Skip to main content

Neiti Etsivät

Moi,

Vuorossa jälleen Famicomia, tällä kertaa katsastamme Shouein ja toei Animationin vuoden 1988 pelin Sukeban Deka 3 (Delinquent Girl Detective 3).


Peli perustuu 70-80 lukujen taitteessa julkaistuun mangaan, josta on tehty myös TV-sarja 80-luvun puolivälissä ja jokunen leffakin, joista uusin on peräti niinkin tuore tapaus kun vuodelta 2006. Peli pohjautuu hahmojen ulkoasun ja nimien perusteella nimenomaan TV-sarjaan. Ilmeisesti homman idea on että koulutyttöraggarit saavat tilaisuuden suorittaa “yhdyskuntaplavelua” estivinä. Siitä sitten lähtee liikkeelle toimintarope hieman Zelda 2:n tai Battle of Olympuksen hengessä. 


Hahmoina on kolme siskosta: Yuka, Yuma & Yui Kazama, joilla kaikilla on oma trademark aseensa: Yuilla on paperikurkia, Yumalla hiuspinnejä ja Yuilla jojo. Jep, suht tyypilliset mangasankarittaren valinnat. Jokaisella on myös omat magicpointseja käyttävät erikoiskykynsä sekä omia löydettäviä varusteita. Myös kokemustasot löytyvät, maksimina ilmeisesti 20. Kykyjen kanssa oli hieman ongelmia, ne kun ovat hiraganoilla, eivätkä varsinaisesti mitenkään kuvaavia nimiensä puolesta. Netistä kun lunttasi manuaalia, niin idea alkoi selvitä.


Käytännössä peli etenee joko isometristen ylävinkkelikenttien tutkimisesta tai sivulle scrollaavien toimintatasoloikkakenttien selvittämisestä. Meininki on kontrollien puolesta perus “A hyppää, B ampuu”. Siskosta voi vaihtaa lennosta, mikä onkin monessa kohtaa pakollista erikoiskykyjen vuoksi. Samalla taistellaan kimppuun hyökkääviä ninjoja vstaan ja lopuksi päihitetään pomovastus. Täytyy sanoa,että pituutta löytyy kohtuullisesti ja niin myös vaikeustasoa, pääsin yhden illan pelailulla ehkä hieman yli puolen välin. Jo alussa ilmeni pari hieman kryptistä kohtaa, joten vaikea sanoa, miten älyttömäksi homma loppua kohden menee. Saattaa olla, että jäisi läpäisemättä ilman läpipeluuohjeesta lunttaamista.  Aluksi tutkitaan pikkukaupungin katuja, josta matka vie metsän läpi vuorille ja luolastoon, minne loppujen lopuksi, se jäi vielä mysteeriksi.


Peli on audiovisuaalisella puolella famicomin perustasoa. Hahmot ovat ihan laadukkaita ja hyvin suunniteltuja, kuten taustatkin. Musiikki on jees, mutta kaipaisi ehkä pari biisiä lisää. Kontrolleissa on puolestaan havaittavissa kankeutta ja koko pelissä ylipäänsä sellaista hieman yleiskäpyisyyttä, joka on tosin aika tyypillistä tämän ajan muille kuin aivan niille huippupeleille.


Sukeban Deka on ihan hauska kuriositeetti, varsinkin, jos vanhat mangat tai ylipäänsä tämän tyylinen meininki kiinnostaa. Mikään tuntematon suuruus tai hiomaton timantti ei kuitenkaan ole kyseessä. Itse törmäsin tähän etsiessäni Kunio-kun pelejä. Aihepiiri molemmissa on jokseenkin sama, mutta lähestymistapa puolestaan melko erilainen. 

Siinä kaikki tällä erää, kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan.

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...