Moi,
Tällä viikolla Marvel-Mania jatkuu Raven Softwaren kehittämällä ja Activisionin julkaisemalla vuoden 2005 PS2-pelillä X-Men Legends 2: Rise of the Apocalypse. Peli on julkaistu myös kaikille muillekin aikansa pelialustoille, jopa N-Gagelle.
X-Men Legends on action rpg, jossa ohjataan kerrallaan neljää hahmoa ylävinkkelistä. Hahmoa voi vaihtaa lennosta ja loput seuraavat mukana AI:n ohjastamana. Tästä löytyi myös moninpeli, mikä oli aikaansa nähden oikein mainio lisä ja jopa pieni yllätys. Tästä sarjasta jalostettiin sitten Marvel Ultimate Alliance, johon kelpasi mukaan muitakin kuin X-Men hahmoja.
Pelin tarina keskittyy muinaisen Egyptin aikaiseen mutanttiin, Apocalypseen, joka on maailmanvalloitushommissa ja niin voimakas, että Professori Xavierin Ryhmä-X ja Magneton Mutanttien Veljeskunta joutuvat lyömään hynttyyt yhteen pysäyttääkseen hänet. Pelin tarinan aikana matka käy suurimpaan osaan tunnetuista X-Men sarjakuvien tapahtumapaikoista ja maisema vaihtuu tiuhaan tahtiin New Yorkin kaduilta Viikinkijumalien Asgardiin saakka. Valittavana on mukavan runsas valikoima hahmoja, alustasta riippuen noin 18 kappaletta, mutta käsikonsoleilla vähemmän. Juonen puitteissa selitetään se, miksi mukana on kattaus sekä hyviksiä että pahiksia ja tiiminsä voi koota vapaasti. Tietyt yhdistelmät antavat pieniä bonuksia, sen mukaan, ovatko ne olleet jossain vaiheessa “virallinen” tiimi.
Pelaaminen on suoraviivaista ja hoituu muutamalla hyökkäysnapilla. Kevyttä hyökkäystä, raskasta ja niin poispäin. Päätynappi pohjassa hyökkäysnapit muuttuvat mutanttivoimia käyttäviksi liikkeiksi, joka kuluttavat energiaa. Mutanttivoimia on kohtuullisen laaja valikoima joka hahmolle ja niitä kehitetään kokemuspisteillä. Matkan varrella mukaan tarttuu myös varusteita, joihin generoidaan satunnaisia bonuksia eri hahmoille. Lyhykäisyydessään koko systeemiä voisi kuvailla Diablon kevytversioksi, hieman enemmän toimintapeliä muistuttavalla otteella.
Kykyjen käyttöön liittyy kuitenkin koko pelin juju: Eri hahmojen erikoishyökkäyksiä yhdistelemällä saa aikaan erilaisia efektejä. Esimerkiksi, jos Stormin salama ja Kykloopin optinen säde osuvat vastustajaan yhtä aikaa, niin kyseessä on “Optinen salama” ja se tekee ylimääräistä vauriota ja statusvaikutuksia. Näitä yhdistelmiä kannattaa ja paikoin pitää käyttää oikeissa paikoissa, oikeita vihollistyyppejä vastaan. Idea ei ole monimutkainen, mutta se on yllättävän hauska ja toimiva.
Ulkoasu muistuttaa 2000-luvun Marvelin “Ultimate” -universumia, ainakin hahmojen alkuperäisen ulkonäön osalta. Kaikille kuitenkin saa myös klassiset asut ja pari muutakin kostyymia, joten porukkansa ulkonäön saa valita omaa silmää miellyttäväksi. Grafiikka on hillitysti cel-shadea käyttävää ja selkeää, mikä on hyvä asia, sillä hahmoja tiiraillaan usein ylävinkkelistä ja spritet ovat pieniä. Vaikeustason saa valita ja helpoin on sen verran helppo, ettei ongelmia läpäisyssä tule, mutta vaikeammat ovat yllättävänkin hankalia. Peli tarjoaa tällä osastolla sopivasti jokaiselle jotakin.
X-Men Legends 2 on yllättävän koukuttava ja kaikin puolin hyvin toteutettu peli, joka ymmärtää, mitä on tekemässä ja tarjoaa fanipalvelua Ryhmä-X:n ystäville aikaansa nähden todella monipuolisella tavalla. Mukana on paljon avattavaa, viittauksia klassisiiin sarjakuvien tarinoihin ja ylipäänsä meininkiä, joka on uskollista esikuvalleen. On helppo ymmärtää ja yhtyä näkemykseen, että tämä on edelleen paras X-Men peli. Raven Software on valitettavasti jo vuosia ollut Activisionin omistuksessa oleva Call of Duty -grindaaja, kuten niin moni muukin tämän ajan ns. “mid-level” studio.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments