Skip to main content

Kapteeni-kun

 Moi,

Tällä kertaa on vuorossa toinen Famicomin peli putkeen. Antarktiksen jäätiköltä on aika siirtyä vihertäville nurmikoille, nimittäin vuonna 1988 julkaistun Captain Tsubasan pariin. Pelin on kehittänyt ja julkaissut Tecmo. 

Captain Tsubasa on 80-luvun suosittu jalkapallomanga, jossa seurataan päähahmo Tsubasa Oozoran jalkapallouraa ala-asteelta ammattilaiseksi. Mangaa julkaistiin Shonen Jumpissa kaikkiaan 37:n pokkarin verran vuosina 1981-1988, eli tämä peli ilmestyi samana vuonna kuin manga päättyi. Tsubasa päätyi tietysti myös animaatiosarjaksi, joita on ilmestynyt vuosien varrella useita, viimeisin vuonna 2023. Captain Tsubasan kestomenestys meinaa sitä, että se on automaattisesti mukana keskusteluissa kun puhutaan kaikkien aikojen suosituimmista urheilusarjoista, Hajime no Ippon ja Slam Dunkin ohella. 

Nyt, kun kyseessä on kasarin lisenssipeli ja aiheena jalkapallo, niin voisi helposti olettaa, että meininki on perus 8-bittistä potkupalloa, mutta hahmojen nimet on laitettu vastaamaan sarjan hahmoja ja sillä hyvä. Vaan eipä olekaan, sillä Famicomin Tsubasa on nimittäin erikoinen jrpg-jalkapallo-yhdistelmä, jossa peliä ei varsinaisesti pelata tavalliseen tapaan. Peli toimii siten, että hahmoja ohjataan ylimalkaisesti pienen kartan avulla ja sitten kun joku pelaajista saa pallon, niin valintana on joko kuljettaa palloa tai tehdä joku toiminnoista: Syöttö, laukaus tai harhautus. Tilanteeseen ja toiminnon onnistumiseen vaikuttaa pelaajan taidot, jotka näkyvät numeroina, sekä puolustajien paikka ja määrä. Meininki on siis lähestulkoon kuin vuoropohjaisessa jrpgssä. Pelaajan ollessa ilman palloa samankaltaiset valinnat ovat tarjolla puolustajille ja maalivahdille. Valinnan jälkeen peli sitten arpoo, onnistuuko valittu toiminto ja homma jatkuu. 


Kun kyseessä on vähän niinkuin jrpg, niin pelaajien statsit tietysti kasvavat pelien välissä ja porukka oppii uusia “kykyjä” jotka ovat usein tehokkaampia versioita tavallisista toiminnoista. Nämä kuluttavat enemmän staminapisteitä, joita kaikilla on rajallinen määrä pelin aikana. Pääsääntöisesti kuitenkin erikoisliike on on aina parempi valinta. Tästä päästään siihen asiaan, jossa kesti hieman aikaa sisäistää: Tsubasan jalkapallo ei ole erityisen tarkka simulaatio, jossa tilanteet ja niiden lopputulos pohjautuu tarkasti oikeaan peliin. Monesti on ihan ok potkaista “erikoispotkulla” maali 30 metrin päästä maalia ja onnistuminen on lähes varmaa. Vastaavasti, potku 5 metrin päästä maalia ei välttämättä mene sisään edes viidennellä yrittämällä, jos vain veskari on edes kohtuullisen pätevä. Peli siis käytännössä toimii numeroiden varassa eikä huomio samalla painoarvolla, jos ollenkaan, onko tekopaikka oikeasti hyvä. Muutamassa alun pelissä, jotka tosin ovat kieltämättä aika helppoja ähelsin palloa aivan turhaan “hyvälle tekopaikalle” lähelle maalia, kun aivan saman lopputuloksen olisi saavuttanut helpommalla vaan potkimalla pallot häkkiin 20-30 metrin päästä. Oikeassa jalkapallossa tämmöiset potkut ovat todennäköisyyksiltään vähemmän kuin yksi sadasta yrityksestä, mutta Tsubasan animejalkapallossa todennäköisyys 50/50. Tämän kun ymmärsi, niin pelistä tuli heti huomattavasti miellyttävämpi pelata. Pitää siis pelata tätä peliä, eikä jalkapalloa. 


Ulkoasu on Famicomin peliksi oikein näyttävä. Hahmoista on piirretty komeat potretit tilanteita varten, vaikkakin varsinkin vastustajien pelaajissa toistuvat usein aika samat naamat, joilla on vain eri hiustyyli, tai väri. Näyttävät pelaajat on tosin helppo toteuttaa, sillä animaatiota on aivan minimaalisen vähän. 


Vaikeustaso on miellyttävän kohtuullinen. Kun pelin idean on tajunnut, niin voitto on yleensä vain ajan kysymys, sillä varsinaista Game Overia ei ole ja pelaajat keräävät kokemusta pelin välillä. Otteluita on kuitenkin paljon, joten ihan yhden illan peli tämä ei ehkä ole. 


Captain Tsubasa on kaiken kaikkiaan piristävän erilainen urheilupeli, joka pyrkii toisintamaan enemmän mangan ja animen kuin varsinaisen lajin. Tämä auttaa Tsubasaa erottumaan edukseen muista Famicomin sporttipeleistä.   


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...