Skip to main content

Herra Poraajan Huvipuisto

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on Namcon pirteän porauspelin uusintajulkaisu Switchille. Katsotaan, miltä tuntui Mr. Driller Drill Land vuodelta 2021. Peli on julkaistu alun perin Gamecubelle vuona 2002. 

Mr. Driller on toimintapuzzle, jossa nimensä mukaisesti pieni poraajahäiskä poraa itseään syvemmälle maan uumeniin erilaisissa ympäristöissä, jotka koostuvat erivärisistä neliskanttisista lohkareista ja niiden yhdistelmistä muodostuvista alueista. 

Kenttien tavoite on päästä tiettyyn syvyyteen, aluksi usen 500 metriin saakka. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mr. Drillerin täytyy pitää silmällä jatkuvasti hupenevaa happimittaria ja kerätä matkan varrelta lisää ilmaa, sekä varoa putoavia lohkareita. Näillä lohkareilla on oma, jännä logiikkansa: Mr. Driller voi porata alaspäin, molemmille sivuille ja kiivetä yhden lohkareen korkeuden ylös. Yksi poraus poistaa aina yhden värisen lohkareen, tai vaihtoehtoisesti saman värisistä lohkareista muodostuvan alueen, joissa porattava lohkare on kiinni. Jos lohkareita jää tämän jälkeen tyhjän päälle, ne putoavat alas, mutta pysähtyvä, kun saman väriset lohkareet osuvat toisiinsa, myös sivuttain. Pelaajan on siis pidettävä silmällä vaaran paikkoja, joissa voi nakittaa itsensä putoavien lohkareiden alle ja turvallisia alueita, joissa voi seisoa huoletta, vaikka lohkareita putoaakin. Toinen vaihtoehto on pitää kiirettä, mennä vauhdilla alaspäin ja toivoa, että matkan varrella niskaan tulevat lohkareet jäävät kiinni johonkin sopivaan paikkaan matkan varrella. Mukana on myös ruskeita “X” lohkareita, joiden poraaminen vie useamman yrityksen ja kuluttaa samalla ilmaa 10-15% kertarysäyksellä. Peliin liittyy muitakin pieniä nyansseja, mutta siinä ne tärkeimmät. 


Drill Land laajentaa konseptia esittelemällä huvipuiston, jossa on erityyppisiä maailmoja, jotka liittyvät Namcon klassisiin pelisarjoihin. Nämä mahdollistavat eri sääntöjä ja twistejä itse peruskaavaan, mikä tuo perusmekaniikkoihin sekä ulkoasuun mukavaa vaihtelua. Myös hahmoja on useita, joilla on kaikilla omat erikoiskykynsä. 

Ulkoasu on miellyttävän värikäs ja pirteä. Pelissä on myös juoni, jota kuljetetaan lyhyillä, humoristisilla dialogin pätkillä. Taustamusiikki on niin ikään mukavaa ja pirteää rallatusta, joka ei kuitenkaan ala missään vaiheessa raastamaan hermoja. 


Mr. Driller Drill Land on hieman hankala pelikokemus kuvailla, kuten puzzlepelit usein ovat, tämä on parempi kokea itse ymmärtääkseen, mikä porauksessa viehättää. Luvassa on harmillisen vähälle huomiolle jääneen toimintapuzzlesarjan parhaasta päästä oleva versio. Vahva suositus esimerkiksi Meteosista ja vaikkapa Catherinen puzzleista pitäville. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo    


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...