Skip to main content

Tuomiolla Tuomio

Moi, 
Otetaanpa vaihteeksi väliin uudempaa peliä. Ajattelin kirjoittaa fiiliksiä viime vuonna julkaistusta PS4 pelistä nimeltä Judgement (Japanissa Judge Eyes), nyt kun sain sen viimein päätökseen. 


Kyseessä on siis Yakuza-sarjan spinoff, joka sijoittuu sarjan päänäyttämö Kamurochoon ja sivuaa pääsarjan tapahtumia, muttei kuitenkaan risteä merkittävästi, eikä Yakuzojen päähahmoja nähdä lainkaan. Sen sijaan pääosassa on entinen puolustusasianajaja, nykyinen yksityisetsivä Takayuki Yagami (lärvin motion capturesta ja äänestä vastaa ihan staratason näyttelijä, Takuya Kimura), joka pitää toimistoa Kamurochossa parhaan kamunsa, ex Yakuza Kaito Masaharun kanssa. Yagami sotkeutuu murhamysteeriin, jossa “Myyräksi” kutsuttu sarjamurhaaja tappaa gangstereita ja käyntikortiksi kaivaa uhreiltaan silmät päästä. Tapahtumiin liittyy lisäksi Yagamin vanha lakimieskeissi, iso lääkeyhtiö, gangstereita sekä korruptoituneita poliitikkoja ja viranomaisia. Näistä aineksista keitetään melkoinen soppa, joka alkaa hieman hitaasti, mutta kiristää tahtia ja jännitystä loppua kohden. Hyvin pitkälle siis Yakuzojen oloista meininkiä. Mukana on myös pääsarjalle tunnusomaiset hauskat ja vaihtelevat sivutehtävät, mieleenpainuvat ja sympaattiset hahmot sekä paljon minipelejä. 


Myös itse pelaaminen on hyvin lähellä Yakuzoja: kaupungilla pyöritään vapaasti, mätkitään kuonoon pikkukonnia ja paikoitellen isompiakin, suoritetaan yksityisetsivän keissejä, pelataan minipelejä ja tavataan mitä erikoisempia persoonia. Tappelut ovat ennallaan, pienillä muutoksilla. Yagamilla on kaksi tyyliä, Kurki ja Tiikeri, joihin kerätään uusia liikeitä ja bonuksia kokemuspisteillä. Yagamin tyyli on huomattavasti lennokkaampi kikkailutyyli verrattuna Kiryun suoraviivaisempaan murjontaan. Pääpiirteiltään toiminta on kuitenkin tuttua. Muitakin osa-alueita kohennetaan kokemuksella, hyvin samaan tapaan kuin Yakuzoissa. Isoimmat muutokset ja lisäykset ovat varjostustehtävät, joissa jäljestetään tutkittavaa kohdetta milloin mistäkin syystä, sekä “etsivämode”, jossa pitää etsiä johtolankoja keisseihin. Muitakin pikkujuttuja löytyy, kuten tiirikointitehtävät ja dronella lentely. Perinteiset Segan pelihallit löytyvät tästäkin, pelitarjontaa on taas hieman muutettu aiemmista. Parissa kohtaa päästään myös väläyttämään Yagamin asianajajan skillssejä, kun pitää latoa todistusaineistoa tiskiin päättelyn perusteella. Näitä ei voi mokata kovin pahasti, joten mitään Ace Attorney-meininkiä ei ole luvassa.


Graafisesti judgement muistuttaa hyvin paljon Yakuza 6:a, jossa onkin lähes identtinen kaupunki ja hahmomallit. Kamurochoa on taas laajennettu hieman, pääosin ylöspäin katoille ja ylempien kerrosten liikkeisiin, sekä pikkukujille ja takapihoille. Tunnelma on mainio, kaupunki tuntuu paikoitellen hämmästyttävän eläväiseltä ja olenkin tainnut sanoa aiemmin, että kaupunki on yksi sarjan päähahmoista. On aina mukava palata takaisin ja muistella, miten mikäkin liike ja kadunkulma on muuttunut, mitä liikkeitä on lopetettu ja mitä tullut tilalle. Animaatiot ovat saman tyyppiset kuin kutosessa ja latausajat on onnistuttu pitämään minimissään. 


Judgementin tarina alkaa melko hitaasti ja käy puolivälissä viittä vaille puuduttavan puolella, kun mitään ei tunnu selviävän ja homma tuntuu menevän hortoiluksi, mutta tahti nousee ja keissi eskaloituu loppua kohden mukavasti. Päähahmo Yagami on sympaattinen, samoin kuin best bro Kaito. Molempien menneisyyttä ja taustoja käydään läpi melko perusteellisesti, mikä onkin tarpeen, koska kyseessä on kokonaan uudet hahmot, joista pitäisi alkaa välittämään pelin aikana. Pahikset ovat sopivan ärsyttäviä, että kun lopulta pääsee tarjoilemaan luuvitosta, niin hommassa on mukavaa tunnetta. Onneksi sivutehtävät ovat säilyneet laadukkaina ja hauskoina. Muutama unohtumaton tuttavuus tuli taas vastaan. Tekemistä on vähän liiankin kanssa, jouduin jättämään esimerkiksi dronella lentelyt minimiin, muuten jo valmiiksi pitkäksi venähtänyt läpipeluu olisi mennyt jo liian pitkäksi.


Judgement on hieman hankala arvioida meikäläisen taustoilla. Yakuzan 15 vuotta kattavaan tarinaan ja sen päähenkilöihin, joihin on ehtinyt kiintyä vuosien varrella tätä ei saisi verrata, vaan vaikea on välttääkään, koska meno on niin samanlaista. Judgement tekee hyvää työtä hahmojen kohdalla ja saa mukana ihan aitoa tunnetta, tämän Ruy Ga Gotoku Studio tekee ehkä paremmin kuin mikään muu porukka. Tarina kompastelee hieman alussa keskivaiheilla, mutta paranee loppua kohden. Muutama tuttu hahmo nähdään myös ohimennen, mikä tuo mukaan mukavia nostalgiahetkiä ja fiilistelyä. Loppujen lopuksi käteen jää hyvä spinoff hyvillä hahmoilla ja tervetullut lisä laajentamaan Yakuza-sarjan maailmaa. Sopiva välipala isoja muutoksia tekevää seiskaa odotellessa.  


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...