Moi,
Tällä kertaa on pitkästä aikaa vuorossa paluu tutun Famicomin pelitarjonnan pariin. Pelinä on ehkä jonkin sortin klassikko, vuoden 1986 Ganso Saiyūki: Super Monkey Daibōken. Pelin on kehittänyt Techno Quest ja julkaissut VAP.
Jos pelin nimi ei sano mitään, niin se ei ole ihme, sillä peli on tunnettu lähinnä Japanissa ja sielläkin hieman kyseenalaisista syistä, tämä peli on nimittäin tunnettu siitä, että siitä ei ota tolkkua. Kyseessä on siis yksi peleistä, jotka olen itse nimennyt genreksi nimeltä “NES-haahuilut”. Itse Törmäsin tähän Gamecenter CX:n parissa. Ohjelmassa oli segmentti, jossa juontaja Arino yritti läpäistä pelin katsojien puhelinsoitoilla antamien vihjeiden perusteella. Hommasta kertoo paljon se, että eräässä jaksossa kukaan ei tiennyt, mitä pitäisi tehdä.
Super Monkey Daibōken on toimintaseikkailu, joka perustuu tunnettuun Kiinalaiseen romaaniin, jonka kaikki varmasti tietävät. Apinakuningas on siis taas matkalla länteen. Matkan varrella mukaan kerätään kavereita ja ehkä päästään perille. Näiden blogin retropelailujen tarkoituksena on toisintaa pelikokemus ajalta jolloin pelit olivat uusia, eli pelasin ilman ennakkotietoja, lukuunottamatta sitä, mitä satuin näkemään Gamecenterissä vuosia sitten. Katsotaan siis, kuinka kävi.
Peli alkaa kartalta, jossa liikutaan ja oletan, että etsitään oikeita paikkoja tai maamerkkejä, joiden mukaan matka etenee. Toisinaan joudutaan taisteluun hirviöitä vastaan, jotka usein muistuttavat krokotiilinpäisiä sotureita. Mukaan mahtuu myös lohikäärme ja jättiläiskokoinen kuningas tai kenraali. Tämä on myös varhaisimpia esimerkkejä nykyään trendikkäistä survival-peleistä, sillä mukana on ruoka- ja juomamittarit, jotka kuluvat kun kartalla liikkuu, sekä päivä/yö -sykli. Tiesin, että Gokun retkueen mukaan pitäisi löytää loput kamut, eli Porsas ja Kappa, mutta kuinka se tapahtuu oli täysin hämärän peitossa. Porukka matkaa kartalla hitaasti pelaajan haluamaan suuntaan, kunnes porukka joutuu satunnaisesti taisteluun, tai kartalla tulee eteen joko este tai ilmeisesti maamerkki, joka johtaa eteenpäin tai toiseen osaan karttaa. Sanon ilmeisesti siitä syystä, että en tiedä, miten ja miksi tämä tapahtuu, eikä peli anna mitään informaatiota alareunan mittareiden lisäksi. Tästä päästää siihen, miksi pelillä on maine Japanissa eräänä mystisimmistä Famicom-peleistä: Super Monkey Daibōken ei anna mistään mitään informaatiota, kestopisteiden ja resurssimittareiden lisäksi. Ei sitä, mihin suuntaan pitäisi mennä, mikä on tavoite, tai kuinka se saavutetaan, tai edes kompassia tai viitettä siitä, missä kohti samalta näyttäviä 8-bittisiä karttaelementtejä ollaan. Toisinaan tuntuu, että johonkin suuntaan eteneminen ei vastaa oletettua suuntaa, tai ainakaan kuljettu aika ei vastaa kartalla kuljetun matkan määrää, riippuen suunnasta. NES-haahuilu on viety tässä aivan uudelle tasolle.
Goku taistelee tietysti kepillä ja lentää pienen pilven päällä. Hommassa ei ole muuta kuin yksi nappi jolla mätkitään. Lyönnissä on reilu viive ja osumantunnistus tuntuu satunnaiselta. Joskus mukaan liittyy joku apureista, miten ja miksi vain joskus jäi mysteeriksi. Taistelut eivät ole onneksi vaikeita.
Audiovisuaalinen puoli on vaatimaton, mutta ajaa asiansa kartan ulkonäköä lukuunottamatta. Alueet ovat aivan liian samanlaisia, ruskeita aavikoita. Saattaa olla kirjan kuvauksen mukaista Kobin autiomaata, mutta olinpaikan hahmottamisesta se tekee vaikeaa. Biisejä on kaksi luuppia, kartalle ja taisteluihin.
Lopuksi sanottakoon, että tapasin Porsaan ja Kappan, mutta länteen ei löydetty.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments