Skip to main content

Korttia Pöytään

 Moi,

Tällä viikolla Marvel-maaliskuussa on pelinä Firaxis Gamesin vuonna 2022 julkaisema Marvel’s Midnight Suns. 

Midnight Suns perustuu Marvelin sarjakuvien Midnight Sons -tarinoihin, joissa keskitytään  yliluonnollisten ja enemmän kauhukuvastoa sisältävien hahmojen edesottamuksiin. Mukana ovat mm. Blade, Ghost Rider, Morbius ja Dr. Strange. Tarinan pahis on myös esikuvastaan tuttu, demonien äiti Lilith, jonka suunnitelmana on tietenkin maailmanvalloitus, tällä kertaa käyttäen apuna Hydraa. 


Koska kyseessä on Firaxisin (Firaksiksen?) peli, niin tässä on yhtymäkohtia Xcom-sarjaan. Pelissä ei siis, mäiskitä pahiksia nappia hakkaamalla, vaan kyseessä on vuoropohjainen taktinen taisto, jossa hahmot käyttävät kortteja. Ideana on siis että sankareiden liikkeet ovat korttipakassa, josta niitä saa käteen satunnaisesti. Homma vaatii paljon taktikointia ja resurssien hyödyntämistä oikealla tavalla. Hommassa on valtava määrä syvyyttä ja mahdollisuuksia, joiden yksityiskohtaiseen selostamiseen menisi seuraavat 10 blogia, joten tässä tapauksessa riittänee, että se muistuttaa Xcomia, mutta korteilla.


Pelimekaniikka on aika erikoinen ja mielenkiintoinen, mutta Midnight Sunsin vahvuus on sen “gameplay loop”, joka on rakennettu siten, että jokaisen taiston jälkeen seuraa osuus, jossa pelaaja saa vapaasti tutkia porukan tukikohtana toimivaa mystistä kartanoa ja samalla keskustella muiden sankareiden kanssa sekä kustomoida ja päivittää todella monipuolisesti varusteitaan ja tukikohdan tiloja, joista sitten saa bonuksia taisteluosuuteen. Tarinan aikana mukaan tarttuu viitisentoista Marvelin sankaria laidasta laitaan. Mukana on leffoista tuttuja Avengers-hahmoja ja Ryhmä-X:n jäseniä, mutta myös vähemmän tunnettuja uudempia hahmoja.

Kaikki dialogi on ääninäyteltyä ja sitä on todella paljon. Vertaisin tehtävien välillä olevaa tukikohtaosuutta Personan social link-tehtäviin. Periaate on hyvin pitkälle sama ja jokainen mukana oleva hahmo tulee tutuksi useiden keskustelujen kautta. Myös tarina on keskimääräistä Marvel-mähinää mielenkiintoisempi ja pidän hahmojen kirjoituksesta. Jokainen tuntuu omalta itseltään, paitsi Rautamies, joka kuulostaa ja tuntuu Robert Downey Juniorilta. 

Midnight Sunsin pelaamisessa on todella vahva ”yksi vielä” -fiilis, samaan tapaan kun Xcomeissakin. Koko homma on suunniteltu todella hyvin siten, että koko ajan on jotain uutta saatavilla, uusien korttien varusteiden tai kokemustasojen muodossa, eikä mitään edistymistä tarvitse odottaa pitkään. Suhtauduin tähän aluksi hieman epäillen, mutta epäilyt osoittautuivat turhiksi. Oikein mainio peli.

Tällä viikolla on luvassa myös toinen blogipostaus. Kävi nimittäin niin, että Kusti polki eilen perille jotain, mitä on odotettu pitkään, sanoisinko jopa 40 vuotta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv