Skip to main content

Omituista Taistelua

 Moi,

Tällä viikolla vuorossa on uusi peli, tai pikemminkin uudelleen julkaisu. Game Passiin oli ilmestynyt Jojo’s Bizarre Adventure All-Star Battle R, joten päätin kokeilla, miltä tuntuu lisenssimätkintä perinteisellä 1 vs 1 tyylillä.

Jojo’s Bizarre Adventure All Star on alunperin PS3-julkaisu vuodelta 2013 ja tämä “R” -versio kaiketi meinaa hiema siloteltua versiota uusille konsoleille. En osaa sanoa kaikkia tarkkoja eroja alkuperäiseen, mutta ainakin osien 1-6 hahmot muistuttavat animaatiosarjojen versioita hahmoista, joita siis ei vielä 2013 ollut lähestulkoonkaan niin montaa ja mukaan on lisätty “assist” -ominaisuus, eli toinen hahmo voi olla jemmassa avitusiskua varten. Myös muitakin osa-alueita on hiottu, mutta lähinnä pellin alla, joten niillä on merkitystä lähinnä eksperteille.  Jojo’s Bizarre Adventure lienee useimmille tästä blogista kiinnostuneelle ainakin jossain määrin tuttu, joten en käytä aikaa vuodesta 1987 jatkuneen ja mahdottoman monimutkaisen sarjan esittelyyn. Lyhykäisyydessään kyseessä on omaperäinen taistelumanga, joka kuuluu kaikkien aikojen suosituimpiin mangasarjoihin, sisältäen toista sataa pokkaria ja yli 100 miljoonaa myytyä kappaletta. Hahmot ovat epätyypillisiä aihepiiri huomioon ottaen ja he käyttävät useimmiten psyykkistä manifestaatiota, jolla on yliluonnollisia kykyjä nimeltä Stand. 

Kyseessä on siis perinteinen taistelupeli Street Fighterin tyyliin. Hahmoja löytyy 50 kappaletta kaikista sarjan kahdeksasta osasta. Nappeja on omat eri hyökkäyksille, väistölle ja erikoiskyvyn käyttämiseen, joten kontrolleissa opeteltavaa riittää jonkin verran. Mukana on luonnollisesti mittari Superliikettä varten, kuten nykyään asiaan kuuluu. Pelimuotoina löytyy perinteinen Arcade, VS, treenaus ja Galleria, sekä All-Star Battle mode, jossa kerrataan sarjan klassisia taistoja ja tämän lisäksi mukaan on laitettu joitain “mitä jos” -skenaarioita. Tässä pelimuodossa myös avataan uusia juttuja, kuten asuja hahmoille ja sisältöä galleriaan pällisteltäväksi. 

Hahmoja on paljon, mutta onneksi monet erikoislikkeet tehdään samalla tavalla hahmosta riippumatta, joten pelaajan ei oikeasti tarvitse opetella 50:n hahmon liikkeitä saadakseen jotain aikaan. Kontrollit ja mekaniikat ovat meikäläisen näppituntumalla ikäänkuin yhdistelmä King of Fightersia ja Guilty Gearia. Ei aivan yhtä nopeaa ja hektisen lennokasta kuin monet animetappelut, mutta ei niin perinteistä kuin Street Fighter. Tuntuma muistuttaa paljon Arc Systemin vastaavia, joten jos niistä on kokemusta, niin varmasti tuntee olonsa kotoisaksi.

Ulkoasu miellyttää silmää. Tyyli on korostetun vahvoilla ääriviivoilla toteutettua cell shadingia ja on saatu muistuttamaan hyvin Jojon piirrostyyliä. Hahmojen animaaatiot ovat lennokkaita ja ääninäyttelijät taitavat olla alkuperäisiä animaatiosarjoista, tai siltä se ainakin kuulosti. Areenoiden taustat ovat näyttäviä ja lähes kaikissa on joku gimmick, joka toimittaa ikäänkuin ympäristössä olevan vaaran virkaa. Kenttien gimmickit saa myös pois päältä jos kaipaa totisempaa ottelua ilman satunnaista tekijää. Soundtrack on myös asiaan kuuluva, joten siltä osin kaikki on kunnossa. 

Jos jotain jupinaa pitäisi yhden illan pelien perusteella löytää, niin sanoisin, että nykyajan mittapuulla yksinpelisisältö on vähäistä ja peli keskittyy selvästi perinteiseen moninpelimätkintään. Onneksi tästä uudesta löytyy crossplay kaikilla alustoilla, joten pelikavereita saattaa jopa oikeasti löytyä. Toinen asia, joka herättää pientä epäilystä on syvyys pitkässä juoksussa, koska moni hahmo muistuttaa toisiaan ja liikkeitä per hahmo on hyvin maltillisesti. Voi olla, että ammatikseen mätkijälle monipuolisuutta saisi olla hieman enemmän. Toisaalta, kasuaalisti toisinaan pelaavalle helppo lähestyttävyys on varmasti vain plussaa. Tästä en kuitenkaan uskalla näin vähäisellä pelimäärällä sanoa vielä mitään varmaa. 

Jojo’s Bizarre Adventure All-Stars Battle R on pätevä 1 vs 1 mätkintä, jonka vetovoima riippuu paljon siitä, kuinka suuri Jojon ystävä on kyseessä ja kuinka paljon perinteinen taistelupeli kiinnostaa genrenä. Jos nämä kaksi asiaa kohtaavat, niin peli on oikein mainio paketti. Toisaalta tarjolla on hyvin vähän satunnaiselle pelaajalle, joka ei ole kiinnostunut näistä kahdesta. Tämä on täysin “tiedät kyllä jos kiinnostaa” -peli.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...