Skip to main content

Sähköputkimies tulevaisuudesta: Pikku-ukkoperjantai #7

 Moi,

Perjantain kunniaksi unboksataan. Japanista saapui eilen paketti, joka sisälti tuliterän Amazing Yamguchi-sarjan (Tämä on siis käytännössä Revoltech, mutta Katsuhisa Yamaguchin mukaan nimettyä supersankarisarjaa) hahmon numero #20. Suoraan ysärin X-Menistä saapuu herra nimeltä Cable!

Heebo saattaa olla monelle tuttu yrmyilijä Deadpool 2 -leffasta mutta sarjisten Cable (normonimi Nathan Christoper Charles  Summers) on eräs supersankarisarjakuvien monimutkaisimmista hahmoista: Hän on Ryhmä X:n Kykloopin, eli Scott Summersin ja Jean Greyn, eli Feenixin (Itseasiassa se ei edes ollut Jean Grey, vaan hänen klooninsa, Madelyne Pryor, mutta mennään nyt Feenixillä että joku järki säilyy) poika, jonka superpahis Apocalypse kaappasi ja tartutti tappavalla tulevaisuuden viruksella, joka korvaa elimet ja ruumiinosat kyberneettisillä osilla, eli ikäänkuin Star Trekin Borgit, tai Tetsuo the Iron Man. Pelastaakseen poikansa Kyklooppi antoi pojan jo sylivauvana aikamatkustavalle Askani-klaanille, koska viruksen hillintään tarvittiin tulevaisuuden teknologiaa. Askani-klaani myös suojeli poikaa kunnes hän kasvoi vanhemmaksi. Tarinaan liittyy vielä jumalattomat määrät käänteitä, mutta tämä riittänee. Cable on siis tulevaisuuden aikamatkustaja, jolla on äitinsä supervoimat, eli telekinesia ja telepatia sekä tulevaisuuden pelit ja pensselit. Supervoimista suurin osa tosin menee viruksen leviämisen hallintaan, joten siksi tarvitaan järkyttävän kokoisia pyssyjä. 




Katsotaanpa sitten, mitä lootasta löytyy: Itse figuurin lisäksi toinen pää eri ilmeellä ja toisella, irrotettavalla kyberneettisen silmän “välähdysefektillä” (tämä oli sarjisten trademark-piirre, joka oli pakko laittaa mukaan), parit vaihtokädet, neljä pyssyä ja kotelot pistooleille, työkalu silmän kääntelyyn ja ständi.

Ensimmäisenä huomion kiinnittää hahmon koko ja fysiikka. Cable on todella massiivinen körmy, varsinkin kun on tottunut Japanilaisten figujen tiettyyn hoikkuuteen ja painoakin löytyy aika reippaasti. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, sillä ulkonäöstä tulee mieleen erehtymättömästi Cablea ysärillä paljon piirtänyt Rob Liefeld, joka oli tunnettu lähinnä massiivisista lihaksista, runsaista pikku pussukoista ja remeleistä ja pienistä jaloista. Onneksi sentään jalkojen kokoa ei kopioitu sellaisenaan. Maalaus ja kaiverrus, etenkin puvun tekstuuri ja metallikäden kiilto ovat vakuuttavaa jälkeä ja väriskaala jäljittelee vahvasti 90-luvun kirkkaita värejä, mikä on hyvä asia, koska tässä myydään nimenomaan nostalgiaa.


Revoltechin tuttuun tyyliin niveliä löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja jokainen kuviteltavissa oleva poseeraus onnistuu. Isojen pyssyjen kekseliäs gimmick on, että ne ovat transformerseja ja muuttuvat pariin eri modeen, sekä yhdistyvät “Super Mega Deathcannon” -muotoon.

Amazing Yamaguchin Cable on mainio figu, meni kertaheitolla aivan kärkipaikoille suosikkieni joukkoon. Tässä yhdistyvät jotenkin sarjan kaikki parhaat puolet ja jännät, uniikit hahmokohtaiset suunnitteluratkaisut, joista aina tykkään.

Siinä oli unboksausta viikonlopuksi, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...