Skip to main content

Korttia Pöytään

 Moi,

Tällä viikolla Marvel-maaliskuussa on pelinä Firaxis Gamesin vuonna 2022 julkaisema Marvel’s Midnight Suns. 

Midnight Suns perustuu Marvelin sarjakuvien Midnight Sons -tarinoihin, joissa keskitytään  yliluonnollisten ja enemmän kauhukuvastoa sisältävien hahmojen edesottamuksiin. Mukana ovat mm. Blade, Ghost Rider, Morbius ja Dr. Strange. Tarinan pahis on myös esikuvastaan tuttu, demonien äiti Lilith, jonka suunnitelmana on tietenkin maailmanvalloitus, tällä kertaa käyttäen apuna Hydraa. 


Koska kyseessä on Firaxisin (Firaksiksen?) peli, niin tässä on yhtymäkohtia Xcom-sarjaan. Pelissä ei siis, mäiskitä pahiksia nappia hakkaamalla, vaan kyseessä on vuoropohjainen taktinen taisto, jossa hahmot käyttävät kortteja. Ideana on siis että sankareiden liikkeet ovat korttipakassa, josta niitä saa käteen satunnaisesti. Homma vaatii paljon taktikointia ja resurssien hyödyntämistä oikealla tavalla. Hommassa on valtava määrä syvyyttä ja mahdollisuuksia, joiden yksityiskohtaiseen selostamiseen menisi seuraavat 10 blogia, joten tässä tapauksessa riittänee, että se muistuttaa Xcomia, mutta korteilla.


Pelimekaniikka on aika erikoinen ja mielenkiintoinen, mutta Midnight Sunsin vahvuus on sen “gameplay loop”, joka on rakennettu siten, että jokaisen taiston jälkeen seuraa osuus, jossa pelaaja saa vapaasti tutkia porukan tukikohtana toimivaa mystistä kartanoa ja samalla keskustella muiden sankareiden kanssa sekä kustomoida ja päivittää todella monipuolisesti varusteitaan ja tukikohdan tiloja, joista sitten saa bonuksia taisteluosuuteen. Tarinan aikana mukaan tarttuu viitisentoista Marvelin sankaria laidasta laitaan. Mukana on leffoista tuttuja Avengers-hahmoja ja Ryhmä-X:n jäseniä, mutta myös vähemmän tunnettuja uudempia hahmoja.

Kaikki dialogi on ääninäyteltyä ja sitä on todella paljon. Vertaisin tehtävien välillä olevaa tukikohtaosuutta Personan social link-tehtäviin. Periaate on hyvin pitkälle sama ja jokainen mukana oleva hahmo tulee tutuksi useiden keskustelujen kautta. Myös tarina on keskimääräistä Marvel-mähinää mielenkiintoisempi ja pidän hahmojen kirjoituksesta. Jokainen tuntuu omalta itseltään, paitsi Rautamies, joka kuulostaa ja tuntuu Robert Downey Juniorilta. 

Midnight Sunsin pelaamisessa on todella vahva ”yksi vielä” -fiilis, samaan tapaan kun Xcomeissakin. Koko homma on suunniteltu todella hyvin siten, että koko ajan on jotain uutta saatavilla, uusien korttien varusteiden tai kokemustasojen muodossa, eikä mitään edistymistä tarvitse odottaa pitkään. Suhtauduin tähän aluksi hieman epäillen, mutta epäilyt osoittautuivat turhiksi. Oikein mainio peli.

Tällä viikolla on luvassa myös toinen blogipostaus. Kävi nimittäin niin, että Kusti polki eilen perille jotain, mitä on odotettu pitkään, sanoisinko jopa 40 vuotta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...