Skip to main content

Avaruusinvaasio jatkuu

 Moi,

Tällä kertaa luodaan pikainen katsaus klassikon jatko-osaan, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Peliaika tällä viikolla on ollut vähissä, mutta retropelien etu on nimenomaan siinä, että niistä löytyy sopivia vaihtoehtoja pikaisen, vaikkapa vain vartin pelisession livautukseen johonkin väliin. Siispä, vilkaistaan miltä Taiton Space Invaders Part 2 Famicomille vaikutti.

Alkuperäinen Space Invaders on varmasti tunnetuimpia videopelejä koskaan ja aikoinaan se ryöväsi kolikoita jopa siinä määrin, että tarinan mukaan 10 jenin kolikot olivat vaarassa loppua, koska kaikki mätettiin Invaders-koneiden syöverehin. Kuinkahan jatko-osassa on muutettu supersimppeliä konseptia?

Vastaus kuuluu, että eipä juuri mitenkään. Mitään merkittäviä muutoksia en havainnut, pientä vaikeustason nostoa lukuunottamatta. Tämä on toteutettu Tomohiro nishikadon kalatorikäynnin inspiroimia vihollisspritejä hieman pienentämällä, joten niihin on vaikeampi osua. Olin myös havaitsevinani vihollisten liikesyklin nopeutumisen aavistuksen aiemmin kuin ykkösessä. Ulkoasun puolesta suurin muutos on, että nyt on mukana värejä enemmän kuin pelkät valkoiset ja vihreät. Joissain vanhoissa Space Invaders kolikkopeleissä tämä oli toteutettu sellofaanikalvolla monitorin ja lasin välissä, jolla saatiin värikkäitä siivuja ruudun eri osiin.  


art 2:ssa on kuulemma joitain muitakin pieniä muutoksia, mutta vasta viidennestä kentästä eteenpäin, joten niiden katsastus jäi haaveeksi, sen verran haastava peli kuitenkin on, ettei näillä rajatuilla peliajoilla ehtinyt treenata tarpeeksi. 

Space Invaders on minulle jostain syystä erittäin nostalginen peli, en enää edes oikein muista miksi, mutta jos saisin valita minkä tahansa klassisen kolikkopelin kotiin, se olisi cocktail-pöytämallin Space Invaders tai Donkey Kong. Nykyajan mittapuulla tämä on todella yksinkertainen ja jopa spartalaisen karu, mutta silti joku tässä tenhoaa edelleen.

Siinä kaikki tällä kertaa, hieman normaalia pikaisempi vilkaisu. Ensi viikolla luvassa taas kattavampi katsaus kun kiireet toivon mukaan hellittävät. Blogi kuitenkin päivittyy joka viikko, siitä ei tingitä!

Vielä lopuksi: Kiitoksia lukijoille kymmenen tuhannen lukukerran rajapyykin rikkoutumisesta, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...