Skip to main content

Ain Tanssien Työtäs Tee

 Moi,

Tällä viikolla vilkaistaan vaihteeksi uudempaa peliä. Muutama viikko sitten Capcomilta ilmestyi melko omaperäinen uusi peli, Kunitsu-Gami: Path of the goddess. Se on vähän niinkuin vanhan kunnon Clover-studio olisi herätetty henkiin yhden pelin ajaksi ja tämä lienee Capcomin "japanilaisin" peli Okamin ohella, sillä meininki on 100% sidottu Shintoon. Vuoren jumala on jostain syytä suuttunut ja lähettää kaiken maailman Yokai-mörköjä rinteellä ja laaksoissa sijaitseviin kyliin, joiden pyhätöt korruptoituvat tummasta miasmasta. Paikallinen papitar yrittää puhdistaa pyhättöjä, mutta ei onnistu siinä yksin, vaan tarvitsee hommassa erikoista naamiota pitävän soturin apua.  

Peli on vähän niinkuin 2000-luvun Capcomille tyypillisen toimintapelin ja tower defensen yhdistelmä, missä pelaaja ohjaa soturia, joka suojelee tanssivaa puhdistusrituaalia suorittavaa papitarta. Mukaan saadaan myös puhdistettujen pyhättöjen lähellä olevien kylien asukkaita, joita pelaaja laittaa töihin korjaamaan kyliä sekä osoittaa hahmoille ammatteja, kuten puunhakkaaja tai metsastäjä, jotka suojelevat papitarta, kun pelaa ei itse ehdi joka paikkaan.  Jokainen tehtävä on jaettu päivä/yö sykliin siten, että päivällä papitar tanssii ja liikkuu puhdistettavaa torii-porttia kohti, josta sitten aina auringon laskettua alkaa puskea pihalle ties mitä mörköjä, jotka sitten yrittävät käydä papittaren kimppuun. Kun papitar pääsee portille, hän puhdistaa sen. Päivän aikana voi tehdä valmisteluja yötä varten ja yöllä sitten taistellaan. Mukana on myös pomotaisteluita, mutta nekin noudattavat saman tyyppistä kaavaa, eli papitarta pitää suojella. Pelaajalla ja kyläläisillä on toki myös omat kestonsa, mutta suurin huolenaihe on papitar, joka ei voi liikkua, eikä taistella. Kyläläisile voi myös jakaa simppelelitä käskyjä tilanten mukaan.


Mukana on myös melko kattava hahmojen kehitys- ja päivityssysteemi. Kyläläisten ammatteja voi kehittää ja uusia avataan pelin edetessä. Kaikilla on vähän niinkuin oma roolinsa, esimerkiksi vain jousiampujat voivat osua lentäviin vihollisiin. Myös omaa tukikohtaa pitää kehittää, sillä se avaa pelaajan kontrolloimalle päähahmolle uusia kykyjä, kuten erikoishyökkäyksiä. Päähahmolla pelaaminen taisteluissa muistuttaa hieman 200-luvun toimintapelejä, eli kevyet ja vahvat lyönnit kahdella napilla, sekä comboja yhdistelemällä. Väistö ja torjunta ovat myös tärkeässä asemassa. 


Yksi pelin ehdottomista myyntivalteista on sen hyvin omintakeinen ja tyylikäs ulkoasu. Ainoat verrokit, joissa on edes jossain määrin tavoiteltu samantyylistä tunnelmaa ovat ehkä aiemmin mainittu Okami ja Genji. Peli ottaa yllättävän paljon irti modernista tekniikasta etenkin runsaiden efektien osalta. Päähahmon animaatiot ovat varsin tyylikkäät ja miekkailu näyttää sulavalta tanssahtelulta suoraviivaisen taistelu sijaan.


Kunitsu-Gami on omaperäisin ison julkaisijan peli vuosikausiin ja varmasti jonkin sortin riski, joten toivottavasti tämä menestyy. Menestys olisi nimittäin ansaittua, sillä tämä vaikuttaa alun perusteella todella pätevältä ja virkistävän erilaiselta tapaukselta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...
Post a Comment
Read more

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...
Post a Comment
Read more

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...
4 comments
Read more