Skip to main content

Pulttipyssyn Tuomio

 Moi,

Tällä viikolla luodaan nopea silmäys Warhammer 40,000:n synkkään tulevaisuuteen ennen Marvel-maaliskuun päätöstä Ryhmä-X:n parissa. Katsotaan, miltä tuntui Game Passiin pari viikkoa sitten ilmestynyt Warhammer 40,000 Boltgun. Auroch Digitalin kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema peli löytyy kaikille moderneille pelihärpäkkeille. 

Boltgun on ns. “boomer shooter” ja muistuttaa Doomia enemmän kuin vähän. Nopealla vilkaisulla voisi melkein luulla että tämä on Doom 2:n modi ysäriltä. Kuitenkin, kyseessä on viime vuonna julkaistu peli ja hieman yllättäen yksi harvoista Warhammer 40K pyssyttelypeleistä. Muita mieleen tulevia on vain ysärin Space Hulk, joka on sekin enemmän taktista ryhmänjohtoa kuin puhdasta ammuskelua ja nettimoninpeli Darktide. 


Hieman yllättäen pelin tarina liittyy tiiviisti vuoden 2011 PS3/360 Space Marine-pelin tarinaan, jota jatketaan siten, että Inkvisiittori lähettää toisen Ryhmän Ultramarineja siivoamaan kapteeni Tituksen keikan jälkiä. Homma menee vähemmän yllättäen persiilleen ja koko porukka rysähtää kiertoradalta ja vain yksi mariini selviää, joten koko homma jää taas yhden miehen harteille.

Onneksi hartiat ovat Space Marinen kaksi metriä leveät ja haarniskoidut, muuten peli olisi menetetty. Mukana on alusta asti chainsword ja pian mukaan tarttuu bolter ja loppujen lopuksi kymmenkunta muutakin pyssyä. Meno on todella vauhdikasta ja reipasta 90-luvun machomeininkiä, mikä sopii erittäin hyvin Warhammeriin. Ohjaustuntuma on mainio ja hyvin harvoin videopelissä saavutetaan samanlaista yhden miehen armeijan tuntua, kuin mitä Boltgun tarjoilee. Pahiksina toimivat tietenkin Kaaoksen kätyrit, jotka vaihtelevat rääsyihin pukeutuneista kultisteista aina Chaos Space Marineihin ja monenlaisiin demoneihin. 

Ulkoasu on hyvin pitkälle mallia Doom 2, mutta pienillä nykyajan kikoilla. Kaikki on kuitenkin tiukasti pikseligrafiikkaa. Spritet ovat hienoja ja hyvin suunniteltuja, kuten myös kenttien arkkitehtuuri. Warhammerin erinomainen maailman design ja hahmojen suunnittelu on tuotu sellaisenaan 90-luvun värimaailmaa myöten. Moni hahmo on aivan kuin maalattu figuuri 90-luvun White Dwarf-lehden sivuilta, mikä on varsikin minulle, joka aloitti Warhammer-hommat vuonna 1994 super nostalgista. Musiikki on myös hyvää ja menevää, mutta aivan Doomille ei pärjätä. Se olisi ollut jo ihme. 

Pientä miinusta antaisin minimapin puutteesta, koska joskus meno- ja tulosuunnat menevät sekaisin, varsinkin kohdissa, joissa pitää hakea avain oveen, joka sijaitsee aiemmin käydyssä osassa kenttää. Paikat on kuitenkin melko hyvin merkattu vihjeillä ja tunnusväreillä, jotka antavat osviittaa, mitä mistäkin löytyy. 

Warhammer 40,000 Boltgun on yllättävän pätevä ja todella virkistävä vanhan ajan tyylinen fps, jossa on ehkä paras meininki ja tunnelma sitten vuoden 1993. Suosittelen vahvasti kaikille lojaaleille Keisarin palvelijoille.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...