Skip to main content

Kapteeni-kun

 Moi,

Tällä kertaa on vuorossa toinen Famicomin peli putkeen. Antarktiksen jäätiköltä on aika siirtyä vihertäville nurmikoille, nimittäin vuonna 1988 julkaistun Captain Tsubasan pariin. Pelin on kehittänyt ja julkaissut Tecmo. 

Captain Tsubasa on 80-luvun suosittu jalkapallomanga, jossa seurataan päähahmo Tsubasa Oozoran jalkapallouraa ala-asteelta ammattilaiseksi. Mangaa julkaistiin Shonen Jumpissa kaikkiaan 37:n pokkarin verran vuosina 1981-1988, eli tämä peli ilmestyi samana vuonna kuin manga päättyi. Tsubasa päätyi tietysti myös animaatiosarjaksi, joita on ilmestynyt vuosien varrella useita, viimeisin vuonna 2023. Captain Tsubasan kestomenestys meinaa sitä, että se on automaattisesti mukana keskusteluissa kun puhutaan kaikkien aikojen suosituimmista urheilusarjoista, Hajime no Ippon ja Slam Dunkin ohella. 

Nyt, kun kyseessä on kasarin lisenssipeli ja aiheena jalkapallo, niin voisi helposti olettaa, että meininki on perus 8-bittistä potkupalloa, mutta hahmojen nimet on laitettu vastaamaan sarjan hahmoja ja sillä hyvä. Vaan eipä olekaan, sillä Famicomin Tsubasa on nimittäin erikoinen jrpg-jalkapallo-yhdistelmä, jossa peliä ei varsinaisesti pelata tavalliseen tapaan. Peli toimii siten, että hahmoja ohjataan ylimalkaisesti pienen kartan avulla ja sitten kun joku pelaajista saa pallon, niin valintana on joko kuljettaa palloa tai tehdä joku toiminnoista: Syöttö, laukaus tai harhautus. Tilanteeseen ja toiminnon onnistumiseen vaikuttaa pelaajan taidot, jotka näkyvät numeroina, sekä puolustajien paikka ja määrä. Meininki on siis lähestulkoon kuin vuoropohjaisessa jrpgssä. Pelaajan ollessa ilman palloa samankaltaiset valinnat ovat tarjolla puolustajille ja maalivahdille. Valinnan jälkeen peli sitten arpoo, onnistuuko valittu toiminto ja homma jatkuu. 


Kun kyseessä on vähän niinkuin jrpg, niin pelaajien statsit tietysti kasvavat pelien välissä ja porukka oppii uusia “kykyjä” jotka ovat usein tehokkaampia versioita tavallisista toiminnoista. Nämä kuluttavat enemmän staminapisteitä, joita kaikilla on rajallinen määrä pelin aikana. Pääsääntöisesti kuitenkin erikoisliike on on aina parempi valinta. Tästä päästään siihen asiaan, jossa kesti hieman aikaa sisäistää: Tsubasan jalkapallo ei ole erityisen tarkka simulaatio, jossa tilanteet ja niiden lopputulos pohjautuu tarkasti oikeaan peliin. Monesti on ihan ok potkaista “erikoispotkulla” maali 30 metrin päästä maalia ja onnistuminen on lähes varmaa. Vastaavasti, potku 5 metrin päästä maalia ei välttämättä mene sisään edes viidennellä yrittämällä, jos vain veskari on edes kohtuullisen pätevä. Peli siis käytännössä toimii numeroiden varassa eikä huomio samalla painoarvolla, jos ollenkaan, onko tekopaikka oikeasti hyvä. Muutamassa alun pelissä, jotka tosin ovat kieltämättä aika helppoja ähelsin palloa aivan turhaan “hyvälle tekopaikalle” lähelle maalia, kun aivan saman lopputuloksen olisi saavuttanut helpommalla vaan potkimalla pallot häkkiin 20-30 metrin päästä. Oikeassa jalkapallossa tämmöiset potkut ovat todennäköisyyksiltään vähemmän kuin yksi sadasta yrityksestä, mutta Tsubasan animejalkapallossa todennäköisyys 50/50. Tämän kun ymmärsi, niin pelistä tuli heti huomattavasti miellyttävämpi pelata. Pitää siis pelata tätä peliä, eikä jalkapalloa. 


Ulkoasu on Famicomin peliksi oikein näyttävä. Hahmoista on piirretty komeat potretit tilanteita varten, vaikkakin varsinkin vastustajien pelaajissa toistuvat usein aika samat naamat, joilla on vain eri hiustyyli, tai väri. Näyttävät pelaajat on tosin helppo toteuttaa, sillä animaatiota on aivan minimaalisen vähän. 


Vaikeustaso on miellyttävän kohtuullinen. Kun pelin idean on tajunnut, niin voitto on yleensä vain ajan kysymys, sillä varsinaista Game Overia ei ole ja pelaajat keräävät kokemusta pelin välillä. Otteluita on kuitenkin paljon, joten ihan yhden illan peli tämä ei ehkä ole. 


Captain Tsubasa on kaiken kaikkiaan piristävän erilainen urheilupeli, joka pyrkii toisintamaan enemmän mangan ja animen kuin varsinaisen lajin. Tämä auttaa Tsubasaa erottumaan edukseen muista Famicomin sporttipeleistä.   


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...