Skip to main content

Ysärin X-Maniaa

 Moi,

Seuraavan kuukauden aikana blogissa on luvassa Marvel-mania, koska Disney julkaisi trailerin tulevasta X-Men ‘97 -animaatiosarjastaan ja samalla paljastui, että sen julkaisupäivä on 20. Maaliskuuta, eli kuukauden kuluttua. Tarjolla on siis kuukauden ajan erilaisia Marvel- ja etenkin X-Men pelejä. Lukuisista sarjakuvien supersankariporukoista Ryhmä-X on aina ollut ehdoton suosikkini ja ysärin animaatiosarja oli reippaasti parempi, mitä sen ajan lauantai-aamujen animaatioilta oli lupa odottaa, joten nostalgia on korkealla.

Sarjan aloittaa ensimmäinen kunnollinen X-Men lisenssipeli, Sega Mega Driven vuonna 1993 ilmestynyt X-Men. Pelin tarina on suoraviivainen: Magneto on jälleen juoninut suunnitelman Ryhmä-X:n päänmenoksi, tällä kertaa ideana oli tartuttaa Professori Xavierin koulun harjoitustilaan, Vaarahuoneeseen virus, joka muuttaa Ryhmä-X:n treenisession astetta totisemmaksi taistoksi. Näin saadaan syy käydä useassa sarjakuvista tutussa paikassa pelin melko lyhyen keston aikana. Jim Leen vuonna 1991 alkanut X-Men -sarja on toiminut esikuvan ehkä useimmille hahmojen videopeliesiintymisille, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä rebootattu X-Men #1 on edelleen kaikkien aikojen eniten myynyt supersankarisarjis, yli 8 mijoonan kappaleen myynneillä. (Myös toiseksi myydyin on X-meniin sidoksissa, nimittäin Rob Liefeldin X-Force #1, niin ikään vuodelta 1991, joka myi päälle 5 miljoonaa). 


Valittavia hahmoja on maltillisesti neljä kappaletta: Kyklooppi, Gambit, Painajainen ja tietysti Wolverine. Jokaisella on oma erikoiskykynsä, kuten olettaa sopii, mutta muuten kolmen napin systeemi on kaikille sama: hyppy, hyökkäys ja mittaria käyttävä erikoiskyky. Välinäytöksissä ja “avustus hyökkäyksenä” vilahtaa muitakin hahmoja, mutta tähän hätään rahkeet riittivät vain neljään pelattavaan hahmoon, jotka todennäköisesti valittiin sen hetkisen suosion ja toimintatasoloikassa toteuttamisen helppouden perusteella.


Pelattavuus on odotetun suoraviivaista. Kentissä hypitään ja loikitaan, sekä mätkitään vastustajia kumoon, lopuksi on vuorossa pomotaistelu. Mikä sen sijaan ei ole ihan niin suoraviivaista kuin voisi olettaa on kenttäsuunnittelu. Ei tämä mikään Metroidvania ole, mutta kentät eivät myöskään ole putkia, vaan niissä on jonkin verran tutkittavaa ja oikea reitti pitää usein löytää kokeilemalla. Tätä voi pitää joko hyvänä tai huonona asiana, mutta kun ottaa huomioon, että pelin kesto on noin 45 minuuttia, niin kenttien suunnittelu lisää hieman uudelleenpeluuarvoa. Kontrolleissa ei ole varsinaisesti mitään valittamista, mutta ne voisivat olla myös aavistuksen tarkemmat. Tämä asia korjattiin muistaakseni jatko-osassa.

Vaikeustaso on “Mega Drive”, eli aluksi peli tuntuu vaikealta, mutta pienellä kärsivällisyydellä homma alkaa sujua, kunhan hoksaa, mitä peli vaatii pelaajalta. Tässä ei olla lähelläkään Contran kaltaista, masokismia hipovaa sormiakrobatiaa. 

Ulkoasu on tyylikäs ja alkupään Mega Driven parempaa osastoa. Kaikki hahmot tunnistaa välittömästi ja animaatiot, vaikka ovatkin melko yksinkertaiset, kaikki tukevat hahmojen fiilistä ja ovat kunkin hahmon taistelu- ja liikkumistyyliin sopivat. Tässä on myös muutama todella menevä ralli taustamusiikkina. 

X-Men Mega Drivelle on Konamin kolikkopeli beat ‘em upin ohella ensimmäisiä kunnon X-Men pelejä ja hyvä ensimmäinen esitys 16-bittisillä konsoleilla 8-bittisen ajan räpellyksien jälkeen. Oma muistikuvani on, että kakkososa parantaa vielä kaikilla osa-alueilla, mutta se jääköön toiseen kertaan.

  

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more