Moi,
Tällä viikolla vilkaistaan lisää PE Enginen tuliaisia. Vuorossa on Hudsonin vuonna 1990 julkaisema Bomberman.
Bomberman. Kukapa, varsinkaan 80 ja 90-luvulla peliuransa aloittanut ei muistaisi Bombermania, tuota sokkelossa kipittävää hahmoa, joka jättää jälkeensä isoja, pyöreitä pommeja. Kuten itse konsolin katsauksessa aiemmassa blogissa todettiin, niin PC Engine oli puoliksi Hudsonin oma hengentuotos, joten tuki laitteelle oli vahva. Bomberman esiintyi Famicomilla kolme vuotta aiemmin, mutta uuden konsolin kunniaksi pelistä tehtiin kokonaan uusi versio, joten tämä saattaa olla yksi ensimmäisistä remakeista. Pelin idea säilyi samana, mutta pientä hiomista tehtiin yhdessä jos toisessakin kohtaa. Tätä versiota Bombermanista pidetään laajasti yhtenä parhaista, joten katsotaan, mistä moinen voisi johtua.
Pelissä on luonnollisesti moninpeli, joka tässä tapauksessa on mahdollista jopa viidellä pelaajalla. “Miten niin viidellä” on varmasti monen mieltä askarruttava kysymys juuri nyt. Siten, että konsolissa on kaksi ohjainporttia, joihin toisesta saa neljän ohjaimen adapterin ja yksi jää vapaaksi, joten viisi. Tässä tapauksessa neljä pelaajaa aloittaa kulmista ja yksi keskeltä kenttää.
Mukana on luonnollisesti myös yksinpeli, jossa homma menee ilmeisesti niin että pahis sekoittaa Mustan Bombermanin ohjelmoinnin ja Valkoisen on lähdettävä maailmanpelastushommiin. Sanoisin, että ollaan aika lähellä Mega Mania. Samalla tiedostin nyt vasta ensimmäistä kertaa, että Bomberman on robotti.
Peli on sitä, mitä voisi odottaa, eli perinteistä Bombermania. Kaikki tutut power upit löytyvät ja nyt maailmojen lopussa on aina pomotaistelu. Elämää helpottavana juttuna kun viholliset on hoideltu, niin oven paikka seuraavalle tasolle merkitään nyt pelaajalle, ellei ovea ole jo löydetty. Tämä on todella hyvä uudistus ja poistaa turhan haahuilun tyhjässä kentässä. Muutenkin pelin tempo on hieman nopeampi kuin vanhassa versiossa, tietysti sen lisäksi että ulkoasua on siloteltu reippaasti. Tämä muistuttaa Paljon Amigan versiota ulkonäöltään, ollen kuitenkin vähän sujuvampi pelata, koska PC Enginen ohjain on mainio. Vaikeustaso nousee loppua kohti, mutta jatkaa voi loputtomiin ja salasanakin löytyy.
Ulkoasu miellyttää silmää. Värit ovat kirkkaat ja paletit pirteitä. Hahmoilla on selkeät ulkonäöt ja kaikki ovat hauskan näköisiä, kuten odottaa voi Hudsonilta. Se pulju oli todella hyvä suunnittelemaan tämän tyylistä grafiikkaa. Musiikki ei ala rassaamaan missään vaiheessa, joten sanoisin, että silläkin osa-alueella onnistuttiin.
PC Enginen Bomberman ei pettänyt. Peli on edelleen hauska ja jos jollakin sattuu olemaan vielä nykyään edellytykset saman sohvan moninpeleihin, niin tässä on mainio ehdokas peli-iltamiin. Internet-puheiden perusteella tämän jatko-osa Bomberman ‘93 on sarjan paras, mutta sanoisin, että en näe mitään syytä, että tämä jäisi kauaksi. Klassikko on usein klassikko hyvästä syystä ja tässäkin tapauksessa sen huomaa.
Comments