Skip to main content

Neiti Etsivät

Moi,

Vuorossa jälleen Famicomia, tällä kertaa katsastamme Shouein ja toei Animationin vuoden 1988 pelin Sukeban Deka 3 (Delinquent Girl Detective 3).


Peli perustuu 70-80 lukujen taitteessa julkaistuun mangaan, josta on tehty myös TV-sarja 80-luvun puolivälissä ja jokunen leffakin, joista uusin on peräti niinkin tuore tapaus kun vuodelta 2006. Peli pohjautuu hahmojen ulkoasun ja nimien perusteella nimenomaan TV-sarjaan. Ilmeisesti homman idea on että koulutyttöraggarit saavat tilaisuuden suorittaa “yhdyskuntaplavelua” estivinä. Siitä sitten lähtee liikkeelle toimintarope hieman Zelda 2:n tai Battle of Olympuksen hengessä. 


Hahmoina on kolme siskosta: Yuka, Yuma & Yui Kazama, joilla kaikilla on oma trademark aseensa: Yuilla on paperikurkia, Yumalla hiuspinnejä ja Yuilla jojo. Jep, suht tyypilliset mangasankarittaren valinnat. Jokaisella on myös omat magicpointseja käyttävät erikoiskykynsä sekä omia löydettäviä varusteita. Myös kokemustasot löytyvät, maksimina ilmeisesti 20. Kykyjen kanssa oli hieman ongelmia, ne kun ovat hiraganoilla, eivätkä varsinaisesti mitenkään kuvaavia nimiensä puolesta. Netistä kun lunttasi manuaalia, niin idea alkoi selvitä.


Käytännössä peli etenee joko isometristen ylävinkkelikenttien tutkimisesta tai sivulle scrollaavien toimintatasoloikkakenttien selvittämisestä. Meininki on kontrollien puolesta perus “A hyppää, B ampuu”. Siskosta voi vaihtaa lennosta, mikä onkin monessa kohtaa pakollista erikoiskykyjen vuoksi. Samalla taistellaan kimppuun hyökkääviä ninjoja vstaan ja lopuksi päihitetään pomovastus. Täytyy sanoa,että pituutta löytyy kohtuullisesti ja niin myös vaikeustasoa, pääsin yhden illan pelailulla ehkä hieman yli puolen välin. Jo alussa ilmeni pari hieman kryptistä kohtaa, joten vaikea sanoa, miten älyttömäksi homma loppua kohden menee. Saattaa olla, että jäisi läpäisemättä ilman läpipeluuohjeesta lunttaamista.  Aluksi tutkitaan pikkukaupungin katuja, josta matka vie metsän läpi vuorille ja luolastoon, minne loppujen lopuksi, se jäi vielä mysteeriksi.


Peli on audiovisuaalisella puolella famicomin perustasoa. Hahmot ovat ihan laadukkaita ja hyvin suunniteltuja, kuten taustatkin. Musiikki on jees, mutta kaipaisi ehkä pari biisiä lisää. Kontrolleissa on puolestaan havaittavissa kankeutta ja koko pelissä ylipäänsä sellaista hieman yleiskäpyisyyttä, joka on tosin aika tyypillistä tämän ajan muille kuin aivan niille huippupeleille.


Sukeban Deka on ihan hauska kuriositeetti, varsinkin, jos vanhat mangat tai ylipäänsä tämän tyylinen meininki kiinnostaa. Mikään tuntematon suuruus tai hiomaton timantti ei kuitenkaan ole kyseessä. Itse törmäsin tähän etsiessäni Kunio-kun pelejä. Aihepiiri molemmissa on jokseenkin sama, mutta lähestymistapa puolestaan melko erilainen. 

Siinä kaikki tällä erää, kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan.

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv