Itämaisia vampyyreja

Moi,

Tällä viikolla vuorossa on paluu viime vuoden positiivisen yllättäjän pariin. Vampire Survivors sai nimittäin lisäsisältöä viime vuoden lopulla ja se oli nyt sopivasti alennuksessa alle 2€. Katsotaan millaista meininkiä tarjoaa Legacy of the Moonspell.

Legacy of the Moonspell on hieman tarinallisempi kuin perus Vampire Survivors. Se kertoo Moonspell-klaanin taistosta Orochi-lohikäärmettä vastaan. Luvassa on siis Itäeurooppalaisvaikutteisesta Castlevaniasta poikkeavaa tyyliä, sillä tarina sijoittuu muinaiseen Japaniin, tai ainakin selvästi Shintolaisesta mytologiasta vaikutteita ottavaan fantasialandiaan.

Uusia hahmoja on mukana kymmenkunta, kuten myös uusia varusteita. Myös kartat ja vihollisspritet ovat suurimmaksi osaksi uusia ja vain muutamia universaaleja hahmoja kierrätetään, kuten lepakoita. Hahmot avataan tarinan edetessä ja ne kaikki ovat piristävän erilaisia. Uudet varusteet ovat periaatteessa muunnoksia joistakin jo olemassaolevista toimintansa kannalta, mutta sovitettuna Shintolaiseen teemaan. Raamatun sijaan ympärillä pyörivät rukousnauhan puuhelmet ja niin edespäin. Peruspelin varusteet ja hahmot ovat avattavissa myös tähän kampanjaan, joten vaihtoehtoja riittää senkin puolesta.

Tarina etenee seuraavaan tehtävään kun kartan tehtävä on suoritettu. Se vaihtelee selviytymisestä tietyn aikaa jonkin hahmon löytämiseen tai pomotaistelun voittamiseen. Karttoja on 7 kappaletta ja ne ovat rakenteeltaan ehkä hieman monipuolisempia ja monimutkaisempia kuin peruspelin areenat. Teemat vaihtelevat maalaiskylästä Ogren luolaan ja lumiseen vuoristoon. Itse selviydyin yhden illan pelaamisella viimeiseen tehtävään, mutta Orochi jäi vielä kellistämättä. Musiikki on myös vaihdettu enemmän Aasialaisia melodioita ja soittimia sisältävään. Se on edelleen hyvää, kuten oli alkuperäisessäkin.

Vampire survivorsin paras ominaisuus ja koukku on edelleen tallella, nimittäin monipuoliset varustebuildit ja niiden yhdistelmien kokeilu. Lopun valtaviin hirviölaumoihin varautuessa on mahdollista löytää useita maukkaita yhdistelmiä ja eri esineiden combot täyteen kehitettynä ja niiden ruudun täyttävä ilotulitus ovat edelleen todella palkitsevaa seurattavaa. Vaikeustaso vaikuttaa suurinpiirtein samalta kuin peruspelissäkin ja samat periaatteet pätevät hahmon kehitykseen, joten veteraaniselviytyjät ovat heti kuin kotonaan.

Legacy of the Moonspell on hintaansa nähden mainio lisäkampanja jo valmiiksi loistavaan peliin. Tällaista lisäsisältöä näen ja tuen mielelläni.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo

Comments

Vuoden 2021 Parhaat

Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta. Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini. #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa. Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen. Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...

Malone Plays

Search This Blog