Moi,
Tällä kertaa vuorossa on pelisarja, joka esiintyy jopa hieman yllättäen nyt vasta ensimmäistä kertaa. Nyt nimittäin katsotaan, millainen peli on Nazcan Metal Slug X vuodelta 1999.
Metal Slug, tuo Neo Geon sivulle scrollaava pyssyttely on todennäköisesti tuttu jokaiselle, joka muistaa ylipäänsä kolikkopelit. Sellaista pelihallia ei nimittäin ollutkaan, missä ei olisi jossain nurkassa tönöttänyt Neo Geo Metal Slugilla varustettuna. Tällä kertaa pelattu Metal Slug X on itse asiassa sarjan toisesta osasta tehty, hieman paranneltu versio. Sillä ei ole suurta merkitystä, sillä samat tunnelmat pätevät sarjan jokaiseen peliin, tai ainakin alkuperäiseen sarjaan, joka sisältää viisi osaa.
Homma on niin simppeli, kuin arvata saattaa. Sotilashahmot etenevät vaihtelevissa kentissä, ampuilevat vihollisia ja kenttien lopussa nähdään iso pomo. Matkalla saa poimia parempia aseita, joissa on rajalliset ammukset, sekä toisinaan pääsee hyppäämään ajoneuvon puikkoihin, kuten justiinsa sen Metal Slugin, joka on siis sarjakuvamainen tankki. Kolme nappia, hyppy, ammunta ja kranaatti. Tikulla ohjataan ukon lisäksi ammunnan suuntaa.
.jpg)
Se, mikä erottaa Metal Slugin muista aikansa vastaavista peleistä on Neo Geon mahdollistama aivan järkyttävän hieno ja yksityiskohtainen pikseligrafiikka, sekä todella huolella hoonatut animaatiot. Peli on kirjaimellisesti kuin ohjattava piirretty, jossa on joka hetki ruudun täydeltä toimintaa, räjähdyksiä ja kaaosta. Kaikki hahmot ja etenkin isot pomot, jotka ovat usein mielikuvituksellisia, isoja ajoneuvoja, laivoja, lentokoneita, ynnä muita laitteita, näyttävät aivan uskomattoman hyviltä. Toisinaan mennään aivan uusiin sfääreihin muukalaisten, jättiläisrapujen tai muiden B-elokuvista vaikutteita ottavien hahmojen ilmaantuessa ruutuun.
Vaihtelua riittää etenkin kenttien ja tilanteiden osalta jatkuvasti, mutta niin riittää vauhtia ja vaikeusastettakin. Metal Slugit eivät ole helppoja, joskaan eivät kaikkien sadistisimpiakaan pelejä. Tavoitteena on kuitenkin imeä kolikot taskujen pohjilta koneen syövereihin, joten nirri lähtee yhdestä osumasta. Joskus kaiken kaaoksen keskeltä on vaikea huomata pelaajaa lähestyvää ammusta, vaikka ne pyritäänkin merkkaamaan selvästi erottuvilla väreillä. Näissä tietokone- ja konsoliversioissa se ei tietenkään ole ongelma, koska niissä ei köyhdy kuin kerran pelin oston yhteydessä, mutta yhdellä kolikolla läpäisy vaatii treenausta ja paljon.
Metal Slug X on monen mielestä sarjan parhaimmistoa ja olen aikalailla samaa mieltä. En osaa sanoa, mikä näistä nyt on selvästi paras, sillä jokainen on varsin mainio vanhan tyylinen sivulle scrollaava tasoloikka/räiskintä. Vaikea kuvitella, että oikein kukaan retropeleistä kiinnostunut ei olisi pelannut Metal Slugia, mutta jos sellainen vahinko on päässyt tapahtumaan, niin suosittelen lämpimästi koko sarjaa, tai ainakin alkuperäisiä kolikkopelejä. Muistikuva pelistä oli positiivinen, eikä se ainakaan muuttunut huonompaan suuntaan.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments