Skip to main content

Pulttipyssyn Tuomio

 Moi,

Tällä viikolla luodaan nopea silmäys Warhammer 40,000:n synkkään tulevaisuuteen ennen Marvel-maaliskuun päätöstä Ryhmä-X:n parissa. Katsotaan, miltä tuntui Game Passiin pari viikkoa sitten ilmestynyt Warhammer 40,000 Boltgun. Auroch Digitalin kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema peli löytyy kaikille moderneille pelihärpäkkeille. 

Boltgun on ns. “boomer shooter” ja muistuttaa Doomia enemmän kuin vähän. Nopealla vilkaisulla voisi melkein luulla että tämä on Doom 2:n modi ysäriltä. Kuitenkin, kyseessä on viime vuonna julkaistu peli ja hieman yllättäen yksi harvoista Warhammer 40K pyssyttelypeleistä. Muita mieleen tulevia on vain ysärin Space Hulk, joka on sekin enemmän taktista ryhmänjohtoa kuin puhdasta ammuskelua ja nettimoninpeli Darktide. 


Hieman yllättäen pelin tarina liittyy tiiviisti vuoden 2011 PS3/360 Space Marine-pelin tarinaan, jota jatketaan siten, että Inkvisiittori lähettää toisen Ryhmän Ultramarineja siivoamaan kapteeni Tituksen keikan jälkiä. Homma menee vähemmän yllättäen persiilleen ja koko porukka rysähtää kiertoradalta ja vain yksi mariini selviää, joten koko homma jää taas yhden miehen harteille.

Onneksi hartiat ovat Space Marinen kaksi metriä leveät ja haarniskoidut, muuten peli olisi menetetty. Mukana on alusta asti chainsword ja pian mukaan tarttuu bolter ja loppujen lopuksi kymmenkunta muutakin pyssyä. Meno on todella vauhdikasta ja reipasta 90-luvun machomeininkiä, mikä sopii erittäin hyvin Warhammeriin. Ohjaustuntuma on mainio ja hyvin harvoin videopelissä saavutetaan samanlaista yhden miehen armeijan tuntua, kuin mitä Boltgun tarjoilee. Pahiksina toimivat tietenkin Kaaoksen kätyrit, jotka vaihtelevat rääsyihin pukeutuneista kultisteista aina Chaos Space Marineihin ja monenlaisiin demoneihin. 

Ulkoasu on hyvin pitkälle mallia Doom 2, mutta pienillä nykyajan kikoilla. Kaikki on kuitenkin tiukasti pikseligrafiikkaa. Spritet ovat hienoja ja hyvin suunniteltuja, kuten myös kenttien arkkitehtuuri. Warhammerin erinomainen maailman design ja hahmojen suunnittelu on tuotu sellaisenaan 90-luvun värimaailmaa myöten. Moni hahmo on aivan kuin maalattu figuuri 90-luvun White Dwarf-lehden sivuilta, mikä on varsikin minulle, joka aloitti Warhammer-hommat vuonna 1994 super nostalgista. Musiikki on myös hyvää ja menevää, mutta aivan Doomille ei pärjätä. Se olisi ollut jo ihme. 

Pientä miinusta antaisin minimapin puutteesta, koska joskus meno- ja tulosuunnat menevät sekaisin, varsinkin kohdissa, joissa pitää hakea avain oveen, joka sijaitsee aiemmin käydyssä osassa kenttää. Paikat on kuitenkin melko hyvin merkattu vihjeillä ja tunnusväreillä, jotka antavat osviittaa, mitä mistäkin löytyy. 

Warhammer 40,000 Boltgun on yllättävän pätevä ja todella virkistävä vanhan ajan tyylinen fps, jossa on ehkä paras meininki ja tunnelma sitten vuoden 1993. Suosittelen vahvasti kaikille lojaaleille Keisarin palvelijoille.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...