Skip to main content

Korttia Pöytään

 Moi,

Tällä viikolla Marvel-maaliskuussa on pelinä Firaxis Gamesin vuonna 2022 julkaisema Marvel’s Midnight Suns. 

Midnight Suns perustuu Marvelin sarjakuvien Midnight Sons -tarinoihin, joissa keskitytään  yliluonnollisten ja enemmän kauhukuvastoa sisältävien hahmojen edesottamuksiin. Mukana ovat mm. Blade, Ghost Rider, Morbius ja Dr. Strange. Tarinan pahis on myös esikuvastaan tuttu, demonien äiti Lilith, jonka suunnitelmana on tietenkin maailmanvalloitus, tällä kertaa käyttäen apuna Hydraa. 


Koska kyseessä on Firaxisin (Firaksiksen?) peli, niin tässä on yhtymäkohtia Xcom-sarjaan. Pelissä ei siis, mäiskitä pahiksia nappia hakkaamalla, vaan kyseessä on vuoropohjainen taktinen taisto, jossa hahmot käyttävät kortteja. Ideana on siis että sankareiden liikkeet ovat korttipakassa, josta niitä saa käteen satunnaisesti. Homma vaatii paljon taktikointia ja resurssien hyödyntämistä oikealla tavalla. Hommassa on valtava määrä syvyyttä ja mahdollisuuksia, joiden yksityiskohtaiseen selostamiseen menisi seuraavat 10 blogia, joten tässä tapauksessa riittänee, että se muistuttaa Xcomia, mutta korteilla.


Pelimekaniikka on aika erikoinen ja mielenkiintoinen, mutta Midnight Sunsin vahvuus on sen “gameplay loop”, joka on rakennettu siten, että jokaisen taiston jälkeen seuraa osuus, jossa pelaaja saa vapaasti tutkia porukan tukikohtana toimivaa mystistä kartanoa ja samalla keskustella muiden sankareiden kanssa sekä kustomoida ja päivittää todella monipuolisesti varusteitaan ja tukikohdan tiloja, joista sitten saa bonuksia taisteluosuuteen. Tarinan aikana mukaan tarttuu viitisentoista Marvelin sankaria laidasta laitaan. Mukana on leffoista tuttuja Avengers-hahmoja ja Ryhmä-X:n jäseniä, mutta myös vähemmän tunnettuja uudempia hahmoja.

Kaikki dialogi on ääninäyteltyä ja sitä on todella paljon. Vertaisin tehtävien välillä olevaa tukikohtaosuutta Personan social link-tehtäviin. Periaate on hyvin pitkälle sama ja jokainen mukana oleva hahmo tulee tutuksi useiden keskustelujen kautta. Myös tarina on keskimääräistä Marvel-mähinää mielenkiintoisempi ja pidän hahmojen kirjoituksesta. Jokainen tuntuu omalta itseltään, paitsi Rautamies, joka kuulostaa ja tuntuu Robert Downey Juniorilta. 

Midnight Sunsin pelaamisessa on todella vahva ”yksi vielä” -fiilis, samaan tapaan kun Xcomeissakin. Koko homma on suunniteltu todella hyvin siten, että koko ajan on jotain uutta saatavilla, uusien korttien varusteiden tai kokemustasojen muodossa, eikä mitään edistymistä tarvitse odottaa pitkään. Suhtauduin tähän aluksi hieman epäillen, mutta epäilyt osoittautuivat turhiksi. Oikein mainio peli.

Tällä viikolla on luvassa myös toinen blogipostaus. Kävi nimittäin niin, että Kusti polki eilen perille jotain, mitä on odotettu pitkään, sanoisinko jopa 40 vuotta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...