu, että jokainen pudotettu pala pienentää saarta ja jättää vähemmän tilaa välttää vihollisia, joten on harkittava, mikä on kannattavaa ja mikä ei. Saarissa olevat murtumat myös hidastavat vihollisia merkittävästi, joten niitä voi käyttää hyväkseen liikkumisessa. Continue löytyy ja yrityksiä on loputtomasti, mikä on hyvä homma, koska saaria on paljon, ainakin päälle 50. En päässyt koskaan loppuun saakka. 



Ulkoasu on simppeli, mutta toimiva ja meininki on kaikin puolin Namcon vanhojen kolikkopelien tuntuista, ääniä myöten. Pac Mania pelanneet tuntevat olonsa kotoisaksi. Eikä ihme, sillä Dig Dug pyöri samalla piirisarjalla kuin Pac Man. 



Yllätyin Dig Dug 2:n koukuttavuudesta ja miten hyvältä poraaminen tuntui. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos vanhat kolikkopelit maistuvat. Dig Dug 2 on erittäin hyvä kolikkopelikäännös ja valtavasti parempi pelikokemus kun ykkönen näin modernina aikana.

Siinä oli kaikki tältä erää, kiitoksia lukijoille ja palataan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...