Skip to main content

Neiti Etsivät

Moi,

Vuorossa jälleen Famicomia, tällä kertaa katsastamme Shouein ja toei Animationin vuoden 1988 pelin Sukeban Deka 3 (Delinquent Girl Detective 3).


Peli perustuu 70-80 lukujen taitteessa julkaistuun mangaan, josta on tehty myös TV-sarja 80-luvun puolivälissä ja jokunen leffakin, joista uusin on peräti niinkin tuore tapaus kun vuodelta 2006. Peli pohjautuu hahmojen ulkoasun ja nimien perusteella nimenomaan TV-sarjaan. Ilmeisesti homman idea on että koulutyttöraggarit saavat tilaisuuden suorittaa “yhdyskuntaplavelua” estivinä. Siitä sitten lähtee liikkeelle toimintarope hieman Zelda 2:n tai Battle of Olympuksen hengessä. 


Hahmoina on kolme siskosta: Yuka, Yuma & Yui Kazama, joilla kaikilla on oma trademark aseensa: Yuilla on paperikurkia, Yumalla hiuspinnejä ja Yuilla jojo. Jep, suht tyypilliset mangasankarittaren valinnat. Jokaisella on myös omat magicpointseja käyttävät erikoiskykynsä sekä omia löydettäviä varusteita. Myös kokemustasot löytyvät, maksimina ilmeisesti 20. Kykyjen kanssa oli hieman ongelmia, ne kun ovat hiraganoilla, eivätkä varsinaisesti mitenkään kuvaavia nimiensä puolesta. Netistä kun lunttasi manuaalia, niin idea alkoi selvitä.


Käytännössä peli etenee joko isometristen ylävinkkelikenttien tutkimisesta tai sivulle scrollaavien toimintatasoloikkakenttien selvittämisestä. Meininki on kontrollien puolesta perus “A hyppää, B ampuu”. Siskosta voi vaihtaa lennosta, mikä onkin monessa kohtaa pakollista erikoiskykyjen vuoksi. Samalla taistellaan kimppuun hyökkääviä ninjoja vstaan ja lopuksi päihitetään pomovastus. Täytyy sanoa,että pituutta löytyy kohtuullisesti ja niin myös vaikeustasoa, pääsin yhden illan pelailulla ehkä hieman yli puolen välin. Jo alussa ilmeni pari hieman kryptistä kohtaa, joten vaikea sanoa, miten älyttömäksi homma loppua kohden menee. Saattaa olla, että jäisi läpäisemättä ilman läpipeluuohjeesta lunttaamista.  Aluksi tutkitaan pikkukaupungin katuja, josta matka vie metsän läpi vuorille ja luolastoon, minne loppujen lopuksi, se jäi vielä mysteeriksi.


Peli on audiovisuaalisella puolella famicomin perustasoa. Hahmot ovat ihan laadukkaita ja hyvin suunniteltuja, kuten taustatkin. Musiikki on jees, mutta kaipaisi ehkä pari biisiä lisää. Kontrolleissa on puolestaan havaittavissa kankeutta ja koko pelissä ylipäänsä sellaista hieman yleiskäpyisyyttä, joka on tosin aika tyypillistä tämän ajan muille kuin aivan niille huippupeleille.


Sukeban Deka on ihan hauska kuriositeetti, varsinkin, jos vanhat mangat tai ylipäänsä tämän tyylinen meininki kiinnostaa. Mikään tuntematon suuruus tai hiomaton timantti ei kuitenkaan ole kyseessä. Itse törmäsin tähän etsiessäni Kunio-kun pelejä. Aihepiiri molemmissa on jokseenkin sama, mutta lähestymistapa puolestaan melko erilainen. 

Siinä kaikki tällä erää, kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan.

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...