Skip to main content

60-Luvun Rantamuotia

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa lootan avaus, mutta mukana on hahmo, jota ei ole näkynyt blogissa vähään aikaan. Katsotaan, mitä kuuluu Kaijujen Kunkulle, eli Godzillalle. Kestosuosikkini Godzilla on taas ajankohtainen, useammastakin syystä. Viime vuoden lopussa ilmestynyt Godzilla Minus One voitti ensimmäisenä Japanilaisena elokuvana Oscarin ja tänä vuonna Legendary julkaisi uuden osan Godzillan ja King Kongin elokuvasarjaan. Sen lisäksi hahmo täyttää tänä syksynä 70 vuotta.

Avataan siis loota. Tarkemmin sanottuna Bandai Tamashii Nations S.H. Monsterarts Godzilla 1964 The Emergence of Godzilla Version. Sanokaapa se kolme kertaa nopeasti peräkkäin. Itse laatikko on normaali Mosterartsien pahvilaatikko, ilman muovi-ikkunaa. Tämä Godzilla on elokuvasta Mothra vs Godzilla ja tässä tapauksessa erikoisversio, joka oli myytävänä vain Bandain Tamashii Web-yksinoikeutena Japanissa vuoden 2015 paikkeilla. Erona normaaliin versioon on maalaus, joka kuvaa kohtausta, missä Godzilla nousee rantahiekan alta lähellä kuvitteellista Shizunouran kaupunkia. Siksi mukana on siis hieman kellertävän ruskeaa hiekan väriä.

1964 Godzilla on ehkä oman aikakautensa tunnetuin versio, jolla on juuri tälle Godzilla-puvulle tyypillinen yrmeä ilme johtuen paksuista “kulmakarvoista” vai mitähän lienevät nimeltään. Joka tapauksessa, minulle tämä ilme on aina tehnyt ‘64 Godzillasta humoristisen ja sympaattisen näköisen.

Itse figuuri on pienimmästä päästä S.H. Monsterarts-Godzilloja. Tällä on kokoa ehkä hieman alle 15cm, joka on aavistuksen vähemmän kuin toiseksi pienin,1954 Godzilla. Mukana tulee kuitenkin efekti henkäystä varten, toisin kuin useimmissa muissa Monsterarts-figuureissa.

60-luvun Godzillan design asettaa liikkumiselle rajoituksia, mutta elokuvasta tutut asennot onnistuvat vaivatta, sillä näyttelijöiden yllä olleet kostyymit olivat itsessään painavia ja kankeita. Esimerkiksi tässä elokuvassa Godzillaa näytellyt Haruo Nakajima kompastui ihan oikeasti ja törmäsi isoon jan paljon aikaa vaatineeseen linnan pienoismalliin, joten kohtaus piti improvisoida lennosta siten, että Godzilla tuhoaa linnan aiemmin kuin elokuvassa oli alunperin tarkoitus. Itse liukastuminen on jätetty lopulliseen leffaan.  

Maalaus on kohdillaan. Hiekka on hyvä lisäys tuomana tähän godzillaan omaperäisyyttä ja suu sekä hampaat on saatu näyttämään samalta kuin leffassa just eikä melkein. Sama silmien kanssa, nimittäin ne eivät ole vain maalatut, vaan päälle on vielä liimattu läpinäkyvä lasihelmi, joka saa silmät näyttämään aidoilta. 

1964 Mothra vs Godzilla -leffan Godzilla on tervetullut lisäys Godzilla-figuureihini ja tätä, vanhempaa figuuria on nykyään vaikea löytää. Toiveissa olisi ainakin Minus One Godzilla vielä tämän vuoden aikana, mutta katsotaan, satunko löytämään sitä kohtuulliseen hintaan.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo  




Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...