Moi,
Tällä viikolla vilkaistaan pitkästä aikaa Segan pelitarjontaa. Vuorossa on Namcon kolikkopelikäännös vuodelta 1991 Mega Drivelle, nimeltään Rolling Thunder 2.
Asetelma ei varsinaisesti shokeeraa omaperäisyydellään. Taas on joku pahisorganisaatio valloittamassa maailmaa ja juonen voi estää vain kaksi salaista agenttia, Albatross ja Layla. Meno on vähän niinkun lennokkaammissa Bondeissa. Pelihahmotkaan eivät ole mitään kovin erikoisia ilmestyksiä, vaan pienen animefiltterin läpi vietyjä agenttileffojen hahmoja.
Genre on luonnollisesti “mennään sivulle ja pyssytellään” mutta tämä ei ole Contran tai Mega manin tyylistä vauhdikasta tasoloikkaa, vaan enemmän harkitsevamman ja hitaamman tyylin etenemistä. Hyppy toki löytyy, mutta sen käyttötarkoitus on enemmänkin väistely kuin tasolta toiselle hyppiminen. Pelissä on nimittäin kaksi “kerrosta” eli maan taso ja parvekkeet tai kerrokset, joihin voi loikata edestakaisin. Se on tärkeä keino väistää vihollislaumoja ja ammuksia. Myös laatikoiden taakse kumartuminen toimittaa samanlaista virkaa. Hahmot kestävät osumia kolmesta viiteen, vaikesutasosta ja vihollisesta riippuen. Hyppymekaniikan lisäksi toinen erikoisuus on, että taustalla oleviin oviin voi ja pitääkin mennä, sillä niiden takaa löytää parempia pyssyjä ja ammuksia, sekä toisinaan panttivangin, jonka vapauttamisesta saa tietysti pisteitä.
Vaikeustaso on kolikkopelille tyypillisesti korkea ja suurin osa kentistä pitää opetella lähes ulkoa, että hieman kankeahkosti liikkuva hahmo ehtii reagoida tilanteeseen. Se ei varsinaisesti yllätä, mutta joskus olisi virkistävää, että tämän pelityypin pelissä olisi oikeasti työkalut välttää osumat ilman ulkoa opettelua. Kolmannen kentän kohdilla peli alkaa olla jo melko hiuksianostattavan hankala.
Ulkoasu on melko hyvä, sanoisinko Mega Driven parempaa keskitasoa ja pelin letkeä soundtrack luo sellaista vanhojen Bondien fiilistä. Vihollisissa nähdään vähän erikoisempaa designia, kuin mihin Sean Connery tai Roger Moore on tottunut, tällä maailmanvalloitusfirmalla on nimittäin melko erikoinen uniformu, sekä mm. jättiläisrobotti. Animaatioisa on sellaista pientä jäykkyyttä ja kaikki kävelevät selät suorina kuin paraatissa.
Rolling Thunder 2, tai ylipäänsä koko sarja nauttii käsittääkseni edelleen jonkin sortin kulttimainetta ja se oli aikoinaan melko suosittu. Pakko sanoa kuitenkin, että ajan hammas on purrut etenkin pelisuunnitteluun melko pahasti ja vaikka karumpiakin esimerkkejä “yritys ja erehdys” -tyylin peleistä on, niin silti kokemus on turhauttavampi kuin sen tarvitsisi konsolipelissä olla. Tämä on jopa vähän liian tarkka kopio kolikkopelistä, jonka oli tarkoitus niellä rahoja tasaisella tahdilla. Tämän tyyliselle pelisuunnittelulle on toki omat faninsa, mutta minä alan olla joko liian vanha, hidas ja/tai kärsimätön kun vastaavia uudempia ja parempia on tarjolla, kuten loistava Huntdown, josta kirjoitin viime vuonna.
.jpg)
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments