Skip to main content

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi,

Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision.

X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kunnossa hyvänsä, tai ei missään ja julkisti päivämäärän isoon ääneen, Silicon Knightsin logot läntättynä isolla jokaiseen mainokseen. Asiaa puitiin lopulta jopa oikeudessa saakka ja lopputulos oli, että X-Men destiny vedettiin myynnistä ja kaikki kopiot sekä lähdekoodi määrättiin tuhottavaksi. Erikoisena faktana, tämän pelin digiversio viimein poistettiin Xbox-liven kauppapaikalta vasta tämän vuoden tammikuussa. 

X-Men Destinyn piti markkinoinnin mukaan olla suuri, monisyinen toimintarope, tyyliin Mass Effect. X-Men Destiny on lineaarinen, hyvin kevyillä hahmonkehitys- ja dialogielementeillä höystetty kolmannen persoonan toimintapeli, jonka pituus on noin 6 tuntia. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta huomioon ottaen kaikki muut pelin kehitykseen liittyvät seikat, luottamus ei nouse kovin korkealle tasolle. En osannut arvella etukäteen, mitä on luvassa, joten kokemus oli minullekin täysin uusi. 


Pelin tarina menee siten, että Professori Xavier on kuollut ja hänen Westchesterin koulunsa ilmeisesti tuhottu. Ryhmä-X majailee tätä nykyä San Franciscossa ja mutanttien vastainen kiihko on ennätyslukemissa. Kaupungin pormestari on kuitenkin progressiivinen mies ja pitää parhaillaan palopuhetta liennyttääkseen suhteita mutanttien ja valtaväestön välillä kaupungissaan. Tilaisuuteen tietenkin hyökätään tuntemattoman tahon toimesta, mutta kaikki kuitenkin olettavat, että kyseessä on Magneto. Haiskahtaa lavastukselta. Tarinan aikana valitaan kumpaanko porukkaan haluaa kuulua valitsemalla dialogin aikana joko “X-Men” tai “Brotherhood”-tehtävästä. Tämä ei tunnu vaikuttavan juuri mihinkään loppuratkaisua lukuunottamatta. 

Alussa valitaan kolmesta hahmosta: Grant Alexander on jalkapallo-jock, joka etsii mutanttigeeneistä steroidien vastiketta (jep). Paras hahmo, eli Aimi Yoshida on Marvel-mutantti Aurinkotulen tytär ja Adrian Luca on..rasisti. Ideana on, että pelaaja saa ohjattavakseen uuden hahmon, joka saa mutanttivoimansa juuri pelin alkaessa ja sitä kautta tutustuu Ryhmä-X:n ja Mutanttien Veljeskunnan jäseniin tarinan aikana. Hahmolle valitaan myös mutanttivoima, joka kuuluu kutakuinkin yhteen kolmesta tyylistä: Ketterä lähitaistelu, projektiili tai kestävä mukiloija. Näitä kykyjä voi kehittää kokemuspisteillä ja se muistuttaa hyvin paljon esim. Devil May Cryn kykyjen kehitystä. Hahmolle saa uusia liikkeitä ja niitä voi sitten muokata tehokkaammaksi. Sen lisäksi kentistä löytyy “X-geenejä”, jotka ovat ikään kuin passiivisia kykyjä, jotka muistuttavat jotain tunnetun Marvel-hamon voimaa. Nämä antavat mahdollisuuden hienosäätää hahmon tyyliä haluamaansa suuntaan. Näiden lisäksi luvassa ei ole muuta hahmon kehitystä. 

Ulkoasu on karuhko ja kartat vaihtelevat välillä harmaa katu tai harmaa tukikohta. Pari mielikuvituksellisempaa ympäristöä vilahtaa, mutta hyvin pikaisesti. Hahmojen animaatiot ovat kuitenkin ihan pätevät, ainakin minun valitsemillani voimilla (Aimi, shadow blades). Ei tämä nyt varsinaisesti karmean rumalta näytä, mutta toimintaseikkailuja samalta vuodelta katsottaessa näkyy selvästi kiire ja viimeistelemättömys. Esimerkiksi PS2:n God of War kuusi vuotta aiemmin näytti paremmalta kuin 360:n X-Men Destiny. Viholliset ovat pääosin kasvottomia Purifiereiden tai U-Miehien jäseniä tai hallituksen robottiukkoja. Pomotasiteluja on, mutta paria lukuunottamatta ne eivät ole erityisen mieleenpainuvia. Onneksi ne eivät myöskään ole liian pitkiä. 

Taistelun aikana pelin ruudunpäivitys kyykkää jatkuvasti lukemiin “täi tervassa”, mikä syö fiilistä aika tehokkaasti ja turhauttaa, jos esimerkiksi vihollisen hyökkäyksen väistäminen epäonnistuu viiveen vuoksi, mitä tapahtuu usein. Xbox 360 kykenee käsittelemään 10-kertaisia määriä hahmoja vähintään samaa tasoa olevissa taustoissa vaikkapa Dynasty Warriors peleissä, joten tälle ei ole mitään muuta syytä kuin purkalla kasattu pelimoottori. 

Kaikista ongelmistaan ja keskeneräisyydestään huolimatta X-Men Destinya oli ajoittain oikeasti hauska pelata ja perusajatuksessa on valtavasti potentiaalia pidemmälle vietynä ja hiotumpana. Toimintaseikkailu, jossa saisi luoda itse hahmonsa ja päättää kykynsä monipuolisesta valikoimasta on mainio ajatus X-Men pelille. Laitetaan mukaan vaikkapa Spider-Manin tyylinen kaupunki ja tehtävärakenne, niin kasassa olisi paras X-Men peli koskaan. 

Näin päättyi Marvel-maaliskuu ja X-Men ‘97 on alkanut disney plussassa. Alun perusteella sarja on sitä mitä toivoin, eli ysärin X-Menilta näyttävä ja tuntuva sarja, jonka katsomiseen ei tarvitse liittää ajatuksia, että koskettaako tämä tapahtuma jotakin muuta tulevaa projektia, tai mitä tällä on tekemistä leffojen tai sarjojen X, Y & Z kanssa. Ensi kerralla luvassa on sitten jotain muuta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...