Skip to main content

Herra Poraajan Huvipuisto

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on Namcon pirteän porauspelin uusintajulkaisu Switchille. Katsotaan, miltä tuntui Mr. Driller Drill Land vuodelta 2021. Peli on julkaistu alun perin Gamecubelle vuona 2002. 

Mr. Driller on toimintapuzzle, jossa nimensä mukaisesti pieni poraajahäiskä poraa itseään syvemmälle maan uumeniin erilaisissa ympäristöissä, jotka koostuvat erivärisistä neliskanttisista lohkareista ja niiden yhdistelmistä muodostuvista alueista. 

Kenttien tavoite on päästä tiettyyn syvyyteen, aluksi usen 500 metriin saakka. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mr. Drillerin täytyy pitää silmällä jatkuvasti hupenevaa happimittaria ja kerätä matkan varrelta lisää ilmaa, sekä varoa putoavia lohkareita. Näillä lohkareilla on oma, jännä logiikkansa: Mr. Driller voi porata alaspäin, molemmille sivuille ja kiivetä yhden lohkareen korkeuden ylös. Yksi poraus poistaa aina yhden värisen lohkareen, tai vaihtoehtoisesti saman värisistä lohkareista muodostuvan alueen, joissa porattava lohkare on kiinni. Jos lohkareita jää tämän jälkeen tyhjän päälle, ne putoavat alas, mutta pysähtyvä, kun saman väriset lohkareet osuvat toisiinsa, myös sivuttain. Pelaajan on siis pidettävä silmällä vaaran paikkoja, joissa voi nakittaa itsensä putoavien lohkareiden alle ja turvallisia alueita, joissa voi seisoa huoletta, vaikka lohkareita putoaakin. Toinen vaihtoehto on pitää kiirettä, mennä vauhdilla alaspäin ja toivoa, että matkan varrella niskaan tulevat lohkareet jäävät kiinni johonkin sopivaan paikkaan matkan varrella. Mukana on myös ruskeita “X” lohkareita, joiden poraaminen vie useamman yrityksen ja kuluttaa samalla ilmaa 10-15% kertarysäyksellä. Peliin liittyy muitakin pieniä nyansseja, mutta siinä ne tärkeimmät. 


Drill Land laajentaa konseptia esittelemällä huvipuiston, jossa on erityyppisiä maailmoja, jotka liittyvät Namcon klassisiin pelisarjoihin. Nämä mahdollistavat eri sääntöjä ja twistejä itse peruskaavaan, mikä tuo perusmekaniikkoihin sekä ulkoasuun mukavaa vaihtelua. Myös hahmoja on useita, joilla on kaikilla omat erikoiskykynsä. 

Ulkoasu on miellyttävän värikäs ja pirteä. Pelissä on myös juoni, jota kuljetetaan lyhyillä, humoristisilla dialogin pätkillä. Taustamusiikki on niin ikään mukavaa ja pirteää rallatusta, joka ei kuitenkaan ala missään vaiheessa raastamaan hermoja. 


Mr. Driller Drill Land on hieman hankala pelikokemus kuvailla, kuten puzzlepelit usein ovat, tämä on parempi kokea itse ymmärtääkseen, mikä porauksessa viehättää. Luvassa on harmillisen vähälle huomiolle jääneen toimintapuzzlesarjan parhaasta päästä oleva versio. Vahva suositus esimerkiksi Meteosista ja vaikkapa Catherinen puzzleista pitäville. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo    


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...