Skip to main content

Galaktiset kilpa-ajot

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on tuore kart-kaahailupeli Switchille, nimeltään Transformers Galactic Trials. Pelin on kehittänyt 3D Clouds ja julkaissut Outright Games. Myös muille pelialustoille löytyy omat versionsa. 

Kyseessä on siis Kart-tyylinen kilpa-ajo, joka on sovitettu Transformers-maailmaan asiaankuuluvilla hahmoilla ja radoilla. Syy autokilpailuun saadaan kadonneista muinaisista artifakteista, joita jostain syystä kerätään voittamalla kilpa-ajoja. Tarinaan ei kiinnitetä huomiota lyhyttä alkuvideota enempää, joten se toimii lähinnä pikaisena selityksenä sille, miksi Autobotit ja Decepticonit mahtuvat samalle radalle. Pelimuotoja on roguelite-tyylinen Galactic Trials ja sen lisäksi yksittäiset kisat. Saman sohvan moninpeli löytyy myös.

Hahmoja on viisi kappaletta molemmille osapuolille, joista kaksi on avattuna heti alussa (Optimus Prime, Bumblebee, Megatron ja Soundwave) ja loput saa mukaan suorittamalla tehtäviä, kuten voittamalla tietty kisa määräajassa tai tönimällä vastustajia radalta riittävä määrä. Hahmoilla on omat, yksilölliset ominaisuutensa ja erikoiskykynsä. Isot hahmot ovat luonnollisesti hitaampia ja kankeampia kuin pienet, mutta kestävät enemmän. Hahmot keräävät myös kokemuspisteitä joka kisasta ja tason noustessa nousevat myös hahmon kyvyt. Kisoista voittaa myös lootbokseja, joista saa käyttöönsä varusteita, jotka nostavat eri ominaisuuksia. Varusteita voi olla käytössä yhtä aikaa yhteensä kolme. 


Kontrollit ovat perinteiset ajopelin kaltaiset liipasimista kaasua ja jarrua, drift-nappi ja boost nappi, sekä tönäisy vasemmalle tai oikealle, jolla voi kiilata vastustajia. Tästä pästään pelin erikoisuuteen, sillä luvassa on pelkän autoilun lisäksi myös robottimuodossa pelattavia osuuksia, jotka muistuttavat arcade-tyylisiä raiteilla eteneviä räiskintöjä. Joka radalla on vähintään yksi osuus, jossa hahmo automaattisesti muuntautuu ja homma etenee jalan. Näissä on edelleen tavoitteena suoriutua osuudesta nopeasti, mutta edessä on esteitä, ansoja sekä vihollisia, joita ammuskellaan ja vältellään parhaansa mukaan. Myös muita kilpailijoita voi ammuskella vapaasti mennessään. Räiskintäosuuksein kontrollit ovat kelvolliset, mutta eivät yhtä tarkat kuin ajoneuvoilla, mikä aiheuttaa varsinkin aluksi harmaita hiuksia. Vähitellen tuntumaan kuitenkin tottuu ja totuttelun jälkeen huomaa, että tähtäys on vahvan avustettua, ellei jopa automaattista.   

Hahmoilla on sekä kilpi että kesto ja keston loppuessa tapahtuu kart-peleistä tuttu materialisoituminen radalle hetken kuluttua. Sama tapahtuu myös, jos esimerkiksi putoaa radalta. Etenkin ammuskeluosuuksilla tuntui että edes isoillakaan hahmoilla ei ole lopulta kovin paljon kestoa, mikä ainakin minulla johti siihen, että pelasin lähinnä pienemmillä ja kisassa nopeammilla hahmoilla, koska isojen körmyjen hieman suurempi kesto tuntui mitättömältä edulta suhteessa ajoneuvon nopeuteen.  

Ulkoasu on melko vaatimaton, mutta ajaa asiansa. Mitään suuria audiovisuaalisia elämyksiä an kokenut, mutta ratojen teemat kuitenkin noudattavat Transformers-maailmasta tuttuja paikkoja, joten siitä plussaa. Harmillisesti ääninäyttelijöinä ei ole sarjoista tuttuja ääniä, joten esimerkiksi Peter Cullenia ei kuulla Optimus Primena.

Tästä päästään pelin isoimpaan ongelmaan, nimittäin siihen, että mukaan on jäänyt jokunen bugi, jotka nakertavat pelikokemusta. Kontrolleissa on toisinana ammuskeluosuuksien aikana havaittavissa pientä viivettä, tai että joku napin painallus saattaa jäädä kokonaan rekisteröimättä. Kentissä olevat automaatiset “hyppyalustat” ovat niin ikään epäluotetavia ja tämä on se isoin ongelma, koska sellaisen toimimattomuus johtaa joko kohtalaiseen ajan menetykseen, tai siihen, että pelaaja putoaa radalta. Pari kertaa kisan voiton mentyä sivu suun toimimattoman läpyskän takia syke nousi aivan muista syistä kuin mistä pitäisi. 

Transformers Galactic Trials on menettelevä kart-hurjailu, joka pyrkii uudistamaan pelityyppiä uudella idealla. Ajatus on sinänsä hyvä, mutta toteutus jättää toivomisen varaa sen verran, että en uskalla suositella kuin kovimmille Transformers-faneille tai jos todella kaipaa uutta samalla sohvalla moninpelattavaa kilpa-autoilua. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...