Skip to main content

Jojo On Soturin Valinta

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on varmasti monelle NESillä pelanneelle jossain määrin tuttu ja ehkä jopa nostalginen tapaus. Vuorossa on Argus no Senshi, jonka NES-versio tunnetaan nimellä Rygar. Pelin on julkaissut Tecmo vuonna 1986. Minulle Rygar oli muutaman muun pelin ohella tuttu vuokrapelinä, joka oli riittävän kiehtova, että pelit eivät jääneet yhteen kokeiluun, mutta kuitenkin sen verran kryptinen, etten koskaan onnistunut sitä läpäisemään päivän tai parin aikana. Epäilen, että monella muullakin on tästä samanlaisia kokemuksia, sillä lähes kaikki kaverini tiesivät Rygarin vähintään nimeltä.  Famicom-version kansitaide, jossa päähahmo on animesankari välittää tyystin erilaisen fiiliksen pelin maailmasta kuin NES-version He-Man.

Pelin idea on ohjekirjan mukaan tämä: Pelaaja ohjee legendaarista soturia, jonka tehtävänä on päihittää paha valloittaja Ligar. Soturilla on mukanaan Diskarmor, eli jojon tavoin toimiva kilpi, jota voi heittää ketjun päässä. Kun kyseessä on NES, niin pelin tyyppinä on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, johon tosin tuodaan monipuolisuutta ylhäältä päin kuvatuilla osuuksilla. Mukana on myös kevyttä hahmonkehitystä kokemuksen muodossa, koska hahmon hyökkäyksen voima ja kestopisteet nousevat vihollisia hoitelemalla ja keräämällä niiltä putoavia esineitä. En muista, miten homma meni NESillä, mutta Famicomilla on käytössä yksi elämä, mutta loputon määrä jatkomahdollisuuksia. Hahmon keräämät kokemuspisteet vaan ottavat takapakkia jokaisesta Continuesta. 


Argus no Senshi on myös vähän niinkuin salaa itse asiassa enemmän Metroidia kuin tavallista, lineaarista peliä muistuttava seikkailu. Pelissä on luolia, joissa pylvään päällä istuva huru-ukko (pyhimys?) kertoo kryptisen vihjeen ja sen perusteella sitten pitäisi ymmärtää, mitä ja missä pelaajan tulisi tehdä seuraavaksi. Pelin kartta on suunniteltu siten, että sen alueilla on mahdollista liikkua edestakaisin ja mahdollisia suuntia on yleensä enemmän kuin yksi. Mukana on tietysti myös pomotaisteluita. 


Pelin vaikeustaso on sillä tavalla erikoinen, että se on alussa vaikeampi kuin vähän myöhemmin, jolloin pelaajalla on jo enemmän kestoa ja tehokkaampi hyökkäys. Tämä on niin ikään aika samanlainen ratkaisu Metroidin kanssa. Se, mikä tästä samankaltaisuudesta tekee entistä kiinnostavampaa on se, että molemmat pelit ilmestyivät vuonna 1986, joten Argus ei ole välttämättä ollenkaan kopio Metroidista, vaan Tecmon pelinkehittäjät ovat ehkä saaneet idean tehdä epälineaarinen peli ihan omineen, tai inspiroituneena jostain vielä vanhemmasta pelistä.


Ulkoasu on Tecmolle tyypillisesti hyvää, tässä tapauksessa sanoisin että NESin/Famicomin parempaa keskitasoa. Hahmoissa on omaa luonnetta ja taustat ovat melko yksityiskohtaisia. Myös ylhäältä päin kuvatut osuudet tuovat tervetullutta vaihtelua. Aivan Ninja Gaidenin tasolle ei kuitenkaan päästä.   


Argus no Senshi/Rygar on pätevä toimintaseikkailu, joka ei kuitenkaan ehkä yllä aivan konsolin kirkkaimpaan kärkeen, mutta on kuitenkin oikein hyvä vaihtoehto “B” 8-bittistä toimintaseikkailua kaipaavalle. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä kun