Ain Tanssien Työtäs Tee

 Moi,

Tällä viikolla vilkaistaan vaihteeksi uudempaa peliä. Muutama viikko sitten Capcomilta ilmestyi melko omaperäinen uusi peli, Kunitsu-Gami: Path of the goddess. Se on vähän niinkuin vanhan kunnon Clover-studio olisi herätetty henkiin yhden pelin ajaksi ja tämä lienee Capcomin "japanilaisin" peli Okamin ohella, sillä meininki on 100% sidottu Shintoon. Vuoren jumala on jostain syytä suuttunut ja lähettää kaiken maailman Yokai-mörköjä rinteellä ja laaksoissa sijaitseviin kyliin, joiden pyhätöt korruptoituvat tummasta miasmasta. Paikallinen papitar yrittää puhdistaa pyhättöjä, mutta ei onnistu siinä yksin, vaan tarvitsee hommassa erikoista naamiota pitävän soturin apua.  

Peli on vähän niinkuin 2000-luvun Capcomille tyypillisen toimintapelin ja tower defensen yhdistelmä, missä pelaaja ohjaa soturia, joka suojelee tanssivaa puhdistusrituaalia suorittavaa papitarta. Mukaan saadaan myös puhdistettujen pyhättöjen lähellä olevien kylien asukkaita, joita pelaaja laittaa töihin korjaamaan kyliä sekä osoittaa hahmoille ammatteja, kuten puunhakkaaja tai metsastäjä, jotka suojelevat papitarta, kun pelaa ei itse ehdi joka paikkaan.  Jokainen tehtävä on jaettu päivä/yö sykliin siten, että päivällä papitar tanssii ja liikkuu puhdistettavaa torii-porttia kohti, josta sitten aina auringon laskettua alkaa puskea pihalle ties mitä mörköjä, jotka sitten yrittävät käydä papittaren kimppuun. Kun papitar pääsee portille, hän puhdistaa sen. Päivän aikana voi tehdä valmisteluja yötä varten ja yöllä sitten taistellaan. Mukana on myös pomotaisteluita, mutta nekin noudattavat saman tyyppistä kaavaa, eli papitarta pitää suojella. Pelaajalla ja kyläläisillä on toki myös omat kestonsa, mutta suurin huolenaihe on papitar, joka ei voi liikkua, eikä taistella. Kyläläisile voi myös jakaa simppelelitä käskyjä tilanten mukaan.

Mukana on myös melko kattava hahmojen kehitys- ja päivityssysteemi. Kyläläisten ammatteja voi kehittää ja uusia avataan pelin edetessä. Kaikilla on vähän niinkuin oma roolinsa, esimerkiksi vain jousiampujat voivat osua lentäviin vihollisiin. Myös omaa tukikohtaa pitää kehittää, sillä se avaa pelaajan kontrolloimalle päähahmolle uusia kykyjä, kuten erikoishyökkäyksiä. Päähahmolla pelaaminen taisteluissa muistuttaa hieman 200-luvun toimintapelejä, eli kevyet ja vahvat lyönnit kahdella napilla, sekä comboja yhdistelemällä. Väistö ja torjunta ovat myös tärkeässä asemassa. 

Yksi pelin ehdottomista myyntivalteista on sen hyvin omintakeinen ja tyylikäs ulkoasu. Ainoat verrokit, joissa on edes jossain määrin tavoiteltu samantyylistä tunnelmaa ovat ehkä aiemmin mainittu Okami ja Genji. Peli ottaa yllättävän paljon irti modernista tekniikasta etenkin runsaiden efektien osalta. Päähahmon animaatiot ovat varsin tyylikkäät ja miekkailu näyttää sulavalta tanssahtelulta suoraviivaisen taistelu sijaan.

Kunitsu-Gami on omaperäisin ison julkaisijan peli vuosikausiin ja varmasti jonkin sortin riski, joten toivottavasti tämä menestyy. Menestys olisi nimittäin ansaittua, sillä tämä vaikuttaa alun perusteella todella pätevältä ja virkistävän erilaiselta tapaukselta.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo