Skip to main content

60-Luvun Rantamuotia

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa lootan avaus, mutta mukana on hahmo, jota ei ole näkynyt blogissa vähään aikaan. Katsotaan, mitä kuuluu Kaijujen Kunkulle, eli Godzillalle. Kestosuosikkini Godzilla on taas ajankohtainen, useammastakin syystä. Viime vuoden lopussa ilmestynyt Godzilla Minus One voitti ensimmäisenä Japanilaisena elokuvana Oscarin ja tänä vuonna Legendary julkaisi uuden osan Godzillan ja King Kongin elokuvasarjaan. Sen lisäksi hahmo täyttää tänä syksynä 70 vuotta.

Avataan siis loota. Tarkemmin sanottuna Bandai Tamashii Nations S.H. Monsterarts Godzilla 1964 The Emergence of Godzilla Version. Sanokaapa se kolme kertaa nopeasti peräkkäin. Itse laatikko on normaali Mosterartsien pahvilaatikko, ilman muovi-ikkunaa. Tämä Godzilla on elokuvasta Mothra vs Godzilla ja tässä tapauksessa erikoisversio, joka oli myytävänä vain Bandain Tamashii Web-yksinoikeutena Japanissa vuoden 2015 paikkeilla. Erona normaaliin versioon on maalaus, joka kuvaa kohtausta, missä Godzilla nousee rantahiekan alta lähellä kuvitteellista Shizunouran kaupunkia. Siksi mukana on siis hieman kellertävän ruskeaa hiekan väriä.

1964 Godzilla on ehkä oman aikakautensa tunnetuin versio, jolla on juuri tälle Godzilla-puvulle tyypillinen yrmeä ilme johtuen paksuista “kulmakarvoista” vai mitähän lienevät nimeltään. Joka tapauksessa, minulle tämä ilme on aina tehnyt ‘64 Godzillasta humoristisen ja sympaattisen näköisen.

Itse figuuri on pienimmästä päästä S.H. Monsterarts-Godzilloja. Tällä on kokoa ehkä hieman alle 15cm, joka on aavistuksen vähemmän kuin toiseksi pienin,1954 Godzilla. Mukana tulee kuitenkin efekti henkäystä varten, toisin kuin useimmissa muissa Monsterarts-figuureissa.

60-luvun Godzillan design asettaa liikkumiselle rajoituksia, mutta elokuvasta tutut asennot onnistuvat vaivatta, sillä näyttelijöiden yllä olleet kostyymit olivat itsessään painavia ja kankeita. Esimerkiksi tässä elokuvassa Godzillaa näytellyt Haruo Nakajima kompastui ihan oikeasti ja törmäsi isoon jan paljon aikaa vaatineeseen linnan pienoismalliin, joten kohtaus piti improvisoida lennosta siten, että Godzilla tuhoaa linnan aiemmin kuin elokuvassa oli alunperin tarkoitus. Itse liukastuminen on jätetty lopulliseen leffaan.  

Maalaus on kohdillaan. Hiekka on hyvä lisäys tuomana tähän godzillaan omaperäisyyttä ja suu sekä hampaat on saatu näyttämään samalta kuin leffassa just eikä melkein. Sama silmien kanssa, nimittäin ne eivät ole vain maalatut, vaan päälle on vielä liimattu läpinäkyvä lasihelmi, joka saa silmät näyttämään aidoilta. 

1964 Mothra vs Godzilla -leffan Godzilla on tervetullut lisäys Godzilla-figuureihini ja tätä, vanhempaa figuuria on nykyään vaikea löytää. Toiveissa olisi ainakin Minus One Godzilla vielä tämän vuoden aikana, mutta katsotaan, satunko löytämään sitä kohtuulliseen hintaan.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo  




Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...