Skip to main content

Pulttipyssyn Tuomio

 Moi,

Tällä viikolla luodaan nopea silmäys Warhammer 40,000:n synkkään tulevaisuuteen ennen Marvel-maaliskuun päätöstä Ryhmä-X:n parissa. Katsotaan, miltä tuntui Game Passiin pari viikkoa sitten ilmestynyt Warhammer 40,000 Boltgun. Auroch Digitalin kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema peli löytyy kaikille moderneille pelihärpäkkeille. 

Boltgun on ns. “boomer shooter” ja muistuttaa Doomia enemmän kuin vähän. Nopealla vilkaisulla voisi melkein luulla että tämä on Doom 2:n modi ysäriltä. Kuitenkin, kyseessä on viime vuonna julkaistu peli ja hieman yllättäen yksi harvoista Warhammer 40K pyssyttelypeleistä. Muita mieleen tulevia on vain ysärin Space Hulk, joka on sekin enemmän taktista ryhmänjohtoa kuin puhdasta ammuskelua ja nettimoninpeli Darktide. 


Hieman yllättäen pelin tarina liittyy tiiviisti vuoden 2011 PS3/360 Space Marine-pelin tarinaan, jota jatketaan siten, että Inkvisiittori lähettää toisen Ryhmän Ultramarineja siivoamaan kapteeni Tituksen keikan jälkiä. Homma menee vähemmän yllättäen persiilleen ja koko porukka rysähtää kiertoradalta ja vain yksi mariini selviää, joten koko homma jää taas yhden miehen harteille.

Onneksi hartiat ovat Space Marinen kaksi metriä leveät ja haarniskoidut, muuten peli olisi menetetty. Mukana on alusta asti chainsword ja pian mukaan tarttuu bolter ja loppujen lopuksi kymmenkunta muutakin pyssyä. Meno on todella vauhdikasta ja reipasta 90-luvun machomeininkiä, mikä sopii erittäin hyvin Warhammeriin. Ohjaustuntuma on mainio ja hyvin harvoin videopelissä saavutetaan samanlaista yhden miehen armeijan tuntua, kuin mitä Boltgun tarjoilee. Pahiksina toimivat tietenkin Kaaoksen kätyrit, jotka vaihtelevat rääsyihin pukeutuneista kultisteista aina Chaos Space Marineihin ja monenlaisiin demoneihin. 

Ulkoasu on hyvin pitkälle mallia Doom 2, mutta pienillä nykyajan kikoilla. Kaikki on kuitenkin tiukasti pikseligrafiikkaa. Spritet ovat hienoja ja hyvin suunniteltuja, kuten myös kenttien arkkitehtuuri. Warhammerin erinomainen maailman design ja hahmojen suunnittelu on tuotu sellaisenaan 90-luvun värimaailmaa myöten. Moni hahmo on aivan kuin maalattu figuuri 90-luvun White Dwarf-lehden sivuilta, mikä on varsikin minulle, joka aloitti Warhammer-hommat vuonna 1994 super nostalgista. Musiikki on myös hyvää ja menevää, mutta aivan Doomille ei pärjätä. Se olisi ollut jo ihme. 

Pientä miinusta antaisin minimapin puutteesta, koska joskus meno- ja tulosuunnat menevät sekaisin, varsinkin kohdissa, joissa pitää hakea avain oveen, joka sijaitsee aiemmin käydyssä osassa kenttää. Paikat on kuitenkin melko hyvin merkattu vihjeillä ja tunnusväreillä, jotka antavat osviittaa, mitä mistäkin löytyy. 

Warhammer 40,000 Boltgun on yllättävän pätevä ja todella virkistävä vanhan ajan tyylinen fps, jossa on ehkä paras meininki ja tunnelma sitten vuoden 1993. Suosittelen vahvasti kaikille lojaaleille Keisarin palvelijoille.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...