Skip to main content

Pulttipyssyn Tuomio

 Moi,

Tällä viikolla luodaan nopea silmäys Warhammer 40,000:n synkkään tulevaisuuteen ennen Marvel-maaliskuun päätöstä Ryhmä-X:n parissa. Katsotaan, miltä tuntui Game Passiin pari viikkoa sitten ilmestynyt Warhammer 40,000 Boltgun. Auroch Digitalin kehittämä ja Focus Entertainmentin julkaisema peli löytyy kaikille moderneille pelihärpäkkeille. 

Boltgun on ns. “boomer shooter” ja muistuttaa Doomia enemmän kuin vähän. Nopealla vilkaisulla voisi melkein luulla että tämä on Doom 2:n modi ysäriltä. Kuitenkin, kyseessä on viime vuonna julkaistu peli ja hieman yllättäen yksi harvoista Warhammer 40K pyssyttelypeleistä. Muita mieleen tulevia on vain ysärin Space Hulk, joka on sekin enemmän taktista ryhmänjohtoa kuin puhdasta ammuskelua ja nettimoninpeli Darktide. 


Hieman yllättäen pelin tarina liittyy tiiviisti vuoden 2011 PS3/360 Space Marine-pelin tarinaan, jota jatketaan siten, että Inkvisiittori lähettää toisen Ryhmän Ultramarineja siivoamaan kapteeni Tituksen keikan jälkiä. Homma menee vähemmän yllättäen persiilleen ja koko porukka rysähtää kiertoradalta ja vain yksi mariini selviää, joten koko homma jää taas yhden miehen harteille.

Onneksi hartiat ovat Space Marinen kaksi metriä leveät ja haarniskoidut, muuten peli olisi menetetty. Mukana on alusta asti chainsword ja pian mukaan tarttuu bolter ja loppujen lopuksi kymmenkunta muutakin pyssyä. Meno on todella vauhdikasta ja reipasta 90-luvun machomeininkiä, mikä sopii erittäin hyvin Warhammeriin. Ohjaustuntuma on mainio ja hyvin harvoin videopelissä saavutetaan samanlaista yhden miehen armeijan tuntua, kuin mitä Boltgun tarjoilee. Pahiksina toimivat tietenkin Kaaoksen kätyrit, jotka vaihtelevat rääsyihin pukeutuneista kultisteista aina Chaos Space Marineihin ja monenlaisiin demoneihin. 

Ulkoasu on hyvin pitkälle mallia Doom 2, mutta pienillä nykyajan kikoilla. Kaikki on kuitenkin tiukasti pikseligrafiikkaa. Spritet ovat hienoja ja hyvin suunniteltuja, kuten myös kenttien arkkitehtuuri. Warhammerin erinomainen maailman design ja hahmojen suunnittelu on tuotu sellaisenaan 90-luvun värimaailmaa myöten. Moni hahmo on aivan kuin maalattu figuuri 90-luvun White Dwarf-lehden sivuilta, mikä on varsikin minulle, joka aloitti Warhammer-hommat vuonna 1994 super nostalgista. Musiikki on myös hyvää ja menevää, mutta aivan Doomille ei pärjätä. Se olisi ollut jo ihme. 

Pientä miinusta antaisin minimapin puutteesta, koska joskus meno- ja tulosuunnat menevät sekaisin, varsinkin kohdissa, joissa pitää hakea avain oveen, joka sijaitsee aiemmin käydyssä osassa kenttää. Paikat on kuitenkin melko hyvin merkattu vihjeillä ja tunnusväreillä, jotka antavat osviittaa, mitä mistäkin löytyy. 

Warhammer 40,000 Boltgun on yllättävän pätevä ja todella virkistävä vanhan ajan tyylinen fps, jossa on ehkä paras meininki ja tunnelma sitten vuoden 1993. Suosittelen vahvasti kaikille lojaaleille Keisarin palvelijoille.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun

Ufojuttuja

 Moi, Tällä viikolla jatkamme Japanilaisten robottien parissa mutta peli on vaihteeksi uunituore. Katsotaan, miltä näyttää UFO Robot Grendizer: Feast of the Wolves. Pelin on kehittänyt Endroad, julkaisijana toimii Microids ja se on julkaistu kaikille moderneille alustoille Marraskuun 14. päivä.  UFO Robot Grendizer, Euroopassa myös tunnettu nimellä Goldorak, on mangalegenda Go Nagain kolmas superrobottisarja, joka ilmestyi alunperin itsenäisenä jatko-osana Mazinger Z ja Great Mazinger -sarjoille vuosina 1975-1977. Grendizer saavutti suosiota etenkin osana Mattelin Japanista tuomaa ja uudelleen brändättyä vinyylifiguurisarjaa nimeltä Shogun Warriors ja Ranskassa Goldorak TV-sarjalla oli käsittämättömän suuret katsojaluvut. Toinen vahva fanipohja löytyy Arabiaa puhuvista maista, joissa Grendizeria näytettiin poikkeuksellisen laajasti dubattuna.  Grendizerin tarina menee tiivistettynä kutakuinkin näin: Planeetta Fleedin prinssi Duke Fleed on menossa naimisiin Vega-Imperiumin prinsessa Rub