Skip to main content

Herra Poraajan Huvipuisto

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on Namcon pirteän porauspelin uusintajulkaisu Switchille. Katsotaan, miltä tuntui Mr. Driller Drill Land vuodelta 2021. Peli on julkaistu alun perin Gamecubelle vuona 2002. 

Mr. Driller on toimintapuzzle, jossa nimensä mukaisesti pieni poraajahäiskä poraa itseään syvemmälle maan uumeniin erilaisissa ympäristöissä, jotka koostuvat erivärisistä neliskanttisista lohkareista ja niiden yhdistelmistä muodostuvista alueista. 

Kenttien tavoite on päästä tiettyyn syvyyteen, aluksi usen 500 metriin saakka. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä Mr. Drillerin täytyy pitää silmällä jatkuvasti hupenevaa happimittaria ja kerätä matkan varrelta lisää ilmaa, sekä varoa putoavia lohkareita. Näillä lohkareilla on oma, jännä logiikkansa: Mr. Driller voi porata alaspäin, molemmille sivuille ja kiivetä yhden lohkareen korkeuden ylös. Yksi poraus poistaa aina yhden värisen lohkareen, tai vaihtoehtoisesti saman värisistä lohkareista muodostuvan alueen, joissa porattava lohkare on kiinni. Jos lohkareita jää tämän jälkeen tyhjän päälle, ne putoavat alas, mutta pysähtyvä, kun saman väriset lohkareet osuvat toisiinsa, myös sivuttain. Pelaajan on siis pidettävä silmällä vaaran paikkoja, joissa voi nakittaa itsensä putoavien lohkareiden alle ja turvallisia alueita, joissa voi seisoa huoletta, vaikka lohkareita putoaakin. Toinen vaihtoehto on pitää kiirettä, mennä vauhdilla alaspäin ja toivoa, että matkan varrella niskaan tulevat lohkareet jäävät kiinni johonkin sopivaan paikkaan matkan varrella. Mukana on myös ruskeita “X” lohkareita, joiden poraaminen vie useamman yrityksen ja kuluttaa samalla ilmaa 10-15% kertarysäyksellä. Peliin liittyy muitakin pieniä nyansseja, mutta siinä ne tärkeimmät. 


Drill Land laajentaa konseptia esittelemällä huvipuiston, jossa on erityyppisiä maailmoja, jotka liittyvät Namcon klassisiin pelisarjoihin. Nämä mahdollistavat eri sääntöjä ja twistejä itse peruskaavaan, mikä tuo perusmekaniikkoihin sekä ulkoasuun mukavaa vaihtelua. Myös hahmoja on useita, joilla on kaikilla omat erikoiskykynsä. 

Ulkoasu on miellyttävän värikäs ja pirteä. Pelissä on myös juoni, jota kuljetetaan lyhyillä, humoristisilla dialogin pätkillä. Taustamusiikki on niin ikään mukavaa ja pirteää rallatusta, joka ei kuitenkaan ala missään vaiheessa raastamaan hermoja. 


Mr. Driller Drill Land on hieman hankala pelikokemus kuvailla, kuten puzzlepelit usein ovat, tämä on parempi kokea itse ymmärtääkseen, mikä porauksessa viehättää. Luvassa on harmillisen vähälle huomiolle jääneen toimintapuzzlesarjan parhaasta päästä oleva versio. Vahva suositus esimerkiksi Meteosista ja vaikkapa Catherinen puzzleista pitäville. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo    


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...