Skip to main content

Korttia Pöytään

 Moi,

Tällä viikolla Marvel-maaliskuussa on pelinä Firaxis Gamesin vuonna 2022 julkaisema Marvel’s Midnight Suns. 

Midnight Suns perustuu Marvelin sarjakuvien Midnight Sons -tarinoihin, joissa keskitytään  yliluonnollisten ja enemmän kauhukuvastoa sisältävien hahmojen edesottamuksiin. Mukana ovat mm. Blade, Ghost Rider, Morbius ja Dr. Strange. Tarinan pahis on myös esikuvastaan tuttu, demonien äiti Lilith, jonka suunnitelmana on tietenkin maailmanvalloitus, tällä kertaa käyttäen apuna Hydraa. 


Koska kyseessä on Firaxisin (Firaksiksen?) peli, niin tässä on yhtymäkohtia Xcom-sarjaan. Pelissä ei siis, mäiskitä pahiksia nappia hakkaamalla, vaan kyseessä on vuoropohjainen taktinen taisto, jossa hahmot käyttävät kortteja. Ideana on siis että sankareiden liikkeet ovat korttipakassa, josta niitä saa käteen satunnaisesti. Homma vaatii paljon taktikointia ja resurssien hyödyntämistä oikealla tavalla. Hommassa on valtava määrä syvyyttä ja mahdollisuuksia, joiden yksityiskohtaiseen selostamiseen menisi seuraavat 10 blogia, joten tässä tapauksessa riittänee, että se muistuttaa Xcomia, mutta korteilla.


Pelimekaniikka on aika erikoinen ja mielenkiintoinen, mutta Midnight Sunsin vahvuus on sen “gameplay loop”, joka on rakennettu siten, että jokaisen taiston jälkeen seuraa osuus, jossa pelaaja saa vapaasti tutkia porukan tukikohtana toimivaa mystistä kartanoa ja samalla keskustella muiden sankareiden kanssa sekä kustomoida ja päivittää todella monipuolisesti varusteitaan ja tukikohdan tiloja, joista sitten saa bonuksia taisteluosuuteen. Tarinan aikana mukaan tarttuu viitisentoista Marvelin sankaria laidasta laitaan. Mukana on leffoista tuttuja Avengers-hahmoja ja Ryhmä-X:n jäseniä, mutta myös vähemmän tunnettuja uudempia hahmoja.

Kaikki dialogi on ääninäyteltyä ja sitä on todella paljon. Vertaisin tehtävien välillä olevaa tukikohtaosuutta Personan social link-tehtäviin. Periaate on hyvin pitkälle sama ja jokainen mukana oleva hahmo tulee tutuksi useiden keskustelujen kautta. Myös tarina on keskimääräistä Marvel-mähinää mielenkiintoisempi ja pidän hahmojen kirjoituksesta. Jokainen tuntuu omalta itseltään, paitsi Rautamies, joka kuulostaa ja tuntuu Robert Downey Juniorilta. 

Midnight Sunsin pelaamisessa on todella vahva ”yksi vielä” -fiilis, samaan tapaan kun Xcomeissakin. Koko homma on suunniteltu todella hyvin siten, että koko ajan on jotain uutta saatavilla, uusien korttien varusteiden tai kokemustasojen muodossa, eikä mitään edistymistä tarvitse odottaa pitkään. Suhtauduin tähän aluksi hieman epäillen, mutta epäilyt osoittautuivat turhiksi. Oikein mainio peli.

Tällä viikolla on luvassa myös toinen blogipostaus. Kävi nimittäin niin, että Kusti polki eilen perille jotain, mitä on odotettu pitkään, sanoisinko jopa 40 vuotta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...