Kohtalokkaat Mutantit

 Moi,

Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision.

X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kunnossa hyvänsä, tai ei missään ja julkisti päivämäärän isoon ääneen, Silicon Knightsin logot läntättynä isolla jokaiseen mainokseen. Asiaa puitiin lopulta jopa oikeudessa saakka ja lopputulos oli, että X-Men destiny vedettiin myynnistä ja kaikki kopiot sekä lähdekoodi määrättiin tuhottavaksi. Erikoisena faktana, tämän pelin digiversio viimein poistettiin Xbox-liven kauppapaikalta vasta tämän vuoden tammikuussa. 

X-Men Destinyn piti markkinoinnin mukaan olla suuri, monisyinen toimintarope, tyyliin Mass Effect. X-Men Destiny on lineaarinen, hyvin kevyillä hahmonkehitys- ja dialogielementeillä höystetty kolmannen persoonan toimintapeli, jonka pituus on noin 6 tuntia. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta huomioon ottaen kaikki muut pelin kehitykseen liittyvät seikat, luottamus ei nouse kovin korkealle tasolle. En osannut arvella etukäteen, mitä on luvassa, joten kokemus oli minullekin täysin uusi. 

Pelin tarina menee siten, että Professori Xavier on kuollut ja hänen Westchesterin koulunsa ilmeisesti tuhottu. Ryhmä-X majailee tätä nykyä San Franciscossa ja mutanttien vastainen kiihko on ennätyslukemissa. Kaupungin pormestari on kuitenkin progressiivinen mies ja pitää parhaillaan palopuhetta liennyttääkseen suhteita mutanttien ja valtaväestön välillä kaupungissaan. Tilaisuuteen tietenkin hyökätään tuntemattoman tahon toimesta, mutta kaikki kuitenkin olettavat, että kyseessä on Magneto. Haiskahtaa lavastukselta. Tarinan aikana valitaan kumpaanko porukkaan haluaa kuulua valitsemalla dialogin aikana joko “X-Men” tai “Brotherhood”-tehtävästä. Tämä ei tunnu vaikuttavan juuri mihinkään loppuratkaisua lukuunottamatta. 

Alussa valitaan kolmesta hahmosta: Grant Alexander on jalkapallo-jock, joka etsii mutanttigeeneistä steroidien vastiketta (jep). Paras hahmo, eli Aimi Yoshida on Marvel-mutantti Aurinkotulen tytär ja Adrian Luca on..rasisti. Ideana on, että pelaaja saa ohjattavakseen uuden hahmon, joka saa mutanttivoimansa juuri pelin alkaessa ja sitä kautta tutustuu Ryhmä-X:n ja Mutanttien Veljeskunnan jäseniin tarinan aikana. Hahmolle valitaan myös mutanttivoima, joka kuuluu kutakuinkin yhteen kolmesta tyylistä: Ketterä lähitaistelu, projektiili tai kestävä mukiloija. Näitä kykyjä voi kehittää kokemuspisteillä ja se muistuttaa hyvin paljon esim. Devil May Cryn kykyjen kehitystä. Hahmolle saa uusia liikkeitä ja niitä voi sitten muokata tehokkaammaksi. Sen lisäksi kentistä löytyy “X-geenejä”, jotka ovat ikään kuin passiivisia kykyjä, jotka muistuttavat jotain tunnetun Marvel-hamon voimaa. Nämä antavat mahdollisuuden hienosäätää hahmon tyyliä haluamaansa suuntaan. Näiden lisäksi luvassa ei ole muuta hahmon kehitystä. 

Ulkoasu on karuhko ja kartat vaihtelevat välillä harmaa katu tai harmaa tukikohta. Pari mielikuvituksellisempaa ympäristöä vilahtaa, mutta hyvin pikaisesti. Hahmojen animaatiot ovat kuitenkin ihan pätevät, ainakin minun valitsemillani voimilla (Aimi, shadow blades). Ei tämä nyt varsinaisesti karmean rumalta näytä, mutta toimintaseikkailuja samalta vuodelta katsottaessa näkyy selvästi kiire ja viimeistelemättömys. Esimerkiksi PS2:n God of War kuusi vuotta aiemmin näytti paremmalta kuin 360:n X-Men Destiny. Viholliset ovat pääosin kasvottomia Purifiereiden tai U-Miehien jäseniä tai hallituksen robottiukkoja. Pomotasiteluja on, mutta paria lukuunottamatta ne eivät ole erityisen mieleenpainuvia. Onneksi ne eivät myöskään ole liian pitkiä. 

Taistelun aikana pelin ruudunpäivitys kyykkää jatkuvasti lukemiin “täi tervassa”, mikä syö fiilistä aika tehokkaasti ja turhauttaa, jos esimerkiksi vihollisen hyökkäyksen väistäminen epäonnistuu viiveen vuoksi, mitä tapahtuu usein. Xbox 360 kykenee käsittelemään 10-kertaisia määriä hahmoja vähintään samaa tasoa olevissa taustoissa vaikkapa Dynasty Warriors peleissä, joten tälle ei ole mitään muuta syytä kuin purkalla kasattu pelimoottori. 

Kaikista ongelmistaan ja keskeneräisyydestään huolimatta X-Men Destinya oli ajoittain oikeasti hauska pelata ja perusajatuksessa on valtavasti potentiaalia pidemmälle vietynä ja hiotumpana. Toimintaseikkailu, jossa saisi luoda itse hahmonsa ja päättää kykynsä monipuolisesta valikoimasta on mainio ajatus X-Men pelille. Laitetaan mukaan vaikkapa Spider-Manin tyylinen kaupunki ja tehtävärakenne, niin kasassa olisi paras X-Men peli koskaan. 

Näin päättyi Marvel-maaliskuu ja X-Men ‘97 on alkanut disney plussassa. Alun perusteella sarja on sitä mitä toivoin, eli ysärin X-Menilta näyttävä ja tuntuva sarja, jonka katsomiseen ei tarvitse liittää ajatuksia, että koskettaako tämä tapahtuma jotakin muuta tulevaa projektia, tai mitä tällä on tekemistä leffojen tai sarjojen X, Y & Z kanssa. Ensi kerralla luvassa on sitten jotain muuta.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo