Skip to main content

Ain Tanssien Työtäs Tee

 Moi,

Tällä viikolla vilkaistaan vaihteeksi uudempaa peliä. Muutama viikko sitten Capcomilta ilmestyi melko omaperäinen uusi peli, Kunitsu-Gami: Path of the goddess. Se on vähän niinkuin vanhan kunnon Clover-studio olisi herätetty henkiin yhden pelin ajaksi ja tämä lienee Capcomin "japanilaisin" peli Okamin ohella, sillä meininki on 100% sidottu Shintoon. Vuoren jumala on jostain syytä suuttunut ja lähettää kaiken maailman Yokai-mörköjä rinteellä ja laaksoissa sijaitseviin kyliin, joiden pyhätöt korruptoituvat tummasta miasmasta. Paikallinen papitar yrittää puhdistaa pyhättöjä, mutta ei onnistu siinä yksin, vaan tarvitsee hommassa erikoista naamiota pitävän soturin apua.  

Peli on vähän niinkuin 2000-luvun Capcomille tyypillisen toimintapelin ja tower defensen yhdistelmä, missä pelaaja ohjaa soturia, joka suojelee tanssivaa puhdistusrituaalia suorittavaa papitarta. Mukaan saadaan myös puhdistettujen pyhättöjen lähellä olevien kylien asukkaita, joita pelaaja laittaa töihin korjaamaan kyliä sekä osoittaa hahmoille ammatteja, kuten puunhakkaaja tai metsastäjä, jotka suojelevat papitarta, kun pelaa ei itse ehdi joka paikkaan.  Jokainen tehtävä on jaettu päivä/yö sykliin siten, että päivällä papitar tanssii ja liikkuu puhdistettavaa torii-porttia kohti, josta sitten aina auringon laskettua alkaa puskea pihalle ties mitä mörköjä, jotka sitten yrittävät käydä papittaren kimppuun. Kun papitar pääsee portille, hän puhdistaa sen. Päivän aikana voi tehdä valmisteluja yötä varten ja yöllä sitten taistellaan. Mukana on myös pomotaisteluita, mutta nekin noudattavat saman tyyppistä kaavaa, eli papitarta pitää suojella. Pelaajalla ja kyläläisillä on toki myös omat kestonsa, mutta suurin huolenaihe on papitar, joka ei voi liikkua, eikä taistella. Kyläläisile voi myös jakaa simppelelitä käskyjä tilanten mukaan.


Mukana on myös melko kattava hahmojen kehitys- ja päivityssysteemi. Kyläläisten ammatteja voi kehittää ja uusia avataan pelin edetessä. Kaikilla on vähän niinkuin oma roolinsa, esimerkiksi vain jousiampujat voivat osua lentäviin vihollisiin. Myös omaa tukikohtaa pitää kehittää, sillä se avaa pelaajan kontrolloimalle päähahmolle uusia kykyjä, kuten erikoishyökkäyksiä. Päähahmolla pelaaminen taisteluissa muistuttaa hieman 200-luvun toimintapelejä, eli kevyet ja vahvat lyönnit kahdella napilla, sekä comboja yhdistelemällä. Väistö ja torjunta ovat myös tärkeässä asemassa. 


Yksi pelin ehdottomista myyntivalteista on sen hyvin omintakeinen ja tyylikäs ulkoasu. Ainoat verrokit, joissa on edes jossain määrin tavoiteltu samantyylistä tunnelmaa ovat ehkä aiemmin mainittu Okami ja Genji. Peli ottaa yllättävän paljon irti modernista tekniikasta etenkin runsaiden efektien osalta. Päähahmon animaatiot ovat varsin tyylikkäät ja miekkailu näyttää sulavalta tanssahtelulta suoraviivaisen taistelu sijaan.


Kunitsu-Gami on omaperäisin ison julkaisijan peli vuosikausiin ja varmasti jonkin sortin riski, joten toivottavasti tämä menestyy. Menestys olisi nimittäin ansaittua, sillä tämä vaikuttaa alun perusteella todella pätevältä ja virkistävän erilaiselta tapaukselta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more