Skip to main content

Ganbare Tanuki

 Moi,

Tällä viikolla vilkaisemme varsin tuoretta tapausta. Marraskuun 30. päivä ilmestyi mielenkiintoinen peli tiimiltä, joka on vastuussa aiemmin mm. Yoshi’s Woolly World ja Kirby’s Epic Yarn -peleistä. Studion nimi on Good Feel Co. ja mikä tekee porukasta vielä mielenkiintoisemman on se, että se koostuu pitkälle Konamin entisistä työntekijöistä ja sillä asialla on suora yhteys tähän peliin. 

Pelin nimi on “Otogi Katsugeki Mameda no Bakeru: Oracle Saitarou no Sainan!! ” mutta mennään tästä eteenpäin pelkällä Mameda no Bakerulla. Mainitsin aiemmin Konamin, mikä on tässä tapauksessa se juju, miksi tämä kiinnitti huomioni välittömästi: Tämä on selvästi henkinen jatko-osa Ganbare Goemonille. Yhteydet hahmojen ulkonäössä, pelatttavuudessa ja graafisessa tyylissä on ovat erehtymättömät ja pieni tutkimustyö paljasti, että Good Feelin porukassa on nimenomaan entisiä Goemon-sarjan tekijöitä. Goemon on eräs Konamin kulta-ajan rikollisen vähälle huomiolle jääneistä pelisarjoista ja yksi suosikeistani Famicomilla, joten innostukseni tätä peliä kohtaan oli aikamoista. Peliä ei tietenkään löydy ainakaan vielä lokalisoituna, joten ostin import-kopion. 


Mameda no Bakeru tiivistettynä yhteen virkkeeseen olisi: “Mitä jos Goemon olisikin Tanuki ja Mario Odyssey”. Peli on siis 3D-toimintatasoloikkaa ja ulkoasu ottaa vaikutteita esimerkiksi Nintendo 64:n Goemonista, sekä tietysti uudemmista Marioista. Pelin juonesta en ottanut omilla Japanin taidoillani paljon tolkkua, mutta se ei vaikuttanut kovin välttämättömältä osa-alueelta pelin pelaamiseen. Sanotaanko, että joku pahisporukka, joka järjestää festivaaleja ympäri Japania pitää päihittää. Seikkailua on luvassa, päähahmo Bakeru on Tanuki, joka näyttää tuuttipäiseltä pojalta ja mukana on joitain kavereita sivuhahmoina antamaan tarinaan ekspositiota ja toimimaan esimerkiksi kauppiaana, jolta saa ostaa bonusesineitä. 


Päähahmo Bakeru käyttää aseina taikorummun kapuloita ja isommissa hyökkäyksissä paukutetaan itse rumpuakin. Bakeru osaa myös kierähtää, hypätä ja muuttaa muotoaan, kuten pienentyä, jota käytetään kevyeen puzzlen ratkaisuun. Kenttien tyylit vaihtelevat runsaasti, mikä tuo mukavaa vaihtelua peliin. Perinteisen toimintatasoloikan lisäksi mukana on mm. Kart-ajelua sekä isoilla roboteilla mähinää. Voitettujen pomojen kyvyt saa omaan käyttöön, ja näin hyödynnetään kekseliäästi Tanukin muodonmuutoskykyä. 


Ulkoasu on pirteä ja muistuttaa paljon Goemonia, mikä on vain hyvä asia, sillä graafinen tyyli miellyttää silmää ja on mukava yhdistelmä erilaisia ympästöjä rantalomakohteista vanhoihin perinnekyliin ja temppeleihin. 


Muutaman tunnin pelailun perusteella Mameda no Bakeru on toimiva toimintatasoloikka, jonka suurin vahvuus on sen erikoinen maailma ja hullunkuriset hahmot. Ja tietysti se, että tämä on viimein jatkoa Ganbare Goemon-pelisarjalle, joka ei ole saanut uusia osia (pachinkojen lisäksi) vuoden 2005 jälkeen. Ei kannata kuitenkaan luulla, että tämä olisi vain gimmickien varassa, koska pelattavuus on erittäin hyvällä tasolla, eikä häviä ollenkaan Nintendon omille tasoloikille. Peli on valitettavasti kuitenkin liian omaperäinen ja niche, että näkisin tulevaisuudessa julkaisua länsimaissa, joen import-hommiksi menee, jos tätä haluaa pelata. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...