Skip to main content

Pulttipyssyn Tuomio

 Moi,

Tällä viikolla luodaan nopea silmäys Warhammer 40,000:n synkkään tulevaisuuteen ennen Marvel-maaliskuun päätöstä Ryhmä-X:n parissa. Katsotaan, miltä tuntui Game Passiin pari viikkoa sitten ilmestynyt Warhammer 40,000 Boltgun. Auroch Digitalin kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema peli löytyy kaikille moderneille pelihärpäkkeille. 

Boltgun on ns. “boomer shooter” ja muistuttaa Doomia enemmän kuin vähän. Nopealla vilkaisulla voisi melkein luulla että tämä on Doom 2:n modi ysäriltä. Kuitenkin, kyseessä on viime vuonna julkaistu peli ja hieman yllättäen yksi harvoista Warhammer 40K pyssyttelypeleistä. Muita mieleen tulevia on vain ysärin Space Hulk, joka on sekin enemmän taktista ryhmänjohtoa kuin puhdasta ammuskelua ja nettimoninpeli Darktide. 


Hieman yllättäen pelin tarina liittyy tiiviisti vuoden 2011 PS3/360 Space Marine-pelin tarinaan, jota jatketaan siten, että Inkvisiittori lähettää toisen Ryhmän Ultramarineja siivoamaan kapteeni Tituksen keikan jälkiä. Homma menee vähemmän yllättäen persiilleen ja koko porukka rysähtää kiertoradalta ja vain yksi mariini selviää, joten koko homma jää taas yhden miehen harteille.

Onneksi hartiat ovat Space Marinen kaksi metriä leveät ja haarniskoidut, muuten peli olisi menetetty. Mukana on alusta asti chainsword ja pian mukaan tarttuu bolter ja loppujen lopuksi kymmenkunta muutakin pyssyä. Meno on todella vauhdikasta ja reipasta 90-luvun machomeininkiä, mikä sopii erittäin hyvin Warhammeriin. Ohjaustuntuma on mainio ja hyvin harvoin videopelissä saavutetaan samanlaista yhden miehen armeijan tuntua, kuin mitä Boltgun tarjoilee. Pahiksina toimivat tietenkin Kaaoksen kätyrit, jotka vaihtelevat rääsyihin pukeutuneista kultisteista aina Chaos Space Marineihin ja monenlaisiin demoneihin. 

Ulkoasu on hyvin pitkälle mallia Doom 2, mutta pienillä nykyajan kikoilla. Kaikki on kuitenkin tiukasti pikseligrafiikkaa. Spritet ovat hienoja ja hyvin suunniteltuja, kuten myös kenttien arkkitehtuuri. Warhammerin erinomainen maailman design ja hahmojen suunnittelu on tuotu sellaisenaan 90-luvun värimaailmaa myöten. Moni hahmo on aivan kuin maalattu figuuri 90-luvun White Dwarf-lehden sivuilta, mikä on varsikin minulle, joka aloitti Warhammer-hommat vuonna 1994 super nostalgista. Musiikki on myös hyvää ja menevää, mutta aivan Doomille ei pärjätä. Se olisi ollut jo ihme. 

Pientä miinusta antaisin minimapin puutteesta, koska joskus meno- ja tulosuunnat menevät sekaisin, varsinkin kohdissa, joissa pitää hakea avain oveen, joka sijaitsee aiemmin käydyssä osassa kenttää. Paikat on kuitenkin melko hyvin merkattu vihjeillä ja tunnusväreillä, jotka antavat osviittaa, mitä mistäkin löytyy. 

Warhammer 40,000 Boltgun on yllättävän pätevä ja todella virkistävä vanhan ajan tyylinen fps, jossa on ehkä paras meininki ja tunnelma sitten vuoden 1993. Suosittelen vahvasti kaikille lojaaleille Keisarin palvelijoille.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv